Urheilu

Kolumni: Parranpärinää ja leukamoukkuja

Sami Enbomille laskettiin lukua Lahti Boxing Nightin pääottelussa. Kirjoittaja löysi nyrkkeilyillasta sekä positiivisia että negatiivisia puolia.

Viime viikko todisti jälleen, että urheilua voi käsitellä niin monesta näkökulmasta.

Perjantaina ihan merkittävätkin julkaisut uutisoivat siitä, että jääkiekkoilija Patrik Laine on ajanut partansa.

Lauantaina toisen näkökulman urheiluun otti nyrkkeilijä Peter Hegyes, joka saapui yhtenä 14 iskijästä Isku Areenan järjestettyyn Lahti Boxing Night -tapahtumaan.

Vaikka Lahti on kansallisella tasolla vahva nyrkkeilykaupunki, ei ammattilaistason otteluita ole paljoa nähty, ja allekirjoittaneellekin koitti nyt ensimmäinen todellinen kosketus lajiin aivan kanveesin reunalla. Raportoin nyt siitä, en partakarvoistani.

Täystyrmäys ensin sähköisti ja sitten pysäytti muuten melko seesteisen nyrkkeilyillan.

Siinä missä puoli Suomea tietää Laineen karvoitustilanteen, jäi odotetun nyrkkeilyillan ja oman kylän pojan Sami Enbomin titteliottelun suosio valitettavan vaisuksi. Harvakseltaan katsomoon ja kentälle levittäytynyttä yleisöä oli joidenkin arvioiden mukaan paikalla ehkä 500, mikä on isossa jäähallissa vain pisaroita meressä.

Kun vielä tapahtuma sisälsi monta pitkähköä hiljaista taukoa ilman musiikkia tai muuta seurattavaa, pääsi viihteellä kyllästettyihin urheilutapahtumiin tottuneen katsojan tunnelma lopahtamaan matsien välissä.

Kokonaisuutena Lahti Boxing Night ei siksi tarjonnut sitä intensiteettiä, minkä takia nyrkkeilyn pariin teki mieli hakeutua. Tämä turpasauna olisi mahtunut hyvin ja ehkä jollain tuoreella tavalla sopinutkin vaikkapa kaupunginteatterin Juhani-näyttämölle.

- - -

Kehässä näytökset olivat Lahti Boxing Nightissa kuitenkin kohdallaan, vaikka Enbom ei kestänytkään Tamas Lodin käsittelyssä kuin neljä erää kaavaillun kahdentoista sijasta.

Lahtelainen otti lukua muutamalla painavalla iskulla, ja Lodi viimeisteli teknisen tyrmäyksen kyseenalaisella painiheitolla.

Ennen illan pääottelua muun muassa lahtelainen Roni Reimi (voitto) ja raskaan sarjan Helsingin Gennadi Mentsikainen (häviö) tappelivat tasokkaat matsit omien vastustajiensa kanssa, ja ratkaisut saatiin lopulta tuomariäänin.

Kehän äärellä paljastui, että myös nyrkkeily tuntuu lukeutuvan niihin lajeihin, joissa urheilijoiden taustajoukot ja tapahtumaa seuraava yleisö kokevat tilanteen hyvin eri tavoin, aivan kuin eri maailmoissa.

Samaan aikaan kun katsomosta huudettiin painavien lyöntien, suorien ja koukkujen, moukuttamista, kuului kehän reunoilta huomattavasti hienovaraisempia ohjeita: "keskity", "tarkkana", "rauhassa", "liiku enemmän". Vaikka nyrkkeilyssä lyöminen on sama asia kuin jääkiekossa maalinteko, ei itse asiassa kumpaakaan saa aikaan ilman moninaisia tukitoimia ja valmisteluja.

- - -

Enbom päätti uransa hyvän sään aikana Lodille kärsimäänsä häviöön, ja sama päätös odottanee myös jo aiemmin mainittua Hegyesiä, jonka kohtaama täystyrmäys ensin sähköisti ja sitten pysäytti muuten melko seesteisen nyrkkeilyillan.

Kun järvenpääläisen Samuli Kärkkäisen hanskalla päällystetty nyrkki räjähti päin Hegyesin leukaa, ja tämä retkahti täysin tiedottomana selälleen iskien takaraivonsa kovaa kanveesiin, jouduin väistämättä kysymään mielessäni, mikähän saa 38-vuotiaan unkarilaisen matkustamaan Suomeen asti vain tullakseen jälleen tyrmätyksi, nyt vain 53 sekunnin jälkeen. Ottelupalkkio, kaiketi.

Päävammoista on esimerkiksi jääkiekon parissa puhuttu viime vuosina paljon, syystäkin. Nyrkkeilyssä ne ovat tietenkin paljon luontaisempi osa lajin sisältöä. Tavallaan toivon alkukantaiselle ja ikiaikaiselle nyrkkeilylle kaikkea hyvää. Se on mahtava laji niille, jotka rohkenevat kovaan leikkiin ryhtyä.

Toisaalta ei olisi käsittämätön yllätys, mikäli aika ajaisi nyky-yhteiskunnassa sen ohi.

Tai sitten tuote ja lipunhinnat eivät vain lauantaina kohdanneet, ja potentiaaliset yleisömassat jäivät kotiin.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi
@

Suosittelemme