Viihde ja kulttuuri

Arvio: Lahden Tuhkimo on moderni ja älykäs satu

Kuva: Aki Loponen

Juhani Melanen

Hyvässä teatterisadussa täytyy aina olla opetus tai opetuksia. Siinä lasten täytyy saada itse oivaltaa ja päästä  ääneen. Siinä on oltava  taianomaista lumoa ja selkeät pahikset ja hyvikset.

Ja siinä täytyy olla tunnelatausta, huumoria ja tilannekomiikkaa, joka naulitsee meidät katsojat penkkiin. Nyt tätä kaikkea oli näpsäkässä Lahden kaupunginteatterin Tuhkimossa. Se on omaleimainen viritys ja viihdyttävä Tuhkimo-versio koko perheelle.

Lahden Tuhkimo opettaa kädestä pitäen, mitä tarkoittaa se, että hyväksyy itsensä sellaisena kuin on! Vasta tämän jälkeenhän  meillä  on mahdollisuus hyväksyä muut ja heidän erikoispiirteensä ja omituisuutensa. Empatia ja sympatia ovat sisaria, jotka opitaan jo lapsina. Ne antavat elämäämme tunteita, joiden kautta opimme myötäelämisen kykyä ja selviytymiskeinoja arjen koitoksissa.

Tätä kaikkea herkkua saamme nyt mutustella Lahden kaupunginteatterin Eero-näyttämöllä. ”Sinä olet sinä!” Tunnet ja ajattelet tavallasi. Siihen sinulla on oikeus, mutta olet myös vastuussa teoistasi.

Ohjaaja Olka Horila on uudelleenkirjoittanut Tuhkimon lähinnä satusetämme Topeliuksen versiosta viehkosti ja oivaltavasti. Äitipuoli ja sisarukset ovat ryöstäneet kuninkaan tyttären Tuhkimon ja alistaneet hänet palvelijakseen. Lisäksi kuninkaan poika ja Tuhkimo tapaavat jo aikaisemmin, jolloin heidän välilleen on syntynyt jo voimakas tunneside ennen kenkäepisodia ja tanssiaisia.

Horila on kääntänyt sukupuoliroolit päälaelleen, mikä ei ole uutta, mutta antaa Lahden mainiolle ja taitaville muskettisotureille Jari-Pekka Rautiaiselle, Aki Raiskiolle ja Tapani Kalliomäelle luvan revittää, värittää, liioitella ja karrikoida hahmoillaan oikein sielun kyllyydestä.

Erityisen oivaltavia olivat Horilan Tuhkimo-tarinan henkilöiden nimet ja tarkat roolitukset. Mitään erityistä naisnäkökulmaa ei esityksessä ollut, ellei siksi lasketa Tuhkimon itsenäistä minuuskuvan kehittymistä ja oikeudenmukaisuutta ilkeitä sisarpuoliaan kohtaan. Siis tyrkylle en asetu, mutta oikeuteni yhteisön jäsenenä tunnen!

Lavastaja Annukka Pykäläinen on Lahden Tuhkimon rohkein näkijä ja oivaltavin haastaja, jonka lavastusratkaisu oli yllättävä ja ajatuksia herättävä. Hän viestittää meille taulunkehyksillään alitajuisesti sitä, että meidän jokaisen on tultava joskus ulos ennalta määrätyistä rooleistamme kyetäksemme tarpeen vaatiessa muuttumaan. Raamit ovat kaikilla erilaisia! Mutta olivat ne vaatimattomia, repaleisia tai kultaisia, ulos on tultava maksoi, mitä maksoi.

Lahden Tuhkimossa ilahduttaa, että kaikki näyttelijät ovat  täysillä mukana. Liisa Vuori Tuhkimona on viehkeä, tarmokas ja aluksi naiivin vilpitön tyttö, jolle kasvaa vähitellen riittävää itsetuntoa.

Teemu Palosaari ajattelevana kuninkaan poikana painii älykkäästi demoniensa kanssa. Kuninkaallista habitusta toki myös riittää.

Tapani Kalliomäki piirtää mestarin otteella tarkoin karrikoidun homssuisen ja ylimaalatun ilkiön muotokuvan tyhmänä toisena ilkeänä sisarpuolena, Toorana.

Jari-Pekka Rautianen, Superba, on sisarpuolista naisellisempi, älykkäämpi ja päälle käyvempi.

Aki Raiskio on esityksen vakuuttavin hahmo ilkeänä äitipuoli Trillana. Hän on noita-akkojen noita-akka , kähisevä kalkkarokäärme ja salajuonten äiti. Upea näyttö taas tasosta.

Erityisen sielukaasti näyttelee myös Anna Pitkämäki Tuhkimon kummitätinä.  Mukavia touhottajia ja vipeltäjiä olivat esityksen ”subrettipari” hovipuput Puppa ja Pippe eli Mari Naumala ja Henri Tuominen. Heille hatunosto tunnelman keventäjinä.

Älykästä oli tässä produktiossa se, että lapset saivat olla itse valitsemassa kuninkaalle morsianta!

 

Suosittelemme