Urheilu

Kolumni: Valmentaja-Nurmiseen ja omistaja-Nurmiseen henkilöityy Pelicansissa lähes kaikki – mutta mikä oli lähdön todellinen syy?

Lopetettuaan pelaajauransa kesällä 2005 Pasi Nurminen on toiminut seuraomistajana, apuvalmentajana, maalivahtivalmentajana, joukkueenjohtajana ja scouttina. Joskus jopa baarimikkona ja makkaranpaistajana. Kuva: Antti Yrjönen

En voi väittää, että Pasi Nurmisen päätös vetäytyä syrjään Pelicansin valmennuksesta olisi ollut odotettu. Paljon kilometrejä nielleen omistaja-valmentajan habituksessa on ennenkin ollut parempia ja huonompia päiviä, eikä nyt ollut havaittavissa mitään erityisen poikkeavaa motivaation katoamista.

Siten asia ilmaistiin, mutta Pelicansin tuntien se voi aivan hyvin olla totuus tai olla olematta.

Nurmisen lähdön ajankohtahan on aivan järjetön. Miksi kokenut ammattilainen ei muka aistinut tuntemuksiaan jo kesällä, jolloin valmennusta olisi voitu ajoissa täydentää? Kun muistetaan vielä Ville Niemisen sopimuksen hierominen pitkälle kevääseen, haiskahtaa käry jonkin sillan palamiselta, ei Nurmisen liekin sammumiselta.

Nurmisen lähdön ajankohtahan on aivan järjetön. Miksi kokenut ammattilainen ei muka aistinut tuntemuksiaan jo kesällä ?

Mielenkiintoisinta on pelin kehityssuunta tästä eteenpäin, sillä se näytti olevan Nurminen, jonka kädenjälkeä Pelicansin pelikirjavalmennus tähän asti oli. Siihen perustuen tiimi menetti sen parhaan, ehkä hivenen aliarvostetunkin, pelin osaajan.

Toisaalta mielikuvaksi Nurmisen metodeista jäi, että tietoa on runsaasti, mutta Pelicansin suorittaminen sortui useanakin kautena liialliseen pelitapakikkailuun ja kunnianhimoon, eikä joukkueesta saatu maksimia irti.

Nieminen pääsee nyt ainakin peluuttamaan makunsa mukaista jääkiekkoa. Mahdolliset muutokset kielisivät siitä, ettei kaksikko välttämättä vetänyt köyttä samaan suuntaan. Jää nähtäväksi.

Valmentaja-Nupe voi kuitenkin minusta väistyä parrasvaloista pystypäin. Menossa oli jo 14. kausi valmentajana, ansioinaan maailmanmestaruus, Pelicansin ainoa mitali, KHL-visiitti sekä pari NHL:ään koulittua maalivahtia. Eikä mies ole kuin 43-vuotias – valmentajan iässä mitattuna vasta aikuinen. Jos lopettaminen osoittautuukin välivuodeksi tai kahdeksi, se voi tässä vaiheessa uraa poikia paljon hyvääkin tutkiskelua.

Nurminen on kiekko­urallaan lähtenyt Pelicansista kolmesti vuosina 1998, 2012 ja 2019, ja joka kerta Pelicans on ollut parempi kuin hänen tullessaan siihen. Viimeisin kuuri aloitettiin keväällä 2015, ja nyt Lahti-kiekko voi paremmin kuin koskaan.

Omistaja-Nurmisen ansiot taas ovat ristiriitaisemmat. Johtohahmonsa luonteen mukaisesti seuran toiminta räiskyy mieluummin yli kuin ali, soppaa hämmentää monta isoa persoonaa, eikä kaikki julkisuus todellakaan ole ollut eduksi.

Jollain tapaa myös tietynlainen henkinen kuilu tuntuu muodostuneen Pelicansin ja muun lahtelaisen kiekkoyhteisön välille. Tulkitsen Nurmisenkin hetkittäin turhautuneen siihen, ettei häntä ja seuran toimintatapoja ihan ymmärretä oikein, ja ääneen sanottuja puheita menestymisen tavoittelusta käytetään selkäänpuukottamiseen, vaikka samaan aikaan tulokset ovat kiistatta parempia.

Toisaalta seura itsekin ruokkii vastakkainasettelun asennetta Lahti vs Everybody -sloganeillaan. Sitä saa mitä tilaa?

No, tekijät tekevät ja puhujat puhuvat. Nurmisen omistautumista ja kaikkinaista panosta Pelicansille ei välttämättä korvaa kukaan. Tulevaisuuden suuntana näkisin Pelicansin hieman vakaampana seurana ja joukkueena, mikä on leimallista esimerkiksi Tapparalle ja Kärpille niin kentällä kuin toimistossakin.

Lahti-kiekossa on aina osattu mennä läpi harmaan kiviseinän. Ehkä seuraavaksi voitaisiin kulkea ovestakin.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi
@

Suosittelemme