Urheilu

Pelicansin pelaaja-arviot: "On selkeästi sisäistänyt johtavan pelaajan roolinsa"

Pelicansin vähintään 7 ottelua tällä kaudella pelanneet pelaajat on arvioitu asteikolla 1-5 tähteä: 1 heikoin, 5 paras. Arvioinnit on tehty suhteessa ennakko-odotuksiin ja rooliin joukkueessa. Kuva: Sami Kuusivirta

5 tähteä

Jesse Saarinen: Jos yksi pitää valita, oli Jesse Saarinen Pelicansin kauden paras pelaaja. Monen muun tavoin Saarinen pelasi parhaan runkosarjansa (54 ott / 14+35=49) ja paransi piste-ennätystään kuudella, mutta pystyi myös jälleen kantamaan kovan tulosvastuunsa pudotuspeleissä, erityisesti vieraissa 2. ja 6. ottelun ratkaisuhetkillä. 33-vuotias Saarinen on selkeästi sisäistänyt johtavan pelaajan roolinsa, ja huokuu sitä yhä enemmän myös yleisön ja median suuntaan. Liigan syöttöpörssin nelonen.

4 tähteä

Juho Olkinuora: Ykkösmaalivahdin vuoristorata kääntyi lopussa jyrkkään nousuun. Omintakeinen torjuntatyyli on ominaisuus, valuvikoina irtokiekkojen hallinta, helppojen päästettyjen määrä ja harharetket ulos maalilta. Oli kuitenkin täyttä terästä viimeiset 10 ottelua, ja henkilökohtainen kostoretki HIFK:ta kohtaan tiivistyi puolivälierissä lähes Liigan parhaana työskentelynä. Rohkeampi mailapeli voi olla jääkiekon tulevaa evoluutiota, mutta kokeneen veskarin pitäisi tunnistaa paremmin tilanteet ja omat rajansa.

Oliwer Kaski: Superpuolustaja ja kentällisen neljäs hyökkääjä, joka muistetaan vuosikymmenten päästäkin. Pelasi joukkueesta eniten, yhtä vaille kaikki 66 ottelua pistein 21+34=55. Briljantti pelin rytmittäjä ja tehtaan takuulla varustettu syöttökone, joka pystyy ohittamaan varjostajansa ja pommittamaan rajulla laukaisu-uhalla. Näytti eteen mitä on modernin huippupuolustajan luistelutaito, toivottavasti lahtelaiset junioripelaajat ja -valmentajat näkivät. Pudotuspeleissä onnistumiset rajoittuivat kahden kotivoiton ylivoimapeliin, ei pystynyt kääntämään sarjan suuntaa.

Hynek Zohorna: Samaa karismaa kuin Kaskessa, ja sama pieni notkahdus pudotuspeleissä. Tuntemattomasta sarjajyrästä kuoriutui monipuolinen ja harvinaisen kokonaisvaltainen tähtipelaaja, joka on sekä ketjukavereiden että valmentajan ihannepelaaja. Yhteensä 54 ottelussa 16+25=41 pistettä. Pelinluku, syöttäminen ja laukominen kansainvälistä tasoa, mutta myös kamppailee väkevästi, pelaa tilanteet loppuun ja tekee likaista työtä tinkimättä. Maajoukkue peluutti älyttömästi läpi koko EHT-turneen, ja siellä tullut loukkaantuminen pilasikin sitten Liigan loppusuoran.

Hannes Björninen: 23-vuotias tuore kapteeni pystyi viidennelläkin liigakaudellaan ottamaan ison harppauksen eteenpäin. Kahden suunnan sentteri, "liimapelaaja" viisikon ja joukkueen keskellä. Nousi esiin HIFK-sarjan 4. ja 5. otteluissa, kun sarja oli lähellä vielä kääntyä. Pelicansista eniten voittomaaleja (5) kauden aikana. Ollut jo aiemmin Leijonien listoilla, mutta nyt heikkoutena ollut luistelu on vahvistunut ja avasi portin MM-leiriryhmäänkin. Paransi aloitustehokkuuttaan peräti viidellä prosentilla ollen nyt Liigan 2. paras aloittaja (runkosarjassa 59,5, pudotuspeleissä 60,2).

Jesse Mankinen: Kaukaloiden kylmäverinen palkkamurhaaja oli hiipua harmaaksi virkamieheksi, kunnes terävöityi keväällä. Uran toinen huippukausi: yht. 63 ottelua pistein 14+29=43. Tekee toisteisesti pieniä asioita oikein ja peliä edistäen, mutta olisi voinut nousta piirun verran näkyvämmäksi. HIFK-sarjassa neljä syöttöpistettä tärkeisiin maaleihin, karkasi pari kertaa läpiajoonkin, mutta tuloksetta. Urakoi Björnisen ja Jürgensin jälkeen kolmanneksi eniten alivoimaa.

