Urheilu

Kolumni: Tommi Niemelä ei myy t-paitoja – Voiko hän siis valmentaa Pelicansia?

Pelicansin organisaatiossa aiemmin junioreita valmentanutta Tommi Niemelää huhutaan nyt vahvimmin liigajoukkueen päävalmentajaksi ensi kaudelle. Kuva: Janne Pussila

Ei näköjään viikkoa ilman Pelicansin valmentajauutisia. Perjantaina Tappara-ottelun aamujäällä Ville Nieminen luovutti Pasi Nurmiselta jääneet ohjakset heti uudelle apurilleen Jesse Wellingille, joka ohjeisti harjoitteet, antoi palautteet ja piirteli fläppitaululle. Nieminen taas oli äänessä lähinnä lopun tsemppipuheessaan.

Tämä on tietenkin vain näkyvä jäävuoren huippu, mutta todistaa ainakin sitä, että eri rooleja ja panosta tarvitaan koko valmennustiimiltä.

Mikään ”kiekonkerääjä” Welling ei voisikaan olla toimittuaan niin Jyrki Ahon, Risto Dufvan, Juha Vuoren, Kari Heikkilän kuin Pekka Virrankin alaisuudessa JYPissä ja Lukossa. Virkavuosien määrässähän – nyt kymmenes menossa – Welling on kokeneempi kuin esimiehensä Nieminen tai vaikkapa Sami Kapanen.

Muutoksen vaikutuksia on aikaista arvioida, mutta näyttipä Pelicans heti Tapparaa ja Sportia vastaan ryhdikkäämmältä kuin aikoihin.

Riittääkö Pelicansin päävalmentajalle pelkkä ammattitaito?

Kun sitten Iltalehti vielä paljasti Pelicansin havittelevan Tommi Niemelää ensi kauden päävalmentajakseen, saattoivat kuviot sittenkin selkiintyä ”käärmeenpesässä”, kuten Ilta-Sanomat hetkeä aiemmin kritisoi. Nieminen jatkanee kauden loppuun, muttei pidemmälle, minkä arvata saattoikin.

Keväällä oltaisiin siis tulossa klassiseen tilanteeseen, joka on aina tähän asti tiennyt Pelicansille vähintään pientä katastrofia. Isännäksi taloon on tulossa ”joku Niemelä”.

Hän on semmoinen viriili valmentajanousukas. Oman organi­saation junioriportailta, alle 18-vuotiaiden MM-kultajoukkueesta, Lausannesta ja Yleisradion studiosta tuttu, ja silti tuntematon.

Samalla ovenavauksella ulos on lähdössä maineikas, pidetty ja vähän menestynytkin (toim. huom. tilanne marraskuussa 2019) Nieminen, jonka ehtymättömät sutkautukset ovat hurmanneet kiekkokansaa.

Lahdessa pärjäävät tietynlaiset valmentajat. Sellaiset, jotka ovat oman toimensa ohella seuran markkinointipäälliköitä. Pelin pitää kulkea, mutta on myös osattava esittää päävalmentajaa.

Tiedäthän: ”Ei voi kahen metrin syötöt mennä vittu kolme metriä ohi!”

Niemelällä en ainakaan toistaiseksi ole nähnyt moottorisahaa tai kultasormuksia. Tokkopa nuorennäköisellä hymypojalla on povitaskussaan edes vanhan kansan kaskukirjaa, jonka lausahduksista voisi turkooseja t-paitoja painaa joulumyyntiin.

Sen sijaan siellä pitäisi olla ihan ajantasainen pelikirja ja arvokkaita kokemuksia, joiden avulla Niemelän rekrytointi voi urheilullisesti olla ­Pelicansille ihan nappivalinta. Saattaa olla jopa paras tarjolla olevista, mutta lieneekö sopivin?

En nimittäin tiedä onko Lahti valmis seuraamaan Pelicansin peräsimessä värittömämpää kiekkomiestä, josta ei välttämättä irtoa sellaista pimeiden talvi-iltojen salkkariviihdettä komedian ja farssin juonenkääntein.

Tommi Niemelä ei ole äijien äijä. Eikä lipevä t-paitakauppias. Hän on vain kunnianhimoinen valmentaja, joka tekee työtä tuulipuvussa. Kohdistui valinta häneen tai johonkin kaltaiseensa, jää nähtäväksi, riittääkö Pelicansin päävalmentajalle pelkkä ammatti­taito.

Kukaties aika on nyt siihen kypsä, ja Pelicans palkkaa markkinointipäällikön erikseen.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi
@

Suosittelemme