Kulttuuri ja viihde

Teatteriarvio: Musiikkispektaakkeli Myrskyluodon Maijan vahva visuaalisuus häikäisi

Lähtö Myrskyluodolle. Arvioija antaa kaupunginteatterin musikaalissa erityiskiitoksen lavastukselle, valaistukselle ja äänisuunnittelulle, jotka luovat visuaalista jännitettä ja maagisuutta koko esityksen ajan. Kuva: Lauri Rotko

Jussi Helmisen loistavasti dramatisoima ja Jukka Keinosen hallitusti ja älykkäästi ohjaama musiikkipläjäys osoitti hienolla tavalla sen, että jokaisen ihmisen ja elämä on tärkeää ja kallisarvoista. Maijan tarina on toki meille kaikille suomalaisille tuttu, mutta Lahden vahva kyyneltakuu tulkinta oli herkkäviritteinen ja sielukas läpileikkaus ajasta, jolloin naisten avioliitot olivat sopimusasioita ja kirkko nöyryytti luodon ihmisiä häpeällä ja synnintunnolla.

Se on silti voimakas ja ajaton kertomus arjen ja rakkauden voimasta ja eletyn elämän tummanpuhuva korkeaveisuu, josta kukin voi ammentaa itselleen eväitä maalliselle vaellukselleen. Samalla se on kaunis ankaran luonnon ylistys ja nöyrä kumarrus sen voimalle ja mahdille. Se on myös ajankohtainen siksi, että siinä yhteisöllisyys on läsnä iholla koko ajan, eikä vain kulissina ja tämän päivän kasvokirjana. Se on yksilön kokema syväluotaus arjen karikoista ja elämän pienistä iloista ja samalla verraton selviytymistarina ydinperheen ja sen sisäisten jännitteiden purkautumisnäyttämönä.

Ohjaaja ja sovittaja Jukka Keinonen on loistavasti hyödyntänyt Jussi Helmisen upeaa musikaalidramatisointia ja lisännyt haukisoppaan ripauksen nuorta ja tyydyttämätöntä energiaa ja antanut lisää tilaa myös yhteisöllisyyden korostamiselle.

Keinonen hallitsee Jussi-näyttämön laajan tilan suvereenisesti ja mahdollistaa esityksen tuoreuden ja voimakkaan läsnäolon ja sen tunnelatauksen säilymisen koko esityksen ajan. Keinonen piirtää pensselillään elämän koko kirjon traagisuuden ja huumorin ja todistaa taas kerran Chaplinin viisauden, että lähikuvassa elämä on tragediaa ja kaukokuvassa komediaa. Sielukasta osaamista!

Kuitenkin musikaalin todellisesta sähköstä ja sen herättämistä tunneryöpyistä saamme kiittää nyt ennen kaikkea lavastaja Minna Välimäkeä, valosuunnittelija Kari Laukkasta ja äänisuunnittelija Sami Järvistä. Yhdessä he loivat Maijaan sen uskomattoman visuaalisen jännitteen ja maagisuuden, joka ei kadonnut hetkeksikään esityksestä. ”Trio” antoi nyt palaa täysillä ja loi esitykseen samanlaisia voimakkaita ”säväreitä” kuin mitä heroiinipiikki antaa addiktille. He loivat yhdessä Maijan taikapiirin, jonka lämmössä katsojat saivat kokea todellisen musikaalielämyksen. Tästä sietäisi Helsingin herrojenkin tulla ottamaan oppia!

Säveltäjä Matti Puurtinen vakuutti kauniilla lauluillaan hurmaavasti ja koreografi Jouni Prittinen oli harjoituttanut tanssiesitykset sujuviksi ja ilmeikkäiksi kokonaisuuksiksi ja rytmikkäiksi poljennoiksi. Hienoja virityksiä molemmat!

Sari Suomisen puvustus oli viimeistä piirtoa myöden harkittua ja mietittyä. Se tuki oivallisesti karua tarinaa ja loi esitykselle sen varman viitekehyksen. Nättiä!

Esityksen helmiä olivat voimakkaat joukkokohtaukset ja riehakkaat tanssit. Ne valaisivat oivallisesti muuten varsin synkkää tarinaa ja antoivat mukavasti kokonaisuudelle lisäilmettä.

Parhaiten jäivät mieleen Mikaelin kuolema, Miesten juomatanssi, Suutarin satu, Piru ja papin rouva sekä Juhannustanssi. Kaikissa näkyi tekemisen aito meininki, rentous ja valloittava ilmeikkyys.

Kokonaisuudessaan Lahden esitys nousi ankean arjen yläpuolelle ja herätti toivottavasti tunteita ja loi empaattista asennetta myös muita elämän pakolaisia kohtaan.

Minna Räty ”Minni” vanhana Maijana on kuin lämmin peitto tai turvallinen takka, joka lämmittää aina silloin kun tuuli tuivertaa, meri myrskyää ja elämä koettelee. Hän johdattelee tarinaa jouhevasti eläytyen ja vilpittömästi tunnelmoiden. Hän liikkuu ja liikuttaa. Hän on näytelmän vanha sielu, jota ilman näytelmältä puuttuisi aitouden henki. Siistiä!

Nuori Maija Maiju Saarinen on herkkävaistoinen, tunteikas ja moni-ilmeinen kokija- näkijä, joka laulaa itsensä sydämiimme vaivattoman helposti. Hieno viritys!

Maijan mies Mikko Pörhölä saa ujutettua roolihahmoonsa niin kömpelöä rakastajaa kuin karua saaristolaisselviytyjää. Mikä ettei!

Eeva- Kirsti Komulainen on aina varma ja turvallinen kummi, jonka elämän viisaus ei jätä kylmäksi.

Äiti Raisa Vattulainen nyrpistelee ja äksyillee juuri niin kuin anopin tuleekin. Vesa Raiskio isänä on jämäkän jäyhä, mutta myös tunteikas. Mikko Jurkka pastorina jyrää laumaansa häpeän tuntoja ja herran pelkoa tyylillä.

Myös muut onnistuvat. Teemu Palosaari suutarina on lupsakka ja ruustinna Lumikki Väinämö haistaa ”rahan” ja rauhan eron.

Mutta se todellinen esityksen voima ja tuki tulee kuitenkin LAMK:n nuorten näyttelijöiden panoksesta. He heittäytyvät sielullaan esitykseen ja varmistavat tuotteen laatukriteerit. Mitäs apu sitten, kun linja lakkautetaan? Lahjakkaat lapsinäyttelijät täydensivät esityksen.

Pirteä avaus näytäntökaudelle!

Juhani Melanen

Suosittelemme