Jesse Ylönen: Kasken ohella merkittävin läpilyönti. Toisti viime kauden pistemääränsä (27), mutta Mestiksen sijaan Liigassa. Tulevan NHL-laitahyökkääjän suoraluistelu ja käännökset ovat poikkeuksellisen nopeita suomalaispelaajalle. Erityistaitona kiekon sisäänvienti hyökkäysalueelle, mutta ne viimeiset ratkaisut viiden metrin säteellä maalista jättivät vielä parantamisen varaa. Pudotuspeleissä jalka oli selkeästi rikki. Teki 86 prosenttia pisteistään tasakentällisin, kun edellä olevat vain 44–76 prosenttia.

Antti Tyrväinen: Joukkueen peruskalustoon kuuluva panssarivaunu pelasi uransa parasta peliä toista kautta putkeen. Yhteensä 55 ottelua, 13+17=30 pistettä. Raskastekoiseen luisteluun löytyi hieman keveyttä, ja fokus pysyi puhtaassa kovassa pelissä. Jäähyjä (36) vähemmän kuin koskaan, niistäkin 24 minuuttia kahdesta taklauksesta. Pudotuspeleissä tutun karheaa santapaperia, mutta ei ekstraonnistumisia.

Niko Kivelä: Pelipaikan syrjään tarrannut voimahyökkääjä nousi suuryllättäjäksi viimeistelemällä 12 maalia ilman ylivoimavastuuta. Liigauran runkosarjatilastot nyt 62 ottelua 14+3=17 pistettä. Kauden loppuun 16 peliä ilman tehoja ja ensimmäisissä pudotuspeleissä lähinnä statistin rooli. Kova rannelaukaus kylvänee vielä tuhoa Liigassa.

Artturi Toivola: HPK:n kasvatti on veikeä tapaus. Pelicans-senttereiden tapaan luisteluvoima kaipaa vielä työstämistä, mutta peliäly raksuttaa nopeasti, pystyy oivaltaviin syöttöihin ja harhautuksiin. Pelasi kolmea vaille kaikki kauden pelit, tehot yhteensä 11+7=18 ilman ylivoima-aikaa, tosin kaksi playoff-maalia lahjoituksina. Aloituksissa plusmerkkinen 51,0 prosentin tehokkuus.

Taavi Vartiainen: Samantyylinen kehityskaari kuin kollega Tyrväisellä. Kokoonpanoon mahtuminen ollut joskus hilkulla, mutta ei enää. Enemmän pisteitä (61 ott. / 11+8=19), vähemmän jäähyjä (45) ja parantuneella liikkuvuudella laadukkaampaa yleispelaamista kuin aiemmin. Jäähyistä 37 minuuttia tappelusta ja yhdestä taklauksesta. Oppinut tunnistamaan milloin pyrkiä vastustajan ihon alle ja milloin ei, tinkimättä uhrautumisestaan joukkueen eteen.

Santtu Kinnunen: 19-vuotiaalta näyttävä debyytti. Osoitti välittömästi kiekollista pelirohkeutta, mikä onkin peliälyn ohella vahvinta alaa. 27 liigaottelua pistein 1+6=7, ja tehosuhteella 21 plusmaalia, 9 miinusta! Mestis ja A-nuorten liiga mukaan lukien 71 ottelua, 4+26=30 pistettä. Kun saa vielä kaskimaista lentoa luisteluun ja lihasta kroppaan, on hieno ura edessä. Asepalvelus hillinnee hieman ensi kautta.

3 tähteä

Mikko Kousa: Joukkueen lähtökohtaisesti paras kenttäpelaaja urakoi puolustuksessa paljon ja näkyvästi, peliaikakeskiarvo 23:10 Liigan toiseksi korkein. Ehkä aivan korkein maksimitaso jäi kuitenkin saavuttamatta, mikä kuulostaa hassulta pakkien pistepörssin kuutosesta (10+24=34), joka sivusi piste-ennätystään. Runkosarjaa taisivat häiritä vammat, pudotuspelejä iloinen perheenlisäys. Yhteensä 54 ottelussa tolkuttomat 57 plusmaalia, mutta myös 43 miinusta, niistä pari kriittistä osumaa HIFK-sarjan 2. ja 3. otteluissa.

Miska Siikonen: Luottosentteri, jolle on vaikea muodostaa arvosanaa. Toisaalta väkevä kahden suunnan pelaaja ja soturi, joka pystyy viimeistelemäänkin suoraan syötöstä maalin edestä. Toisaalta aavistuksen liian kulmikas ja kömpelö tulosyksikköön, jossa pitäisi latoa tehoja. Teki odotetut 25 pistettään tasaisesti läpi kauden, HIFK-sarjassa kaksi tärkeää maalia. Aloitukset runkosarjassa 52 prosenttia, pudotuspeleissä enää 47,6.

