Urheilu

Harrastekiekko on yhtä kuin lätkämaila, hyvää tahtoa ja kavereita

Harrastekiekkosarja liikuttaa yli 160:tä kiekkoveteraania Hollolassa.

Kalle Bäckman ja Mikko Sorri ovat kiekkoilleet Hopokin väreissä koko sen 20-vuotisen historian ajan. ”Suunnitelmissa on ollut uusia pelipaidat vanhoihin Hollolan Kiekon keltamustiin väreihin”, kaksikko kertoo.

– Sellaista sosiaalikiekkoahan tämä on. Treenien jälkeen mennään joskus... tai oikeastaan aina porukalla tuohon Vihreeseen Neloseen kaljalle, toteaa hollolalaisen harrastekiekkoseura Hopokin kantaviin voimiin kuuluva Mikko Sorri.

– Tuskin tämä kaveriporukka olisi pysynyt näin tiiviinä ilman tätä kiekkotouhua, vahvistaa myös joukkueessa alusta asti pelannut Kalle Bäckman.

Alun perin Hollolan Kiekon rullakiekkoporukaksi perustettu Hopoki täytti viime vuonna 20 vuotta, mutta pyöreitä vuosia juhlistetaan vasta tulevana viikonloppuna osallistumalla Ahvenanmaalla järjestettävään kutsuturnaukseen.

Viime vuosina Hopoki on keskittynyt lähes täysin jääkiekkoon, ja rullakiekko on jäänyt sivuun.

Epävirallisella Hollola Hockey Liiga (HHL) -nimellä kulkevaa sarjaa on pelattu jo yli kymmenen vuoden ajan.

– Jääkiekkopuoli alkoi oikeastaan siitä, kun Hookoo nousi vuosituhannen vaihteessa kakkosdivisioonaan, ja osa porukasta alkoi pelata Hopokin paidassa kolmosta vähän niin kuin farmiseurana, Bäckman muistelee.

Kolmosta joukkue tahkosi parin kauden ajan, mutta lopulta joka viikonlopun reissaaminen alkoi kyllästyttää joukkuetta, ja Jääkiekkoliiton sarja vaihtui harrastekiekkoon.

– Meillä oli kyllä ihan kova porukka, eikä kolmosesta luopuminen ollut pärjäämisestä kiinni. Mutta rosteri oli aika pieni, 12–13 jätkää, ja kun joka viikonloppu piti reissata johonkin Hartolaan, niin se alkoi kypsyttää, Bäckman muistelee.

Harrastekiekon Hopoki aloitti Ankkuri-hallin harrastesarjassa, jota joukkue tahkosi muutaman vuoden.

– Kun se homma loppui, aloitimme omin voimin harrastekiekkosarjan täällä Hollolassa. Hopoki ja Ice Brea­kers ovat olleet päävetovastuussa, ja tietenkin muutkin seurat tekevät osansa, että homma pyörii, Sorri kertoo.

Epävirallisella Hollola Hockey Liiga (HHL) -nimellä kulkevaa sarjaa on pelattu jo yli kymmenen vuoden ajan. Pelimiesten ikääntyessä HHL muutettiin pari vuotta sitten yli 40-vuotiaiden pelimiesten sarjaksi.

– Tällä kaudella mukana on kahdeksan joukkuetta, ja sarja liikuttaa 160:tä yli nelikymppistä äijää, mikä on kyllä aika hieno juttu, Bäckman toteaa.

Pelaajista valtaosa on edelleen Hollolan Kiekon veteraaneja, ja ringissä on 16–17 pelimiestä. Joukkuekavereiden vauhdissa yrittävät pysytellä myös kaksi SM-liigaakin pelannutta virtuoosia, Toni Koivunen ja Petri Engman.

– Meillä on myös muutamia ”A-junnuja” eli yli kolmevitosia mutta alle nelikymppisiä jätkiä, jotka odottavat vielä aikaansa kirkkaissa valoissa, Bäckman kertoo.

– Lisäksi treeneissä käy jo toisen sukupolven hopokilaisia, joten seuran tulevaisuus on siinäkin mielessä turvattu, Sorri komppaa.

Ikimuistoisimpia hetkiä on tarjonnut neljän vuoden välein Kanadassa pelattava CARHA Hockey World Cup, jota tituleerataan veteraanikiekkoilijoiden epävirallisiksi olympialaisiksi.

– Olimme siellä 2012 ja 2016, ja 2020 mennään taas. Nuo ovat olleet hienoja reissuja, ja siellä on mukana joukkueita ympäri maailmaa, Bäckman kertoo.

Toisella Kanadan reissulla Hopokin pelimiehet istuivat iltaa KHL-seura AK Bars Kazanin veteraanipelaajien kanssa.

– Siinä jutustellessa he kertoivat kiertävänsä veteraaniturnauksia sellaisella kevyellä kahden miljoonan dollarin vuosibudjetilla, Bäckman nauraa.

Hopoki tekee paljon talkootöitä rahoittaakseen osan pelireissuistaan ja jäävuoroistaan.

Ville Hakala

Suosittelemme