Urheilu

Kolumni: Pelikaani lentää nyt tasapainoisemmin

Pelicansilla on ollut aihetta tuuletuksiin. Tällä tahdilla joukkue on kasvattamassa voittojen ja sarjapisteiden määrä roimasti viime kaudesta. Kuva: Mirja Hussain

Pelicans on tällä kaudella pelannut erinomaista jääkiekkoa, siitä lienevät kaikki samaa mieltä. Nuorekas joukkue kamppailee uskottavasti jopa kotiedusta, mitä voi pitää ennakkoasetelmiin nähden liki sensaationa.

Tärkein mittari on tietenkin voittojen ja pisteiden määrä. Tällä tahdilla Pelicans on nostamassa viime kauden (83 pistettä) pottiaan jopa 13 pisteellä (96), mikä näkyy suoraan sarjasijoituksessakin. Liigan tasaisessa keskikastissa sijoilla 3–10 asetelmat kuitenkin heilahtelevat lähes päivittäin suuntaan ja toiseen, joten niillä ei kannata vielä päätä vaivata.

Sitten on se mielipideasia, että miltä peli näyttää. Pelicansin kyky suorittaa laadukasta peliä ja vielä tehdä sillä tasaista tulosta, nostattaa jo odotuksia kevättä kohti.

Yleiskuvana on piirtynyt viisikon tasapainoinen toiminta. Ville Niemisen johtaman valmennusryhmän – jossa Pasi Nurmisella on iso rooli nimenomaan pelin valmentamisessa – luomassa pelitavassa on sopivasti toisteisuutta antamaan raamit, joiden puitteissa sallitaan huolellista luovuuttakin, mutta riskitasoja on viime kaudesta pienennetty.

Sanotaan, että maalin tappiosta on pitkä matka voittoon, mutta se on silti lyhyin matka tappiosta voittoon.

Pelicans on otteluissa usein hieman niskan päällä pelaten yhteistyön jääkiekkoa tiiviillä viisikolla, eri rytmejä vaihdellen ja lavasta lapaan kiekotellen. Päämääränä on sekä hyökätä että puolustaa vähintään tasavoimaisena, ja säilyttää tilanteen hallinta niin kiekonriiston kuin menettämisen hetkellä. Se on Niemistä lainaten pelaamista ”omin ehdoin”. Taitava ja luisteluvoimainen joukkue yhdistettynä jo tutuksi tulleeseen karheuteen, kamppailuvoimaan ja työmoraaliin on voittava yhdistelmä.

Tasapainon ja roimasti parantuneen maalivahtipelin ansiosta Pelicans ylipäätään tekee selvästi enemmän maaleja (108) kuin päästää (91). Päästettyjen keskiarvo on pienentynyt viime kaudesta (2,92) puolella maalilla (2,39), mikä on iso muutos. Jäähymäärät ovat pienentyneet sarjan parhaimmiston tasolle, ja toisaalta tehostuneen ylivoiman ansiosta erikoistilanteiden maalisuhde on lämmennyt viime kauden -4:stä +9:aan.

Alkukautta ovat sävyttäneet niin sanotut yhden maalin tappiot, joita on kaikkiaan 13. Ainoa selkeä miinus tuleekin jatkoajan ja voittomaalikisojen lisäpisteiden menetyksistä, jotka Pelicans on hävinnyt 2–6.

Sanotaan, että maalin tappiolta on pitkä matka voittoon, mutta se on silti lyhyin matka tappiosta voittoon. Merkki siitä, että joukkue taistelee illasta toiseen voiton syrjässä. Suoria kolmen pisteen voittoja on kertymässä jopa puoli tusinaa viime kautta enemmän.

Vaikeina hetkinä Pelicans malttoi olla tekemättä pelaajahankintoja, mikä taisi olla viisasta. Tulosten parantamiseen riitti pelin ja suoritusten petraaminen, sekä täydentäminen oman organisaation pelaajilla. Keväällä Pelicans tarvitsee vielä reserveistään kaikki irti, mikä tarkoittaa ruuvin kiristämistä erityisesti viisikolta Miska Siikonen, Jesse Mankinen, Jesse Ylönen, Casimir Jürgens ja Henrik Nilsson.

Joka tapauksessa Pelicans on jo kauden positiivisia yllättäjiä. Kokonaisarvosanaksi tässä vaiheessa kiitettävä miinus.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi
@

Suosittelemme