Juhamatti Aaltonen: Ristiriitaisuuksien hahmo oli runkosarjan lopun loistovärväys tehden 11 ottelussa kovat 9+4=13 pistettä. HIFK-sarjassa ei varsinaisesti kadonnut kuvasta, mutta ei myöskään pystynyt niihin ratkaisuihin joita varten oli hankittu, esimerkiksi jokaisen vierasottelun viimeisellä kympillä. Ratkaisevan ottelun 1–0-maali käynnistyi lepsusta kiekonmenetyksestä.

Aleksi Mustonen: Vauhdikkaan ykkössentterin kausi oli ehdottomasti plusmerkkinen. Läpimurto 24–28 pinnan tekijästä 36 runkosarjapisteen kastiin, runkosarjan viimeiset 30 ottelua mielenkiintoisilla tehoilla 2+22=24. Tietynlainen pikkunäppäryys ei tehonnut enää pudotuspeleissä, yksi syöttöpiste merkityksettömään maalin oli iso pettymys. Ylivoimapisteiden osuus oli koko joukkueen suurin (56 prosenttia). Nyt Leijonien MM-leiriryhmässä Olkinuoran, Kasken ja Björnisen ohella.

Severi Lahtinen: Osa odotteli virtuoosilta jo todellista glooriaa syksyn highlight-maalien perusteella, mutta kiekonmenetykset ja muut lastentaudit palauttivat perusasioiden äärelle. Kasvoi sitten kauden edetessä liigatason vakiopelaajaksi ja hyville tehoille (5+17=22), pystyen jo tuottamaan hieman pudotuspeleissäkin (0+3). Kesäharjoittelun maistuessa ensi kaudella voi jo realistisesti tapahtua asioita.

Miihkali Teppo: Yleispuolustajien kaarti täytti kukin paikkansa tasapäisesti kilpaillen, ja erojen tekeminen on vaikeaa. Teppo toimitti kentälle oikeastaan täsmälleen juuri sitä peruspuolustajan työtä mitä odotettiinkin. Kausi oli rikkonainen, yhteensä 18 ottelua jäi pelaamatta. Tarkkaa puolustustyöskentelyä pudotuspeleissä.

Henrik Nilsson: Pelasi Tepon kanssa kauden suurin piirtein tasatahtiin, kuitenkin ehkä hieman särmikkäämmin, vaikka ei ruotsalainenkaan osoittautunut erityisen fyysiseksi. Ulottuva ja kelvollisen hyvin liikkuva kiekonriistäjä, joka pystyy antamaan lyhyen avaussyötön, mutta ei muuta annettavaa hyökkäyspelissä. Pudotuspeleissä maalit tasakentällisin 4–0.

Jordan Rowley: Keväällä pakistoa täydennettiin tutulla ja hyväksi tiedetyllä kanadalaisella. Hyvin liikkuva Rowley on hieman pelaavampaa ja hyökkäävämpää tyyppiä: otti peliaikaan suhteutettuna enemmän miinuksia kuin Teppo ja Nilsson, mutta teki myös eri tahtiin pisteitä. HIFK-sarjassa joukkueesta eniten miinusmaaleja (5), niistä lähinnä 4. ottelun voittomaali (Sakari Salminen läpiajosta) meni omaan piikkiin.

Jarkko Pynnönen: Pelicansin oma 20-vuotias kasvatti pelasi viime kaudella yhden liigaottelun, nyt 44 (1+5=6). Kokoluokka ja pelityyli muistuttavat kovasti Joonas Jalvantia: hyvin liikkuva yleispuolustaja ilman suurempia vahvuuksia tai heikkouksia. Oli melko usein kentällä plusmaalien syntyessä (20), mutta hieman liian isoon tahtiin kolisi myös omissa (23).

Casimir Jürgens: Nosti riman debyyttikaudellaan korkealle, eikä tuntunut nyt täysin yltävän siihen. Yhä ehdoton luottopakki, joka kantoi 22:35 minuutin peliaikansa (Liigan 4. korkein) ja hoiti puolustusalueen parantaen tehosaldoa +19 pykälää. Jollain tapaa tekeminen tuntui silti jäävän hieman vajaaksi molempiin pelisuuntiin, kun odotuksena oli jopa nousta johtavaksi puolustajaksi ja isompaan kiekolliseen rooliin. Ei täysin ehjänä, 11 ottelua jäi pelaamatta.

