Lahesta

Juu, ei, yhdentekevää säätöä – Rautatienkadun yrittäjillä on erilaisia tarpeita jalkakäytävänkin suhteen

Rautatienkadun itäpuolen parkkiruudut poistettiin kolme vuotta sitten, ja tilalle levitettiin kaistele mustaa asfalttia jalankulkijoille. Kävelykeskustan erilaiset ratkaisut vaikuttavat eniten kesäaikaan, kadun varren yrittäjät toteavat. Kuva: Katja Luoma

Hieman lisätilaa jalankulkijoiden parveilulle ja ravintoloiden terasseille, mutta ei mullistavaa muutosta.

Siinä muutamia pääkohtia Rautatienkadun yrittäjien mielipiteistä, kun kävimme satunnaisesti kysymässä ajatuksia levennetystä jalkakäytävästä.

Kesällä 2016 kadun itäpuolen parkkiruudut poistettiin ja tila täytettiin levittämällä asfalttia. Keskustayrityksiä edustavan Lahti Cityn aloitteesta tehty kokeilu noin kaksinkertaisti jalkakäytävän leveyden.

Kokeilu täyttää pian kolme vuotta, ja kevään aikana kaupungin on tarkoitus päättää jatketaanko sitä, remontoidaanko pysyvämpi ratkaisu vai palautetaanko tila kenties ennalleen. Sekä Lahti City että kaupungin tekninen ja ympäristölautakunta aikovat vielä kuulla Rautatienkadun yrittäjiä.

- - -

Lisätilasta ovat hyötyneet ainakin ravintolat. Taivaanranta, Roux ja Hanhenpoika ovat kesäisin pystyneet laittamaan isomman terassin. Taivaanrannan omistaja Anssi Pyysing näkee kokeilun pääosin onnistuneena.

– Jos nyt päättää pitäisi, niin leveämpi käytävä toimii meille paremmin.

Pyysing pohtii myös mahdollisia parannuksia.

– Talvikaudella siinä voisi kyllä olla parkkipaikkojakin.

Hänestä on todennäköistä, että katua joka tapauksessa uusitaan enemmän tai vähemmän.

– Yksi idea olisi tehdä liiketilojen kohdalle porrastuksia, jotka toimisivat vaakatasoisina perustuksina esimerkiksi terasseille. Sellaisia porrastuksia on Helsingissä.

Kokeilun alussa ravintola kärsi nahoissaan kaupungin töpeksinnän. Levennys mitoitettiin väärin ja rempattiin uusiksi, minkä takia tilattua terassiakin piti nikkaroida uuteen uskoon.

– Nimenomaan terasseja varten tieto pitäisi nyt saada pian. Huhtikuussa on myöhäistä, Pyysing patistaa.

- - -

Yrityksiä kiertäessä huomaa nopeasti, kuinka erilaisia tarpeita niillä on.

Kampaamoissa ja kau­neushoitoloissa, ruokakaupassa ja putiikeissa pistäydytään kevyesti. Sen sijaan kaihtimia ja markiiseja myyvästä liikkeestä kannetaan autoon raskaitakin tavaroita, ja vanhukset asioivat apuvälineliikkeessä. Silloin läheiset parkkiruudut tulevat tarpeeseen.

Kirjojakaan ei ole kiva kantaa sateessa jostain puistokadulta, sanoo kirjakauppa Aleksis Kiven yrittäjä Markku Laitinen, joka suhtautuu Rautsikan nykytilaan penseästi.

– Lahtelaisista halutaan kai tehdä juoppoja, Laitinen murjaisee juuri terasseihin viitaten.

– Parkkipaikat vähenivät, eikä levennys ole mitenkään sulostuttanut kaupunkikuvaa. Baarin terassi lisää melua, ja lapsiperheet halua­vat kiertää sen. Kahvilan ymmärrän paremmin.

Kadun palauttamiseen ennalleen hän ei usko.

– Eihän saavutetuista eduista haluta enää luopua.

- - -

Kaupungin seurannan mukaan ihmisten oleskelu ja pysähtely Rautatienkadulla on lisääntynyt, totesi kaupungininsinööri Jukka Lindfors (ESS 18.2.).

Sekä leveän jalkakäytävän aikana että sitä ennen vaateliike Marakattimarssia pitänyt Henna Lindroos ei ole havainnut suurta muutosta.

– Kova haloo siitä nousi, mutta ei se merkitys ole niin suuri ollut, hän summaa kokeilua.

Leveyttä ja viihtyisyyttä se on Lindroosin mielestä hieman lisännyt.

– Ihmiset kävelevät enemmän tällä (itä)puolella. Ennen se oli kyllä tosi kapea, ja ulos astuessa tuli vaaratilanteita ­polkupyörien kanssa.

Jos yritysten oli tarkoitus levittäytyä värikkäästi ulos liiketiloistaan, on se ravintoloita lukuun ottamatta kuitenkin vaikeaa.

– Kaupunki perii siitä (katualueesta) niin törkeää vuokraa, että ei sitä ole järkeä käyttää. Neljäkymmentä senttiä seinästä saa olla ilmaiseksi, siitä kauemmas pitää maksaa niin, että tuottoja pitäisi tulla aika paljon.

– Viihtyvyyttähän voisi luoda muutenkin, mutta en ole kaupungilta nähnyt muuta kuin yhden istutuksen ja penkin mäen päällä, Lindroos huomauttaa.

- - -

Polkupyörien kaahailukulttuuria todistavat myös kirjakaupan Laitinen ja Petit St. Louis -vaateliikkeen Heidi Kivinen. Pyöräilijöille on oma kaista Vesijärvenkadun vieressä, mutta osa fillaristeista eksyy Rautsikalle, ja alamäessä vauhti kiihtyy.

– Se tässä lähinnä pelottaa asiakkaiden puolesta. Se ei ole levennyksen vika, vaan pyöräilykulttuurista tuleva asia, Kivinen arvelee.

Yleisesti ottaen hän suhtautuu jalkakäytäväkokeiluun positiivisesti.

– Siitä on välillistä hyötyä, joka voi näkyä pidemmällä aikavälillä. Minusta ihmiset pysähtelevät näyteikkunoiden kohdalla ja kokevat kadun viihtyisäksi. Eihän tällaisia vaikutuksia voida tietää, jos ei kokeilla. Ainakin opitaan jotakin.

– Levennys saa säilyä, mutta pienillä korjauksilla, esimerkiksi taskuparkkeja joihinkin kohtiin, Heidi Kivinen summaa.

- - -

Parkkipaikkojen kaipuuta vaatealan yrittäjät eivät suuremmin ole havainneet.

– Nuo ovat kaupungin kalleimpia ruutuja, ja Vuorikadulla on jo halvempia, Henna Lindroos muistuttaa.

Levennyskokeilun juupas-eipäs-väittelyssä hän asettuu välimaastoon.

– Yhdentekevää. Ehkä se on parempi näin, ettei tule taas isoa remppaa, joka aluksi tehtiin kahteen kertaan. Varmaan eniten puhuvat ne, joille tällä ei ole mitään merkitystä, Lindroos hymähtää.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi
@

Suosittelemme