Urheilu

Kolumni: Pelicansin psykologinen nöyryytyskeino sinetöi Sport-tappion, mutta seuraukset nähdään vasta myöhemmin

Tunnelmat kiristyivät Pelicansin vaihtoaitiossa viime perjantain Sport-ottelun ensimmäisessä ja toisessa erässä. Kentällä nähtyjä tappelunujakoita edelsi erikoisia vaiheita. Kuva: Mirja Hussain

Ensikatsomalta näytti perjantaina Pelicansin ja Sportin välisessä ottelussa, että toisessa erässä puhjennut tappelu Taavi Vartiaisen ja Erik Riskan välillä olisi vaihtopenkiltä käskytetty.

Tilanteessa, jossa päävalmentaja Ville ­Nieminen poikkeuksellisesti käännytti päästetyn maalin jälkeen pelaajat takaisin jäälle, ei kuitenkaan edes videomateriaalin perusteella ole selviä todisteita tappelemaan käskemisestä. Päävalmentaja viittilöi vain käsillään ja sanoi kenties ”takas!”. Sen jälkeen Vartiainen hakeutui tappelemaan, mutta käskyttämisen tunnusmerkistö ei täyty.

Käskytetty tai ei, voidaan olla montaa mieltä siitä, oliko tappelu sellainen, jota jääkiekko­peli kutsui puoleensa?

Valmennus siis käytännössä valitsi antaa Sportille ratkaisevan maalin .

Pelicansin mielestä varmasti kyllä, koska tappelu sytytti joukkueen pelaamaan ja koska Pelicans on ajatusmaailmaltaan monia muita joukkueita valmiimpi astumaan pelin harmaalle alueelle.

Siihen asti ottelu oli yksi kauden tunteettomimmista. Mitään jännitteitä ei ollut havaittavissa, vaan tappelu kehkeytyi tyhjästä, kuten niin sanotut show-tappelut syntyvät.

Show-tappelut taasen eivät kuulu jääkiekkoon. Vaikka moni – minäkin tappelujen pitkäaikaisena kannattajana – suhtautuu niihin lämpimin muistoin, ei niillä ole sijaa pelissä.

Enää.

Hädin tuskin laji kaipaa spontaanejakaan tappeluta, mutta ne ovat ymmärrettävämpiä purkauksia, kuten hetkeä myöhemmin tapahtui Matteo Pietroniron ja Steven Seigon nyrkkeilypainissa.

Mielenkiintoista oli se, mitä tapahtui ennen Vartiaisen tappelua. Artturi Toivolan kentällinen (Vartiainen–Toivola–Ylönen, Jürgens–Vorobei) oli edellisessä vaihdossaan sipannut täysin, sen ve­nyessä yli 2-minuuttiseksi.

Sitten Pelicansin valmennus peluutti pikavauhtia kolme muuta ketjua läpi, ja komensi Toivolan kentällisen jäälle tunnetuin seurauksin päästämään lähes selän katkaisevan Sportin 0–4-maalin.

Puhkiväsynyttä Toivolan kentällistä ei huilautettu, vaan pikemminkin patis­tettiin jäälle normaalia lyhyemmällä palautumisajalla. Erikoinen logiikka!

Valmennus ja joukkue olivat selvästikin tehneet huonoa työtä jo otteluun valmistautumisessa, ja kun paska alkoi lentää tuulettimeen, teki Pelicansin valmennus sen, mikä on aika ajoin tavaksi tullut, eli ei mitään.

Antoi vain vastustajan ampua reikiä Tomi Karhuseen, eikä ottanut aikalisää. Palaveria kyllä pidettiin mainoskatkolla muuttuen toisessa erässä jo Nurmisen huutoraivoksi ja huipentuen Niemisen teatraaliseen viittilöintiin Toivolan ketjulle.

Valmennus siis käytännössä valitsi antaa Sportille ratkaisevan maalin, mitä on vaikea ymmärtää.

Sen sijaan se, että Pelicansissa mennään pelin harmaille alueille, ei yllätä. Tarkoitti se sitten vastustajan fyysistä tai henkistä järkyttämistä, pikkutakin heittämistä jäälle tai jopa omien pelaajien nöyryyttämistä joukkueen edessä.

Jos se käy alaisille, ja tulosta syntyy, niin tarkoitus pyhittää keinot. Lukuun ottamatta show-tappelemista ja muita peliin kuulumattomia asioita.

Pelicans luonnollisesti kiisti tappeluun käskyttämisen Twitter-viestissään, mitäpä muuta se olisi voinut ilmoittaa. Samalla seura tuli ulkoistaneensa koko tappelun Vartiaisen kontolle.

Kun rättiväsynyt Vartiai­nen pakotettiin kentälle, jätettiinkö hänelle lopulta montaa muuta vaihtoehtoa selvitä kentältä edes jonkinlaisena voittajana?

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi
@

Suosittelemme