Viihde ja kulttuuri

Eija Piekkari kirjoittaa dekkareita, vaikka rakkausromaanit olisivat helpompia

Eija Piekkari on kirjoittanut Kristiina Elo -sarjaan jo yhdeksännen osan. Monet tapahtumista sijoittuvat Soramäen liepeille, kirjailija paljasti Soramäen Pirtin pöydän ääressä.

Kirjailija Eija Piekkarin uuden dekkarin kannessa siintää salaperäinen talorykelmä. Se on periaatteessa Hollolan Soramäestä, mutta ei kuitenkaan ole. Kirjailija on haalinut omia vapauksia paikan suhteen, mutta takaraivossa on silti kylvettynä siemen tutusta miljööstä.

- Kustantaja kysyi, mitä näen mielessäni. Näin talorykelmän ja yritin kuvailla sen tunnelmaa. Minulla oli mielessä tietyt talot Soramäessä, paikassa, jossa tullaan mäkeä alas, mutta todellisuudessa talot eivät ole yhtä tiheässä kuin kuvassa, Piekkari kertoo.

Hän ei paljasta asumuksista sen enempää, sillä kaikki eivät halua murhia kotikonnuilleen. Yllättävän moni kuitenkin, sillä Eija Piekkari paljastaa saavansa aika ajoin ehdotuksia hyvistä surmapaikoista.

- On minulle tarjottu sellaistakin, että meidän talon karjasuojaan voisit laittaa ruumiin. Minulle tarjottiin myös 1800-luvulla rakennettua pihapiiriä, joka on jäänyt 50-luvulla oman onnensa nojaan. Sitä varmaan käytän seuraavassa kirjassani, mutta vähän eri paikassa.

Kirjojeni murhat ovat siistejä murhia.

- Rakkausromaani olisi helpompi kirjoittaa, kun ei tarvitsisi varoa mitään eikä ketään, Piekkari huokaa.

Hän oli muutama viikko sitten Kirjamessuilla puhumassa kirjojen paikallisuuden vaaroista ja viehätyksestä.

- Luullaan, että paikallisesti kirjoittaminen on helppoa. Niin itsekin luulin aluksi. Mutta siinä on hirveän vaikeita kohtia. Miten esimerkiksi hämäät jonkun paikan? Kaupunkiin on yksinkertaisempaa laittaa surma, vaikka epämääräisesti johonkin kerrostaloon. Maalla paikka meinaa väistämättä paljastua.

Tappava talo -kirjassa miljööt on jälleen sijoitettu Lahden seudulle.

- Katselin Metsäkankaan S-marketin parkkipaikalla ympärilleni. Silmä osui ensin Salpausselän kirkkoon. Sitten käänsin itseäni 360 astetta ja näin Kukkatalo Töyrylän ja S-marketin välissä pöheikön, johon en ollut aiemmin kiinnittänyt huomiota. Sitten päätin, että tohon mä jonkun murhaan.

Kirjailija sijoitti Tappavan talon tapahtumat vuoteen 2014.

- Seuraavassa eli kymmenennessä kirjassani olen saanut harpottua vuoteen 2016, hän toteaa.

Kirjoittamisprosessi ei ollut Piekkarille tällä kertaa kovinkaan helppo. Siinä vaiheessa, kun teosta piti viimeistellä kustantajalle, hän päivitti Facebookiin kuvan alakuloisesta koirasta.

- Olo oli kuvan kaltainen. Olin sairastanut paljon ja joutunut miettimään asiat moneen kertaan, ennen kuin raahauduin koneen ääreen. Näin silmissäni niin monta asiaa enemmän kuin tavallisesti, hän paljastaa.

Yhden hahmon hän tempaisi kokonaan pois lopullisesta versiosta.

- Hintelä, arka mies, josta kukaan ei olisi osannut epäillä mitään pahaa, oli tyrkyllä murhaajaksi. Totesin hänet hyödyttömäksi.

Tekstissä sattuu ikävyyksiä muuallakin kuin Metsäkankaalla. Krissen kotimaisemissa Sairakkalassa joku häiritsee kävelijöitä ja pyöräilijöitä työntämällä heitä ojiin. Myös konstaapeli joutuu uhan alle.

Tapahtumat ovat täysin Piekkarin omaa tuotantoa, eivätkä esimerkiksi siivuja valtakunnan rikosuutisista.

- Luen paljon dekkareita ja rikosuutisia, mutta en ota niistä selkeästi mitään. Yhtäkkiä vain jokin paikka alkaa elää päässäni. Siitä kirja yleensä saa alkunsa.

Edelleenkään kirjailija ei suostu menemään tarinankerronnan pimeälle puolelle, sille, jossa mässäillään kirjan uhrien viimeisillä hetkillä.

- Kirjojeni murhat ovat siistejä murhia. En mitenkään kuvaa sitä, mitä uhri on kokenut, koska ei ole pakko. En halua puuttua väkivaltaan, sillä se ei mielestäni hyödytä tarinaa. Tarjoan mieluummin lukijalle ajatuksen siitä, kuka surman teki.

Piekkari arvelee, että enemmistö hänen lukijoistaan naisia. Mutta on joukossa miehiäkin, jotka ovat kertoneet lukevansa Piekkarin kirjoja juuri siksi, ettei niissä roisku veri.

- Monet ovat kiintyneet Krisseen ja kylän elämään. Jotkut taas tykkäävät Kasoloista, jotka kulkevat ympäriinsä sahtipönikköjensä kanssa.

Kristiina Elon oma parisuhde jaksaa myös kiinnostaa ihmisiä. Millä tolalla se on nyt?

- Olen päättänyt, että Krisse on miehensä kanssa niin kauan, kunnes kuolema heidät erottaa, kirjailija vastaa arvoituksellisesti.

Stiina Ikonen
stiina.ikonen@seutuneloset.fi
@

Suosittelemme