Urheilu

Pelicans-kippari Kakko todisti puupäälätkän loppua syksyllä 2005: "Mietin, että eihän tuohon kohtaan voi pakkina peliä avata"

Pasi Nurminen, Pasi Räsänen ja Hannu Aravirta käänsivät Pelicansin pelillisen kurssin nousuun syksyllä 2005, josta käynnistyi sekä urheilullisesti että taloudellisesti uusi aika seuran taipaleella. Kuva: Katja Luoma

Puolustaja ja kapteeni Erik Kakko palasi maailmalta Lahteen Pelicansin pahimpaan aikaan kesällä 2004.

– Oli henkisesti ja fyysisesti raskasta, kun ei tiennyt jatkuuko seuran taival enää, ja kentällä pelasin varmaan puolta tuntia joka peli. Toisaalta olin siihen jo Sveitsin aikoina tottunut, Kiekkoreippaan kasvatti Kakko muistaa ensimmäisestä kaudestaan turkoosipaidassa.

– Aika moni liigaseura kyseli, että tule tänne. Ajattelin että jos yksikin sponsori lähtee mun takia pois, niin tämä laiva kaatuu, enkä voisi sitä lahtelaisena tehdä.

Vuotta myöhemmin syksyllä 2005 seura oli tolpillaan, mutta päävalmentaja Jami Kaupin lupailema rokkikiekko osoittautuikin puupäälätkän kertauskurssiksi.

Ajattelin että jos yksikin sponsori lähtee mun takia pois, niin tämä laiva kaatuu.

Potkujen jälkeen Pasi Räsänen ja Pasi Nurminen ryhtyivät valmentamaan peliä uudella tavalla jo ennen päävalmentaja Hannu Aravirran saapumista.

Siitä lähtien Lahdessakin pelattiin yhteistyön viisikkojääkiekkoa, Meidän Peliä, jossa hyökätään ja puolustetaan tehokkaasti lyhyin syötöin ja etäisyyksin, sekä mieluummin hallitaan kuin luovutetaan kiekkoa.

– Alettiin puhua pelin rakenteesta, tuli taktisesti uutta asiaa ja perehdyttiin vastustajiin tarkasti. Itsekin alkuun mietin, että eihän tuohon kohtaan voi pakkina peliä avata, Kakko puhuu esimerkiksi syötöstä keskushyökkääjälle oman maalin edustalle, jota oli aina pidetty riskinä.

Pelitapa poiki kolme pudotuspelipaikkaa Pelicansille, entiselle heittopussille.

– Valmennukselle iso hatunnosto. Kun pelaajat huomasivat, että se tehoaa, niin hassusti ihmisen mieli ja fysiikkakin alkavat toimia paljon paremmin.

2010-luvun lopulla Pelicansin lahtelaisuus- ja kotimaisuusaste olivat harvinaisen korkeita.

– Meillä oli vähän muualla päähän potkuttuja pelaajia, mutta ei sellaisia hankalan tyyppisiä. Panostimme joukkuehenkeen, jotta kaikki ovat tervetulleita. Enemmän ja vähemmän kaikki myös välittivät pelistä.

– Joskus olen nähnyt vastustajia, joiden ulkomaalaispelaajat tulevat pudotuspeleissä hymyillen vastaan, että kohta pääsee kotiin. Voi olla vaikea juurtua, jos pelaajat vain tulevat ja menevät, Kakko sanoo.

– Samalla päästiin aina vähän altavastaajana yllättämään, ja pyrittiin varmistamaan, että Lahti ei ollut helppo paikka vastustajille vierailla.

Erik Kakko nimitetään 22. henkilönä Lahti-kiekon Hall of Fameen perjantai-illan Pelicans–HPK-ottelussa.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi
@

Suosittelemme