Lahesta

Jalkautuva päihdetyö rantautui Lahteen

Katupartion juttusille ei ole kynnystä.

Lahden kadut ovat viime kuukausina tulleet tutuiksi etsivää päihdetyötä tekeville Tanjalle ja Jeminalle.

He muodostavat Tukialus-katupartion, joka 2–3 päivänä viikossa tarjoaa apua kohtaamilleen syrjäytymisvaarassa oleville päihteiden käyttäjille.

Katupartion tunnistaa punaisesta rinkasta, josta löytyy kuumaa keittoa, vaatteita, hygieniatarvikkeita, puhtaita neuloja ja läppäri vaikkapa Kela-asioiden hoitoon.

Lahdessa poikkeuksellista on päihdeongelman ylisukupolvisuus: autettavana saattaa olla yhtä aikaa kolme sukupolvea samasta perheestä.

Viime kesänä Lahdessa alkanut Tukialus-toiminta on tuottanut jo tulosta. Kohtaamisia on kirjattu jo kolmisensataa, ja apu on kelvannut.

– Esimerkiksi eilen tapasimme parisenkymmentä ihmistä, Jemina mainitsee.

Kaksikko auttaa, jos vaikka Kelan asiat ovat sekaisin tai ei tiedä mihin tukiin on oikeutettu.

– Ylipäänsä on kaivattu kuuntelijaa, he summaavat.

Lahdessa päihde­kulttuurissa on myös tiukempi vaikenemisen laki, mikä joskus hankaloittaa meidän työtämme Projektipäällikkö ­Robert Koski

Hakemusten täyttämisen ohella Tanja ja Jemina ovat jakaneet puhtaita käyttövälineitä. Myös lämmin kasviskeitto on tehnyt kauppansa.

– Olemme olleet päihdepäivystyksessäkin kaverina. Luottamuksen rakentamiseen menee kuitenkin aikaa.

Kaksikkoa ei kaduilla pelota. Vaikka työ on raskasta, on se myös antoisaa.

– Se on mennyt sydämeen, sanoo Tanja.

Katupartio ottaa aktiivisesti kontaktia autettaviin. Työtä helpottaa se, että Tanja ja Jemina näyttävät reppureissaajilta. Kummallakin on kuitenkin lähihoitajan ja sosionomin koulutus. Koska toiminta on anonyymiä ja luottamuksellista, he esiintyvät haastattelussa vain etunimillään.

Kaksikko toimii myös Tampereella. Lahdessa autettavat ovat olleet pääasiassa miehiä.

– Naisia on vähemmän kuin Tampereella, Tanja toteaa.

Hän on huomannut muitakin eroja.

– Lahdessa huumeiden käyttö tapahtuu sisätiloissa, Tampereella se on näkyvämpää. Täällä alkoholinkäyttö näkyy enemmän.

Lahdessa poikkeuksellista on myös päihdeongelman ylisukupolvisuus: autettavana saattaa olla yhtä aikaa kolme sukupolvea samasta perheestä.

– Lahdessa päihdekulttuurissa on myös tiukempi vaikenemisen laki, mikä joskus hankaloittaa meidän työtämme, toteaa Tukialus-hankkeen projektipäällikkö Robert Koski.

Katutyötä on muualla tehty vuosia, mutta Lahdessa se on uutta.

– Aika usein ihmiset ovat iloisesti yllättyneitä, Jemina sanoo. Kilometrejä saattaa päivässä kertyä 16.

Kohtaamisia on neljässä kaupungissa kirjattu yli 3 000, ja avun tarjonta on ollut moninaista.

Kosken mielestä tulokset kertovat, että toimintaa tarvitaan. Hänestä etsivästä päihdetyöstä pitäisi tehdä lakisääteistä.

Kun apua on haettava monelta luukulta, ihmiset eivät Kosken mukaan koe tulevansa kuulluksi koko elämäntilanteestaan.

– Ja siihen heillä on suuri tarve. Kun he voivat meille anonyymisti kertoa asioistaan, meidän on helpompi lähteä purkamaan sitä vyyhtiä.

– Ihmisen rinnalla kulkeminen silloin, kun hän sitä tarvitsee, tuottaa tulosta.

Päihdehoidon ongelma on katutyötä tekevien mielestä palveluiden pirstaleisuus ja se, että ihminen putoaa järjestelmän ulkopuolelle, jos ei itse aktiivisesti etsi palveluja.

Lahden päättäjille Koski antaa tunnustusta.

– Heillä tuntuu olevan halua ymmärtää tilannetta ja tehdä rakenteita, jotka tilkitsisivät puutoskohtia.

Etsivä päihdetyö

Tukialus auttaa anonyymisti

Helsingin Diakonissalaitoksen jalkautuvan ja etsivän päihdetyön hanke, kohderyhmänä mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät.

Tarjoaa ilman kynnystä huolenpitoa, palvelu­ohjausta ja keskusteluapua heikoimmassa asemassa oleville.

Vuosina 2019–2021 myös Helsingissä, Tampereella ja Jyväskylässä toteutettava hanke tähtää erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien ihmisten hyvinvoinnin ja yhden­vertaisuuden edistämiseen.

Rahoituksesta vastaa Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus.

Marjaana Kontu
marjaana.kontu@uusilahti.fi
@

Suosittelemme