Lahesta

Ongelma on periytynyt ja yhä vain pahentunut - omasta kierteestään selvinnyt Pasi Tuomaila kommentoi Lahden huumetilannetta

Päihdekuntoutuksen ohjaajana työskentelevä Pasi Tuomaila näkee huumeongelman taustalla esimerkiksi muuntohuumeiden saapumisen, huumemyönteisyyden lisääntymisen ja huumekoukkuun jääneiden naisten määrän kasvun. Kuva: Aatu Raninen

Syyskuun 30. päivänä Pasi Tuomailalle tulee täyteen seitsemän vuotta erossa huumeista.

Nykyisin kohtalontovereitaan Avominnen päihdeklinikalla kuntouttava lahtelainen ehti ennen raitistumistaan olla päihdekoukussa yli kaksikymmentä vuotta. Hän on yksi parhaista asiantuntijoista arvioimaan, miten Lahden huumetilanne on viime vuosikymmeninä kehittynyt, ja miksi.

– Sijainti on varmaan otollinen. Lahti on lähellä Helsinkiä, Kymenlaaksoa ja maan rajoja, mutta myös hyvä keskuspaikka jaella aineita eteenpäin Sisä-Suomeen, Tuomaila arvioi.

Pohdinta etenee myös Lahden tietynlaiseen kulttuuriperintöön ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Kuten uutisista luettiin, Lahti oli yksi kaupungeista, joissa poliisi äskettäin teki United Brotherhood -jengiin kohdistuneen ratsian.

Emme voi odottaa että meille kasvaa Euroopan pahin ongelma. Pasi Tuomaila

1990-luku oli Tuomailan mukaan yleisesti tunnetuimpien huumeiden, kuten amfetamiinin ja kannabiksen, aikakautta.

– Selkeä käänne tapahtui joskus vuoden 2008 tienoilla, kun muuntohuumeet saapuivat. Käytin MDPV:tä suonensisäisesti. Se oli kymmeniä kertoja amfetamiinia koukuttavampaa ja toi mukanaan psyykeharhoja, Tuomaila kuvailee.

Hänen mielestään muutos näkyi käyttäjäkunnan moraalin ja arvomaailman vajoamisena.

– Toiminta muuttui näkyvämmäksi kaduilla ja puistoissa, kun pakko saada ainetta kasvoi, ja sen hinta oli moninkertainen amfetamiiniin verrattuna.

Takavuosilta Tuomaila tunnistaa myös Lahdesta ekstaasin ”bilekäytön”, sekä kokaiinin eräänlaisena luksushuumeena, josta on kärähtänyt niin maajoukkuetason urheilijoita kuin eturivin taiteilijoitakin.

– Luulen, että sellainen käyttäjäjoukko on ollut aina, mutta piilossa. Menestyviä ihmisiä, jotka käyttävät viikonloppuisin mutta eivät erotu työpaikoilla, tai saavat jopa työpaikkalääkäriltä lääkkeitä oireisiin.

Tähän kulissiin Tuomaila itsekin törmäsi dyykatessaan roskiksia Helsingissä, jossa hänen oma kierteensä alkoi.

– Eiran ja Kruunuhaan hienostoalueilla tavallisista roskapusseista löytyi käyttövälineitä.

Tuomaila allekirjoittaa poliisinkin julkisuudessa esittämän näkemyksen siitä, että aivan viiden kuuden viime vuoden aikana Lahden huumeongelma on entisestään dramaattisesti pahentunut.

– Silloin tuli ihan selkeästi esiin huoli kouluilta, perheiltä ja esimerkiksi urheiluseuroilta. Samaan aikaan nuorten päihdemyönteisyys kasvoi, ja kannabiksesta alettiin puhua vaarattomana vaihtoehtona. Kodeissa ihmeteltiin, mitä meidän nuorelle on oikein tapahtunut.

– Sosiaalinen paine on yhä suurimpia syitä kokeilla ensimmäistä kertaa. Jos ­asioihin ei puututa, niin vähitellen kouluympäristössä kahdesta huumeidenkäyttäjästä tulee kaksikymmentä ja nuorempikin ikäluokka vedetään mukaan.

Narkomaani ei enää stereotyyppisesti ole yksin elävä mies. Tuomailan mukaan nykyään yhä useampi nuori nainen addiktoituu.

– Meillä on nytkin kuntoutuksessa naisia huomattava enemmistö, ja yhä kasvavassa määrin. Naiset ovat nyt ehkä rohkeampia kokeilemaan, ja kun nainen jää koukkuun, on niistä piireistä tosi vaikeaa päästä pois.

Avominnen päihdeklinikka tuli Lahteen pari vuotta sitten ja toimii Vesijärvenkatu 5:ssä. Tuomaila on Avominnen jatkokuntoutuksen vastaava ohjaaja.

Parin korttelin päästä lähtenyt poliisitalo sai Hennalasta paremmat tilat, mutta muutto myös etäännytti virkavaltaa.

– Kun poliisilaitos tuosta lähti, villiintyi kaupungintalon puisto heti. Tässä meidän ikkunan allakin käydään nyt nappikauppaa.

Viimeaikaista keskustelua tilastoista ja amfetamiinipääkaupungin tittelistä Tuomaila ei pidä kovin oleellisena.

– Käyttö on yhtä avointa Helsingissä ja Tampereella, joissa on myös paha huumeongelma. Lahdessa väki on vain pienemmällä alueella.

– Vertaileminen on turhaa. Emme voi odottaa, että meille kasvaa Euroopan pahin ongelma ja polkupyöriä varastetaan jo toisten parvekkeiltakin. Pitäisi keskittyä ongelman ratkaisemiseen ja toimenpiteisiin.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi
@

Suosittelemme