Urheilu

Kolumni: Matti meni jo, heräsin liian myöhään

Matti Nykänen dominoi Salpausselän kisoja vuosina 1984-1988. Maanantain vastaisena yönä kuollutta mäkilegendaa muistetaan viikonloppuna Salppurissa. Kuva: Vesa Tapiola

Keskiviikon Uuden Lahden välissä olevan Salpausselän kisaliitteen tekeminen sai maanantaina täysin toisenlaisen tunnelman, kun töihin tullessa tietokoneen ruudun täyttivät uutiset Matti Nykäsen poismenosta.

Oli helppoa todeta, että vähintä mitä voimme tehdä, on pyhittää yhden sivun verran mäkihyppylegendan saavutuksille ja valokuville.

Olen lukenut vuosia sitten, että Nykäsen menestyksen taustalla oli lahjakkuuden lisäksi edistyksellistä ja kilpailijoitaan laadukkaampaa harjoittelua. Sitä puhtoisinta urheilun ydintä, jolla hankittiin kilpailuetua ja vietiin koko lajia uusille tasoille.

Ulkoa en kuitenkaan olisi muistanut Nykäsen olleen 19-kertainen arvokisamitalisti. Tai että hyppäämissään 130 maailmancupin osakilpailussa Nykänen oli palkintopallilla käsittämättömät 76 kertaa.

Sankaruuden takana oli melko tavallinen ihminen.

Ja että dominoi Salpausselän kisoja viisi vuotta putkeen 1984–1988.

- - -

Jälkipolvien on niin helppoa sivuuttaa numerot, varsinkin kun Nykäsen myöhemmät vaiheet olivat kaikkea muuta kuin ylväät.

Hän teki virheitä, suoranaisia rikoksiakin. Sellaisia joista istutaan vankilassa ja saadaan tietty maine.

Maanantaina kaikki kanavat täyttyivät surunvalitteluista ja arvostuksesta saavutuksia kohtaan, mutta tuohon päivään asti Nykäseen oli mahdotonta suhtautua vain menestyneenä urheilijana.

Se mitä on luettu seiskojen, hymyjen, alibien ja iltapäivälehtien sivuilta, sopi ehkä liiankin hyvin suomalaisen rappioromantiikan kuvastoon. Ne olivat jo osittain peittäneet alleen sen tosiseikan, Nykänen oli 80-luvulla maailman paras mäkihyppääjä, ja poikkeuksellisen ylivoimainen urheilija lajissaan.

Eikä toisaalta osannut hallita elämäänsä ja tekojansa kovin kaksisesti, sen paremmin kuin kukaan muukaan. Halusi rauhaa, ja silti tuppautui aina esiin. Joi juomat, jotka eivät hänelle sopineet. Sankaruuden takana oli melko tavallinen ihminen.

- - -

Nykäsen tarina jättää itselleni ainakin sen pohdinnan, että vältytäänkö vastaavilta kohtaloilta nykypäivänä?

Nykästä höykytettiin surutta ja revittiin eri suuntiin, jättäen liian usein ilman tukea. Saisiko urheilija nyt ympäriltään apua, ja riittäisikö hän sellaisenaan urheilutekojensa kautta?

Luulen että moni, itseni mukaan lukien, heräsi arvostamaan Nykäsen saavutuksia liian myöhään, vasta kun kuolema muistutti.

Miksi vain Mika Myllylästä tehtiin dopingin ristinkantaja? Miksi Janne Ahoselta ja Jari Litmaselta kyseltiin uran viimeisinä vuosina ”etkö jo tajua lopettaa”? Miksi Kimi Räikkösen suuruuden tekevät hänen puheensa, vaikka kuski urheilee vain ajaakseen?

Mitä nämä eriskummalliset ilmiöt kertovat suhtautumisestamme urheiluun?

- - -

En ollut paikalla 1989. En täysin ymmärtänyt mitä tapahtui 2001.

Sen sijaan todistin mitä tapahtui Lahdessa 2017 ja Pyeongchangissa 2018. Jos Iivo Niskanen on uuden aikamme legenda, minulle tulee ikuisesti riittämään miten täydellisesti hän hiihti ne 15 ja 50 kilometriä latua.

En odota Iivolta mitään sen enempää. En Krista Pärmäkoskelta enkä Mico Ahoselta.

Niin kuin ei olisi Matiltakaan pitänyt.

Nykästä muistetaan Salpausselän kisoissa

Matti Nykäsen muistoa kunnioitetaan monin tavoin tänä viikonloppuna Salpausselän kisoissa. Muistohetkeä vietetään lauantaina joukkuemäen ensimmäisen ja toisen kierroksen välissä. "Tarkemmat yksityiskohdat varmistuvat perjantaina, mutta tulemme muistamaan Matti Nykästä hänen upeaa urheilu-uraansa kunnioittavalla tavalla. Olemme käyneet ajatusta läpi Nykäsen lähiomaisten kanssa, ja he ovat hyväksyneet suunnitelmamme", Salpausselän kisojen pääsihteeri Aino-Kaisa Saarinen sanoo.

Muistohetken lisäksi suurmäen alastulorinteen lähellä on perjantaista eteenpäin Matti Nykäsen kuvalla varustettu erillinen muistopaikka, johon voi tuoda vaikkapa kynttilöitä tai kukkia. "Perjantaina meillä on kisoihin vapaa pääsy, joten kaikki halukkaat pääsevät tuomaan muistamisensa", Saarinen kertoo.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi
@

Suosittelemme