2 tähteä

Jakub Skarek: Tshekin maajoukkue onnistui tunkemaan kapulansa näihinkin vankkureihin. Nuorelta veskarilta loistava syksy, isokokoinen perhostyylin torjuja liikkuu huippunopeasti sivusuunnassa. Vire katosi vuodenvaihteessa nuorten MM-kisojen katsomon. Silti ryhtiliikettä olisi odottanut, joskin vaikeudet olivat sinänsä ymmärrettäviä 19-vuotiaalta raakileelta vieraassa ympäristössä. Keväällä enää vierasotteluita ja 3–4 maalia omiin, joten valmennus päätti satsata kaiken Olkinuoraan. Tulevaisuus lienee silti NHL:ssä.

Aleksandr Shtshemerov: Kesken kauden hankittu 21-vuotias takalinjojen tappi on perustaidoiltaan ihan riittävä, mutta tuntui olevan väärin koodattu Meidän Peliin: hätäili pystyyn kun olisi ollut aikaa, ja viivytteli sivusuuntaan kiireessä. Siksi jäi hieman alakynteen hierarkiassa ja peli pyöri aivan liikaa omalla alueella, mutta sai mukavasti luottoa pudotuspeleissä. HIFK-sarjan 2. ottelussa päästi Raskin maalintekoon, ja istui kolmannen jatkoajalla jäähyllä kun Kangasniemi rankoi.

Roope Elimäki: Neljännen kauden luottosentteri oli henkilökohtaisten syiden takia sivussa joulukuun puoliväliin asti, mistä joukkueen hurmosjakso käynnistyi. Yhteensä 20 otteluun kolme maalia ja runsaasti näkymätöntä työtä. Pystyy uskottavasti johtamaan energistä nelosketjua, jatkaessaan kamppailee siitä pestistä myös ensi kaudella.

Aapo Ahola: Liigan toiseksi lyhyimmän puolustajan on oltava todella vikkelä ja taitava, ja 19-vuotiaalla Aholalla taitaa olla siihen aineksia. Pärjäsi kyydissä seitsemän pelin verran pienehkössä roolissa, vain yksi päästetty maali tasakentällisin, ja yksi tehtykin lirui viivan yli epäonnistuneella kudilla. Mestis ja A-nuoret mukaan lukien 63 ottelua tehoin 16+31=47.

Mikko Laine: Laitapuurtaja, jota on vaikea muistaa viiden vuoden päästä. Yhteensä 39 ottelua tehoin 0+3, mukaan lukien uran ensimmäinen Liigan pudotuspeliottelu. Luisteluvoimaa ja työmoraalia löytyy, mutta ei pääse Liigassa käyttämään hyvää laukaustaan. Heinolassa muistetaan paremmin, lainalla ollessaan iski 17 ottelussa 9+12=21 pistettä Peliitoille.

Waltteri Merelä: Juniorien pisterohmu oli Liigassa vielä vähän iso mutta kankea. Potentiaalista kertoo tehot A-nuorten SM-liigassa: yhteensä 42 otteluun 25+38=63 pistettä. Raamikas laitahyökkääjä (188 cm, 89 kg) ehti kärsiä aivotärähdyksenkin ja auttaa Peliittoja. Ei kuitenkaan ole ihan superlupaus, täyttää kesällä "jo" 21, joten tulosta pitikin syntyä junnupeleissä.

1 tähti

Manuel Ganahl: EBEL-liigan pistelinko aleni Liigassa haalariosaston perusduunariksi. 12 peliä Pelicansissa ja loppukaudella 40 Lukossa tehoin 0+8. Luistelu, työmoraali ja fysiikka kunnossa, taitopuolesta jäi kiinni.

Niklas Salo: Ganahlin tavoin kovempi Liiga osoittautui liian kovaksi. 12 ottelua, 0+2 pistettä ja siirto takaisin SaPKoon. Varsinaista floppia ei kummankaan kohdalla kuitenkaan päässyt syntymään. Osa hyvistäkin kokeiluista epäonnistuu väistämättä, ja kaksikko kelpasi eteenpäin uusiin ympyröihin.

Ei arvioitu

Alle seitsemän ottelua pelanneet pelaajat Miro Keskitalo, Jesse Ahonen, Roope Mäkitalo, Aleksi Ek, Sakke Hämäläinen, Jonne Jantunen, Aleks Haatanen, Keni Karalahti, Lauri Heino, Pasi Kouvalainen sekä maalivahdit Sami Suni, Jasper Patrikainen ja Adam Nagy.

Info

Tällä kertaa arvioitavana olivat vähintään seitsemän ottelua tällä kaudella pelanneet Pelicans-pelaajat.

Arvioissa on painotettu pelisuorituksia suhteessa ennakko-odotuksiin, ja otettu myös huomioon pelaajan rooli ja merkitys joukkueelle.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi
@

Suosittelemme