Urheilu

Kolumni: Lahti Basketballia ohjaa tolkku, ei paisuteltu pöhinä

Yleisö on löytänyt hyvin vuonna 2015 perustetun Lahti Basketballin otteluihin. Tämän kauden 865 katsojan yleisökeskiarvo on jo suurempi kuin monen Korisliigassa pelaavan seuran, ja odotukset LaBan liiganousua kohtaan kasvavat koko ajan. Kuva: Katja Luoma

Koripalloseura Lahti Basketballin ensivaiheet divaritasolla ovat luoneet hienoa tarinaa: meneillään on neljäs pelikausi ja jo kolmas finaalisarja. Maanantaina käynnistyneissä 1A-divisioonan finaaleissa vastustajana on LoKoKo Bisons.

Ensimmäisessä osaottelussa LaBa nuiji biisonipihvejä Suurhallin lattiaan murskavoitolla 82–52. Ottelut jatkuvat torstaina Loimaalla, ja kun mestaruuteen vaaditaan kolme voittoa, voi se olla katkolla jo sunnuntaina Lahdessa.

Tarjolla on mojova lisäpalkinto, sillä 1A:n mestari nousee Korisliigaan, mikäli haluaa ottaa paikan vastaan ja täyttää liigalisenssin kriteerit toukokuun loppuun mennessä.

Finaalien myötä ajankohtaiseksi heräsi myös kysymys joka on tarttunut LaBaan sen perustamisesta lähtien: milloin noustaan Korisliigaan?

Roope Suonio ja Jami Luhtanen ovat pitäneet yllä hienoa urheilupuhetta, jossa tavoitteellisuus ja realismi ovat tasapainossa.

Vaikka divaripelien paraatimarssi on ollut hieno startti uudelle aikakaudelle, on liiganousu tietyllä tapaa vääjäämätön päämäärä. Voittaminenkin jaksaa viihdyttää vain tiettyyn pisteeseen asti, joten trendikkään seuran nostattama mustavalkoinen koripallohuuma voisi divarissa väljähtyä harmaaksi rutiiniksi.

Korisliigaan Lahti eittämättä kuuluukin. Se on iso ja keskeinen talousalue, jolla on vankat liigaperinteet. On junioritoimintaa, on moderni halli. Vanha suola janottaa päästä ottamaan mittaa tutuista kiistakumppaneista kuten Kouvot, KTP ja Kataja.

Tämän kauden 865 katsojan yleisökeskiarvokin on suurempi kuin osalla liigajoukkueista.

Lahti Basketballin toiminnanjohtaja Roope Suonio ja puheenjohtaja Jami Luhtanen eivät kuitenkaan ole sortuneet vouhottamiseen, vaan pitäneet yllä hienoa urheilupuhetta, jossa tavoitteellisuus ja realismi ovat tasapainossa.

Heistä on johdonmukaisesti huokunut, että seuraa viedään liigaan maltilla, ei pakottaen. Peittelemättä tavoitetta, mutta realiteetit muistaen.

Suonio, Luhtanen ja kumppanit joutuvat pakostakin miettimään asian nurjempia puolia. Riittävätkö organisaation rahkeet kaksinkertaiseen ottelumäärään? Saadaanko budjetti lähes tuplattua? Entä jos enimmäkseen hävitään, joudutaan jopa karsintoihin – säilyykö yleisön ja yhteistyökumppaneiden tuki?

Liigahaaveilla olisi helppoa pumpata seuran ympärille kivaa pintapöhinää, mutta järkevä seurajohtaminen tukeutuu arkisempaan puurtamiseen harjoituksissa, toimistolla ja junioritasoilla. Liian moni palloiluseura Suomessa on jo romahtanut vauhtisokeuteen, niin myös LaBan edeltäjä Namika Lahti, sekä hetken menestynyt Bisons.

LaBa haluaa tiettävästi vielä kääntää kiviä Suurhallin kehittämisenkin suhteen. Seuran toiveissa on videoscreeni sekä tiloja yritysvieraiden käyttöön.

Niillä voisi olla käänteen tekevä vaikutus seuran tuloihin, mutta valitettavasti hallin remontti vedeltiin aikoinaan siltä osin vihkoon. Päivittäin liikuteltavan putkikehikkokatsomon päälle ei kiinteitä aitioita rakennella, vaan ainoa mahdollisuus on kentän päädyssä.

Samat myyntivaltit palvelisivat myös salibandya ja muita urheilutapahtumia, joten nyt tutkitaan mihin ratkaisuun koripallon, salibandyn ja kaupungin kolmikanta voisi asiassa päästä.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi
@

Suosittelemme