Lahesta

Ne treenaavat, jotka eivät osaa - Lahen Stolit niittää mainetta suojalkapallokentillä

Lahti on maailmanmestari­kaupunki jo toista vuotta putkeen, tiesittekö? Lahen Stolit toi nimittäin jälleen mukanaan kultaa parin viikon takaisista suojalkapallon MM-kisoista.

Kyseessä on 13-henkinen naisten suojalkapallojoukkue, joka on ollut kasassa noin kuuden vuoden ajan. Lahen Stoleilla on kahden maailmanmestaruutensa lisäksi myös kaksi pronssia kuluneiden vuosien MM-kisoista, puhutaan siis kovan luokan pelaajista.

Itse asiassa niin kovista, ettei maailmanmestaruuden eteen tarvitse edes treenata.

– Ei sitä edes jaksaisi pelata useammin kuin kerran vuodessa, kommentoi Pieta­ Koskela.

Hyvällä joukkue­hengellä pystyy voittamaan maailman­mestaruuden. Suojalkapalloilija Carolina Mantsinen

– Me olemme aika hyvin opineet sen niiden kuuden vuoden aikana, mitä ollaan siellä kisoissa käyty. Kyllä siellä huomaa, ketkä eivät ole pelanneet niin montaa kertaa. Yksi joukkue katsoi meidän peliä ja ihmetteli, että voiko siellä suossa juostakin, he vaan konttasivat, jatkaa Koskelan joukkue­toveri Carolina Mantsinen.

Lahtelainen suojalkapallojoukkue sai alkunsa vähän niin kuin vahingossa, kun joukko kortteli­liigapelaajia keksi lähteä pelaamaan suofutista. Pikkuhiljaa pelaajia on lähtenyt ja toisaalta tullut lisää, joukkueessa on muun muassa kolme siskosparia.

– Niin mäkin tulin mukaan, kun pikkusiskoni laittoi viestiä kisoihin lähtöä edeltävänä iltana neljä vuotta sitten. Hän kysyi, että lähdenkö huomenna pelaamaan suo­futista. Olin ihan että miksei, Koskela muistelee.

Suojalkapallon MM-kilpailut järjestetään joka kesä Hyrynsalmella Kainuussa. Kisoihin osallistuu joka vuosi noin 200 joukkuetta viidessä eri sarjassa: naisten-, miesten kilpa-, miesten harraste-, seka- ja konkarisarjassa.

Lahen Stolien kanssa naistensarjassa oli 21 muuta joukkuetta.

– Piti vähän jopa nähdä vaivaa, että pääsi loppuun asti, Mantsinen toteaa.

Osallistujia näinkin erikoisiin mestaruuskisoihin saapuu yllättävän monelta suunnalta: ainakin Venäjältä, Saksasta, Puolasta ja Virosta.

– Kanadan lippukin siellä näkyi, Koskinen sanoo.

Ottelut pelataan kahden päivän aikana yhteensä 20 kentällä. Kentät voivat olla keskenään hyvinkin eri ”tasoisia”: osa soista on niin syviä, että ryömiminen on ainoa keino päästä etenemään ja osassa pystyy kuulemma ihan jopa pelaamaankin.

Mitä syvempi suo, sitä kauempana ollaan perinteisestä jalkapallosta.

– Viime vuonna siskoni jalka jäi niin pahasti jumiin, että hän ei päässyt liikkumaan sieltä kentältä. Hän yritti itse kauhean­ pitkään ja sitten sieltä tuli yksi venäläinen ja nosti hänet kainaloista ylös, kertoo Koskela.

– Yhdessä pelissä ihmeteltiin pitkään, että miksi vastustajilla on yksi vajaalla koko ajan, mutta yksi niiden pelaajista oli jumissa niin syvällä suossa, että kukaan ei huomannut häntä, Mantsinen kuvailee.

Lajin säännöt noudattelevat pitkälti tavallista jalkapalloa, mutta eroavaisuuksiakin löytyy. Kentällä on esimerkiksi vähemmän pelaajia (5 + maalivahti) ja ottelut ovat lyhyempiä (2 × 10 minuuttia). Myös vaihdot ovat harvinaisempia.

– Vaikeilla kentillä on pakko pelata koko peli samoilla pelaajilla, kun siinä kestää se viisi minuuttia, että pääsee sieltä kentältä pois, jotta pystyisi vaihtamaan, Mantsinen toteaa.

Lahen Stolit on kuuden pelivuotensa aikana ehtineet kartuttaa itselleen jo suhteellisen kovan maineen suofutiskentillä. Hyrynsalmella heidät tunnistetaan ja tunnetaan jo hyvin.

– Ne laittaa aina Brädin Kotona soimaan, kun me tulemme. Kerran yhdeltä meidän pelaajalta kysyttiin, että ootko sä Lahen Stoli, ja kun se vastasi joo, niin ne tarjosivat hänelle paikan, että hän pääsi istumaan. Että ollaan kyllä tunnettuja edes jossain, Mantsinen naurahtaa.

Tiimi tunnetaan erityisen hyvästä joukkuehengestään, josta pelaajat ovat itsekin ylpeitä.

– Me olemme mun mielestä ihan hyvä esimerkki koko Lahdelle. Lahtihan on tällainen urheilukaupunki, mutta en tiedä, kuinka yhteisöllistä urheilu täällä on. Meillä se on tosi yhteisöllistä, vastustajatkin kyllä yleensä huomavat, että meillä on tosi hyvä porukka, Mantsinen tiivistää.

Eräs joukkueen jäsen oli erehtynyt luulemaan, että Lahen Stolien vouhotus olisi vain Instagramin valhetta ja pintaliitoa. Ollessaan ensimmäistä kertaa mukana kisoissa hän oli kuitenkin saanut huomata, että joukkueella on oikeasti paljon hauskempaa, kuin miltä näyttää.

– Se on ehkä se isoin pointti, että hyvällä joukkuehengellä pystyy voittamaan maailmanmestaruuden, Mantsinen tiivistää.

Iiris Andersson

Suosittelemme