Urheilu

Ville Niemisen edessä on ensimmäinen ottelu ja kausi päävalmentajana Liigassa

Ville Niemisen valmentajaura on käynnistynyt haastajan näkökulmasta, ensin KeuPa HT:ssa, sitten Jukureissa ja nyt Pelicansissa. ”Pelaajauran loppuvaiheessa opin mistä tämä homma syntyy, eli yhdessä tekemisestä, sitoutumisesta ja omistautumisesta”, Tapparan kasvatti filosofoi. Kuva: Aatu Raninen

Aiemmat haastattelemani Pelicansin valmentajat eivät ole kaivaneet kuminauhaa esiin ja ryhtyneet jumppaamaan jutustelun lomassa.

Mutta se kuvastaa Ville Niemistä, jonka persoona ja ura eivät juuri esittelyjä kaipaa. Ikänsä puolesta 41-vuotias .Nemo. voisi periaatteessa valmistautua iltapäivän harjoituksiin pelaajana, ellei hän olisi Pelicansin historian 11. päävalmentaja, edessään tulikaste liigatasolla.

- Harjoituspeleistä on saatu tosi paljon hyvää materiaalia, mistä lähdetään luomaan tätä tarinaa. Pelaajien lahtelaisesta taisteluilmeestä ja innokkuudesta olen positiivisesti yllättynyt, Nieminen ruotii elokuun antia.

Nieminen luotsasi KeuPa HT:n Mestiksessä komeasti neljänneksi kaudella 2015/16. Seuraavat kaksi kautta toivat arvokasta oppia Risto Dufvan apurina Jukureiden liigajoukkueessa.

Liigassa menestyminen on hivuttautumista. Jos pystyt pysymään siinä kärjen tuntumassa, ja tekemään päivittäistä työtä laadukkaasti, niin jonain vuotena se voi toteutua.

Nieminen ja KalPan Sami Kapanen, 45, ovat Liigan tämän kauden päävalmentajista selvästi kokemattomimmat. Muilla päävalmentajilla virkavuosia on takana jo 7-29. Vastaavasti kaksikko loi ylivoimaisesti mittavimmat pelaajaurat.

Se ei vielä takaa hyvää valmentajaa, mutta ei ole haitaksikaan.

- Mulla on se hyvä puoli, että pystyn yhä tuntemaan pelaajan tilanteen pelissä ja harjoituksissa. Kuitenkin, viime kädessä se on pelaaja itse joka ohjaa omaa tekemistään, Nieminen puntaroi.

Juuri tuo tietynlainen määrätietoisuus ja itseohjautuvuus veivät Niemisen lajin absoluuttiselle huipulle sekä seura- että maajoukkueessa. Ura ei ollut niinkään lahjakkuuden, vaan harjoittelemisen ja työnteon tarina.

- Jonkin verran sitä voi opettaa, mutta siihen vaikuttaa niin moni asia. Mistä olet lähtenyt ja missä ympäristössä kasvanut, mitkä ovat motiivisi... Kaikki näkevät syyn tai tuloksen, mutta pitää nähdä niiden taakse.

- - -

Nieminen saa työstettäväkseen joukkueen ja seuran, jonka viimeiset kolme kautta ovat luoneet suuntaviivoja menestykselle, mutta jättäneet myös nälkää erityisesti pudotuspeleihin.

Toistaiseksi positiivisena ongelmana on esiintynyt keski-iältään sarjan toiseksi nuorimman joukkueen pienoinen yli-innokkuus.

- Kun mennään runkosarjaan, niin yksittäisissä tilanteissa ei saa kiirehtiä pelin edelle, vaan pysyä siinä hetkessä kiinni.

Lähteneiden pelaajien laatu ja määrä pysyi kesällä hallinnassa, ja tusinan verran runkomiehiä jatkaa. Kehittymispotentiaalia Pelicansin miehistössä on nyt ehkä enemmän kuin koskaan.

- Se lahtelainen identiteetti meidän täytyy saada näkymään. Rehellistä, periksiantamatonta taistelua, siihen päälle peli-iloa ja omin ehdoin kiekollisena hyökkäämistä, jotta paketti pysyy tasapainossa, Nieminen raamittaa.

Pelicansissa koeteltiin viime kaudella pelaajien suorituskyvyn rajoja rohkealla pelityylillä. Entä nyt?

- No, kaasu pohjassa ei voi painaa ihan koko aikaa. Pitää olla varasuunnitelmakin, Nieminen muotoilee.

- - -

Stanley Cup on maaginen sanapari, jota ei vie Niemiseltä mikään pois. Keväällä 2001 Colorado Avalanchessa voitetun NHL-unelman toistaminen ei kuitenkaan onnistunut, vaan finaalit päättyivät karvaisiin tappioihin niin Calgaryssa, olympialaisissa, World Cupissa kuin kahdesti Tapparassakin.

Onko valmentajaura arkisen työn ohella myös voittamisen tunteen etsimistä?

- Nythän me ollaan perustoiminnan vaiheessa, eikä vielä sillä tavalla tuloksessa kiinni, mutta toivottavasti jonain päivänä päästään niin lähelle, että haaveista tulee tavoite, ja lopulta jotakin käsin kosketeltavaa.

Intohimon ja realismin täytyy kuitenkin lyödä kättä, Nieminen muistuttaa.

- Liigassa menestyminen on hivuttautumista. Jos pystyt pysymään siinä kärjen tuntumassa, ja tekemään päivittäistä työtä laadukkaasti, niin jonain vuotena se voi toteutua. Pelaajien kehittäminen on se tie mistä menestys tulee.

Joukkueen yhteispeliä unohtamatta.

- Tämän kauden tavoitetta me ei olla vielä lyöty lukkoon. Sen aika on sitten juuri ennen sarjan alkua.

Kysymys & vastaus

Viisi nopeaa

Missä asut nyt? - Ruoriniemessä, Vesijärven parhaissa maisemissa.

Ketkä kuuluvat perheeseesi? - Vaimo Kaisa, lapset Viljami 16 vuotta, Ulla 10 ja Veikko 8. He asuvat Tampereella, jonne olen tänäänkin menossa. Ulla on taitoluistelija ja Viljami pelaa kiekkoa Tapparan B-junioreissa.

Lähteekö päiväsi käyntiin kahvilla? - Olen ehdoton haudutetun teen ystävä. Kahvia en ole ikipäivänä juonut.

Minkä mittaisia yöunia nukut? - Seitsemän ja puoli tuntia.

Montako kiekkopeliä katsot kauden aikana? - No ainakin se 60... Jos kaikki puolittaisetkin pelit otetaan mukaan, niin varmaan lähemmäs 250 per kausi.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi

Suosittelemme