Urheilu

Kolumni: FC Lahti, laitoja vaille huippujoukkue?

FC Lahdella on vaikeuksia murtautua laitojen kautta maalintekopaikoille. Tällä kaudella paljon kehittynyt Jasin Assehnoun, 21, on lupaava mutta toistaiseksi ailahteleva laitahyökkääjä. Kuva: Mirja Hussain

FC Lahdesta tuntuu muodostuneen Veikkausliigan vaikeimmin ennakoitava joukkue. Parhaana päivänään se voi riisua sarjakärki Ilveksen aseistaan tai voittaa Seinäjoella 0–2 laatuesityksellä.

Niitä parhaita päiviä ei vain tule kovin usein, vaan mustapaidat saattavat aivan hyvin joutua 90 minuutin pesuohjelmaan ja hävitä neljällä maalilla.

Tunnustusta joukkueelle ja Sami Ristilän johtamalle valmennusryhmälle on kuitenkin annettava siitä, että lukuun ottamatta viime lauantain 0–4-romahdusta HJK:n vieraana lahtelaiset ovat nousseet tosissaan taisteluun jopa paikasta kuuden parhaan ylempään loppusarjaan. Viiden ottelun kuntopuntarissa FC Lahti on 10 pisteellään kolmas, ja ponnistaa runkosarjan kolmelle viimeiselle kierrokselle sijalta kahdeksan, vain kahden pinnan päässä 6. sijasta (SJK).

FC Lahdelta puuttuu laidoista sekä yksilötaitoa että yhteisiä toimintamalleja.

Hyökkäyspelin tehottomuus oli se akilleen kantapää josta heinäkuun alussa FC Lahtea kritisoin.

Noihin aikoihin, Veikkausliigan kierroksille 9–14, osui syvin aallonpohja, jossa mustapaidat saivat aikaan vain kolme maalia ja neljä sarjapistettä kuudessa ottelussa.

Sen jälkeen erityisesti kärkipari Jeronimo Amionen ja Pyry Lampisen onnistumiset alkoivat tuottaa pisteitä, kun samalla maalivahti Patrick Rakovsky ja puolustuslinja hänen edessään pistivät ovet kiinni. Monipuolisesti hyökkäystoimia edistävä Amione sekä puhtaampi viimeistelijätyyppi Lampinen näyttävät täydentävän hyvin toisiaan, jos heille vain tarjotaan peliaikaa ja palloja pelattavaksi.

Tyyppiviat eivät ole täysin poistuneet. Lahti rakentelee hyökkäyksiään pääsääntöisesti laitojen kautta, mutta sieltä siltä puuttuu sekä silkkaa yksilötaitoa että yhteisiä toimintamalleja.

Runsaasti peliaikaa saaneet Josu, Jasin Assehnoun, Mikko Hauhia ja Teemu Penninkangas eivät ole omimmillaan hallitsemaan palloa hyökkäyspuoliskon laidassa, murtautumaan lähemmäs rangaistusaluetta syöttökombinaatioilla ja repivillä juoksuilla, saati antamaan viimeisiä laadukkaita syöttöjä maalintekopaikkoihin.

Vaikuttaakin erikoiselta, että juuri tämän osa-alueen taitavaa Jean-Cristophe Coubronnea makuutetaan 3-5-2-ryhmityksen kolmantena topparina, jolloin ranskalaisen hyökkäyspotentiaalia ei saada irti. Toisaalta peluutusvalintoihin varmasti vaikuttaa Ristilän suosima puolustusmuoto 4-4-2, joka vaatii tietyt palaset toimiakseen.

FC Lahti ei ole huono yritelmä tämän kauden sarjassa, mutta toistaiseksi liian paljon on jäänyt uupumaan, jotta se voisi nousta kokoaan suuremmaksi yllättäjäksi.

Sanotaan, että mestaruudet voitetaan puolustamalla, mutta kulunut fraasi aliarvioi hyökkäämisen määrää ja laatua. Vähiten laukauksia (6,9) ottelua kohden ampuva Lahti antaa siinä jo lähtökohtaisesti tasoitusta, vaikka puolustus pitäisi kuinka hyvin.

Nähtäväksi jää, pystyvätkö Kakkosesta FC Espoon riveistä hankittu laituri Altin Zeqiri tai tuore keskikentän pohjapelaaja Brent Lepistu tuomaan tehoja hyökkäykseen. Etsintäapua kaipaisivat myös hyytynyt Gaël Etock ja joukkueen mukana jostain syystä lähinnä vain harjoitteleva Erik Törnros.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi
@

Suosittelemme