Kulttuuri ja viihde

Lahtelainen Jerry Piipponen sai harrastuksesta ammatin - soittaa Radion sinfoniaorkesterissa

Jerry Piipponen innostui lyömäsoittimista, koska niistä löytyy aina jotain uutta opittavaa. Kuva: Quentin Chevrier

Lahtelaislähtöinen Jerry Piipponen, 29, valittiin viime vuonna Radion sinfoniaorkesterin (RSO) lyömäsoitinten varaäänenjohtajaksi. Virkaan haki reilut 50 ihmistä.

Piipponen on seuraavat puoli vuotta koeajalla, jonka jälkeen selviää, hyväksytäänkö hänet virkaan virallisesti.

– Opiskelujen aikana olen osallistunut lukuisiin koesoittoihin, ja useimmiten taival on päättynyt koesoiton ensimmäiselle kierrokselle.

Sinfoniaorkesterin riveihin johtanut tie alkoi jo vauvaiässä. Ensimmäisen kosketuksen harrastukseen hän sai vain neljän kuukauden ikäisenä musiikkileikkikoulussa.

On kiinnostavaa työskennellä harvinaisempien soittimien, kuten erilaisten käsirumpujen, sahan ja vaikkapa didgeridoon kanssa.

– Musiikki on ollut osa elämääni jo hyvin varhaisesta vaiheesta alkaen. Olen ollut musiikkiluokilla oikeastaan koko opiskeluaikani, ensin Lotilassa ja sitten Tiirismaalla. Lahden konservatoriolla musiikkiharrastus jatkui koulun ohella, hän kertoo.

Konservatorio antoi Piipposelle vapautta harjoitteluun.

– Pidin konservatorio-opiskelusta todella paljon ennen kaikkea sen tarjoa- man vapauden vuoksi. Harjoitteluaikaa oli käytännössä tarjolla niin paljon kuin jaksoi vaan harjoitella. Teoria-aineiden opinnoista konservatoriolla olen hyvin kiitollinen. Näiden oppien myötä pääsin Sibelius-Akatemian teoria-aineiden tasokokeista läpi, akatemiasta vuonna 2018 valmistunut Piipponen muistelee.

Piipponen on ehtinyt elämänsä aikana opetella soittamaan monia soittimia. Hän tutustui muun muassa klassiseen kitaraan ja käyrätorveen. Lopulta kuvioon tulivat mukaan lyömäsoittimet.

– Lyömäsoittimiin kuuluu todella laaja kirjo erilaisia soittimia, ja se on yksi niistä suurimmista tekijöistä, joka on syventänyt intoani lyömäsoittimia kohtaan. Aina riittää uutta opittavaa ja kokeiltavaa, hän kertoo.

Mieluisimpia lyömäsoittimia ovat Piipposen mielestä klassiset lyömäsoittimet, kuten marimba ja ksylofoni.

– On myös kiinnostavaa työskennellä harvinaisempien soittimien, kuten erilaisten käsirumpujen, sahan ja vaikkapa didgeridoon kanssa. Oman mausteensa tuovat myös erilaiset ”romusoittimet”, kuten maalitonkat, kettingit ja rautaputket, hän luettelee.

Klassinen musiikki on aina ollut osa Piipposen instrumenttiopintoja.

– Musiikkia tuli soitettua eri genreistä eri aikoina, enkä oikein missään vaiheessa osannut erotella klassista musiikkia jotenkin erilaiseksi. Sen kuuntelu tuli mukaan tosin vasta lukion loppupuolella. Innostus kasvoi siinä sivussa sitä mukaa, kun taidot karttuivat, hän selittää.

Ajatus musiikista ammattina alkoi pyöriä Piipposen mielessä Puolustusvoimien varusmiessoittokunnassa vietetyn vuoden jälkeen.

– Innostuin harjoittelusta toden teolla ja muistan kertoneeni vanhemmille, että minusta tulee isona muusikko. Oli helpottavaa tehdä päätös ja luoda itselle selkeä visio tulevaisuuden suunnitelmista, hän pohtii.

Paikkaansa RSO:ssa Piipponen osaa arvostaa, sillä orkesterityöpaikkoja on hyvin vähän suhteessa muusikoihin.

– Opintojen edetessä huomasin konkreettisesti, kuinka paljon taitavia muusikoita on, ja kuinka vähän työpaikkoja on tarjolla. Olen onnellisessa asemassa uudessa työpaikassani, hän kiittelee.

Onko Piipposella neuvoja ammattimuusikoksi haaveileville?

– Hakeudu taitavien muusikoiden pariin ja uskalla kysyä neuvoa myös omilta kollegoilta ja useammalta eri opettajalta. Heiltä saadut neuvot auttavat muodostamaan kuvaa erilaisista tavoista tehdä musiikkia, hän summaa.

Reetta Multanen
reetta.multanen@uusilahti.fi
@

Suosittelemme