Urheilu

Kolumni: Severi Lahtisen sivujuonessa maltti on valttia

Kolumnistin mukaan Severi Lahtisen kaltaiset junioritähdet eivät enää saa Pelicansissa peliaikaa ilmaiseksi. Kuva: Sami Kuusivirta

Niemisen Ville virkkoi lauantain Tallinnan-ottelun jälkeen osuvasti tarinoista tarinan sisällä. Varsinkin Pelicansin nuorisokaarti on tällä kaudella täyttänyt saappaita ja ottanut niillä jättiharp­pauksia.

Sitten taas on niitäkin kasvutarinoita, jotka eivät etene yhtä suoraviivaisesti. Esimerkiksi Severi Lahtisen rooli on ollut hukassa, ja highlight-maalien nostattamat odotukset olleet toistaiseksi katteettomia.

Mestikseen Lahtinen on ylikylän miehiä: 41 pistettä 34 ottelussa. Tällä virtuoosilla on kyky kuljettaa kiekkoa kuin narun päässä ja loihtia murtavia ratkaisuja tilanteista, joissa tila ja aika näyttää jo loppuneen kesken. Hyökkäysalueen taidot ovat poikkeukselliset.

Sen vastapainoksi on kuitenkin tullut muun muassa riskialttiita kiekonmenetyksiä siniviivojen tienoilla. Ne eivät ole kostautuneet maaleina, mutta valmennuksen on pakko kitkeä pois huonon hyötysuhteen ratkaisut.

Lokakuussa sattuneiden erheiden jälkeen peliaika pieneni.

Tällä kaudella kolme vastustajan maalia on mennyt Lahtisen piikkiin, mikä ei ole erityisen paljon. Nuo kaikki erheet sattuivat lokakuussa, minkä jälkeen peliaika pieneni ja Lahtinen passitettiin hetkeksi Peliittoihin.

Tarina tahtoo kertoa, että liigatasolla et voi laitahyökkääjänäkään vuotaa puolustussuuntaan. Kun peli kääntyy omiin, annat väsymättä taka- ja sivupainetta. Puolustusalueen puolustuspelissä merkkaat vastustajan puolustajan ja estät laukauksia, etkä päästä miestä itsesi ja maalin väliin.

Pää pyörii ja olet koko ajan valmiina reagoimaan puolustuksellisesti, etkä varasta liian aikaisin hyökkäykseen.

Maalinestopelin lainalaisuuksia on tällaisille taitureille joskus iskostettava kärsivällisesti hinkaten, koska selkäytimestä tulee aivan toisenlaisia ideoita. Lipeämiset sopivat tosi huonosti yhteen pelin rakenteen ja yhteisen pelisuunnitelman kanssa.

Tammikuussa Lahtinen, 20, on tahkonnut nelosketjussa, ja näyttää käsitelleen tilanteen kypsästi. Urheilussa on välillä otettava askel taaksepäin, jotta voi kehittyä kaksi eteenpäin.

Ei Lahtinen ole Jesperi Kotkaniemen ­kaltainen teinitähti, joka olisi 18-vuotiaana valmis NHL-pelaaja. Vaikka jo viime kaudella jotkut kuuluttivat kausikorttia tulosyksiköihin, on pelkästään pelipaikan vakiinnuttaminen vasta tekeillä.

Parin vuoden kovalla työllä Lahtinen tarvitsee terävyyttä luisteluun, voimaa ja kestävyyttä kroppaan, sekä korkeampaa yhteistyön jääkiekon ymmärrystä. Se ei tarkoita luovuuden murjomista muottiin, vaan valtavan potentiaalin valjastamista joukkueen hyväksi.

Sivujuoni nivoutuu myös Pelicansin isompaan nykyeepokseen. Jos kymmenen vuotta sitten junioritähdet melkeinpä liukuivat suoraan Pelicansin kärkiketjuihin, joutuvat nykyiset paljon kovempaan kilpailuun ja paineeseen, ja se jos mikä kehittää urheilijaa.

Keväämmällä maaleja on yhä enemmän kaivettava työläästi hyökkäysalueen kulmapeleistä, siniviivalta pakkien kautta ja kaukolaukausten jälkeisistä roskakiekoista.

Lahtinen on niitä harvoja pelaajia, joka pystyy pujottelemalla ”oikaisemaan” kulmapelistä maalintekopaikkaan tai pakottamaan vastustajan jäähyihin. Se taito on joukkueelle edelleen kultaa ja mirhamia, kunhan kärsivällisyys riittää ­oikeaa hetkeä odottamaan.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi
@

Suosittelemme