Lahesta

Lukuhetki toi iloa Lehtiojalla – maahanmuuttajien vierailut piristävät muistisairaiden päivää

Maahanmuuttajien vierailut piristävät muistisairaiden päivää palvelukeskuksessa.

Taina Hautakoski kuunteli tarkkaavaiseti, kun Yamama Sharban luki. Taustalla ohjaaja Anne Ala-Nikula. Kuva: Marjaana Kontu

Kulttuurien raja-aidoista ei ollut merkkiäkään, kun maahanmuuttajat vierailivat maanantaina Lehtiojan palvelukeskuksessa valtakunnallisen Minä luen sinulle -kampanjan merkeissä.

Lukemisen ohella vaihdettiin kuulumisia, ja juttu rönsysi lapsuusmuistoista aina rakastumisiin asti.

– Minä niin pidän tämmöisestä! Tykkään olla ihmisten kanssa. Ja heidän kanssaan voi puhua monenlaisesta, sanoi Taina Hautakoski, jolla riitti juteltavaa niin Syyriasta tulleen Yamama Sharban kuin Venäjältä muuttaneen Aleksei Grigorevin kanssa.

Grigorevia tentattiin muun muassa siitä, miten hän aikoinaan tapasi suomalaisen vaimonsa. Kun Grigorev kuvaili päätään pyöritellen rakastumistaan, Hautakoskea nauratti.

Maahanmuuttajia meillä pyörii usein, olemme hyvin kansainvälinen talo. Palveluesimies Saija Sillanpää

– Niinhän minullekin kävi, hän myhäili. Onni löytyi kuulemma aikoinaan Espanjasta, minne hän muutti puolison perässä 20 vuodeksi.

Vierailu oli osa Koulutuskeskus Salpauksen ja Lehtiojan palvelukeskuksen yhteistyötä, josta on jo pidemmän aikaa ollut iloa ja hyötyä molemmille.

Kotoutumiskoulutuksessa olevat maahanmuuttajat pääsevät käyttämään suomen kieltä, ikäihmiset taas saavat piristystä päivään. Jutustelun ohessa vieraat lukivat lyhyitä tarinoita entisajan elämästä.

– Tämä on odotettu tapahtuma! On aina ihanaa, kun tulee ulkopuolisia ja eri kulttuureista vieraita. Maahanmuuttajia meillä pyörii usein, olemme hyvin kansainvälinen talo, kertoi palveluesimies Saija Sillanpää.

Koska talon asukkaat ovat pääosin muistisairaita, tarinoilla on heille iso merkitys.

– Runot ja lorut he muistavat, ne herättävät muistoja ja mielleyhtymiä.

Salpauksen kotouttamiskoulutuksen suomen kielen opettajan Marjukka Simpasen mukaan kohtaamiset ovat tärkeitä myös maahanmuuttajille. Kaikki 23 opiskelijaa olivatkin innoissaan lukutapahtumasta.

– Samalla he näkevät meidän kulttuuriamme. Olemme aikaisemmin käyneet Lehtiojalla myös ulkoiluttamassa vanhuksia, Simpanen kertoi.

Kotouttamiskoulutuksessa opiskellaan suomen kieltä ja yhteiskuntatietoutta.

– Tavoite on, että he pääsisivät töihin tai opiskelemaan. Motivaatio heillä on kova. Ja melkein kaikille on jokin hyvä suunnitelma löytynytkin.

Vanhukset kertoivat vieraille elämästään ja sotavuosistakin, jutut lapsuuden kalareissuista saivat vieraat nyökyttelemään.

– Minun miehenikin rakastaa kalastamista, sanoi Roqaya Al-Anbagi.

– Missä sinä asuit ennen? jututti sambialaissyntyinen Cecilia Arvola Alli Niemistä.

– Minä asuin oikein hyvässä paikassa, tavallisessa talossa hääräsin, Nieminen vastasi.

Irakista Suomeen puolitoista vuotta sitten tullut Al-Anbagi joutui pyyhkimään silmäkulmiaan, kun Nieminen tarttui häntä käsistä kiinni (kts. etusivu). Mieleen tuli oma, Irakiin jäänyt perhe – koti-ikävää vaivaa välistä, hän tunnusti.

– Irakissa isovanhemmat asuvat aina samassa taloudessa, heitä ei laiteta laitokseen. Kun mummuni sairastui, me sukulaiset hoidimme häntä vuorotellen.

Al-Anbagi sanoi ymmärtävänsä, että Suomessa kulttuuri on eri.

– Mutta Irakisssa vanhemmat hoitavat ensin lapset, sitten lapset hoitavat vuorostaan vanhempiaan.

Hän kertoi toimineensa Irakissa maantieteen professorina. Nyt neljän lapsen äiti on kotona, mutta opiskelee päättäväisesti suomea ja haluaa päästä oman alan töihin. Opintoja pitää ensin täydentää hieman.

– Lahdessa ihmiset ovat olleet meille tosi hyviä, hän kiitteli.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme