Lahesta

Tervetullutta vaihtelua Amerikan-kiertueelle – Korpiklaani tänään pitkästä aikaa keikalla kotona Lahdessa

Lahtelainen Korpiklaani aloitti viime viikonloppuna kahdeksan keikan Suomen-kiertueensa. Sitä ennen bändi ei ollut esiintynyt Suomen kamaralla kahteen vuoteen. Kuva: Peero Lakanen

Lahtelainen folk-metalliyhtye Korpiklaani jännittää Suomen keikkoja ulkomaankiertueita enemmän. Tänään perjan­taina yhtyeellä on keikka kotikaupungin Finlandia-klubilla (keskiiviikon lehdessä viikonpäiväksi oli virheellisesti mainittu lauantai). 

Kuusihenkisen yhtyeen jäsenistä laulaja Jonne Järvelä, harmonikkaa soittava Sami Perttula ja viulisti Tuomas Rounakari ehtivät bänditreenien jälkeen istahtaa fiilistelemään menneitä ja tulevia kiertueita. Järvelä hymähtää, että Suomen keikkalavat ovat tervetullutta vaihtelua edelliseen Amerikan-kiertueeseen.

– Siellä on tosi huonot bäkkärit, eivätkä keikkapaikatkaan välttämättä niin kummoisia ole, vaikka siellä kiertää soittamassa tosi isotkin bändit, Järvelä kertoo.

– Kun soittaa Suomessa keikan, sen ottaa henkilökohtaisemmin. Ulkomailla soittaessa pystyt jollain tapaa suojautumaan turistin tai kiertävän muusikon roolin taa. Täällä on se fiilis, että älä kämmää – jäljet ovat lyhyet, sä asut täällä, Perttula täydentää.

Ei laiteta verimaskeja päälle ja yritetä näyttää kaverilta, joka tappaa paljain käsin susia. Tuomas Rounakari

Korpiklaanin tuotannosta valtaosa on suomeksi, ja näin ollen yhtyeen pää­asiallinen esiintymiskieli on suomi. Kotimainen yleisö huomaa helpommin, mikäli laulaja sekoaa sanoissaan, ja tästä syystä Järvelä myöntää jännittävänsä kotiyleisöä enemmän, vaikka keikkailu kotimaassa maistuukin makeammalta kuin ulkomailla.

– Pääsisi ehkä jopa yöksi kotiin. Yhdet festarit ottavat aina sen kolme päivää, mutta jos festarit olisivatkin Hämeenlinnassa, niin sieltä luikkisi reilussa tunnissa kotiin. Olisihan se tosi paljon helpompaa ja halvempaa.

Korpiklaani ei ole soittanut Suomen kamaralla kahteen vuoteen, mutta tänä vuonna kotiyleisöllä on mahdollisuus nähdä bändi kotikentällään peräti kahdeksan kertaa.

– Olemme koko ajan pyrkineet siihen, että saisimme soittaa enemmän Suomessa. Pahin ongelma on, että ulkomailta buukataan esimerkiksi festarit tosi paljon aikaisemmin. Suomessa me ollaan kotimainen bändi, niin järjestäjät ottaa tosi lähellä festaria pienemmät suomalaiset bändit, Järvelä kuvailee.

- - -

Korpiklaani heittää vuosittain noin 75–80 keikkaa. Bändille olisi kysyntää enemmänkin, mutta enempää he eivät halua vuoteen reissupäiviä ottaa.

– Olemme yrittäneet rajoittaa sitä niin, ettei olisi kolmea viikkoa pidempiä kiertueita. Kuukauteen se yleensä lipsahtaa, mutta olemme kaikki aika puhki siinä vaiheessa. On tärkeää pitää se hauskana. Jos tämä homma alkaa maistua työltä, niin bändi ei elä kovin pitkään, Järvelä linjaa.

Iloinen keikkaolemus on oleellinen osa yhtyettä. Kukin saa folk-perinteen mukaisesti olla lavalla oma itsensä.

– Kansanmusiikin soittamiseen kuuluu olennaisesti se, että pidetään hauskaa, iloitellaan ja tanssitaan. Kansanmuusikolle lavarooli ei välttämättä ole niin kaukana muuten vain juhliin lähtevästä kaverista. Ei laiteta verimaskeja päälle ja yritetä näyttää kaverilta, joka tappaa paljain käsin susia, Rounakari toteaa.

Bändin 13-vuotisen taipaleen aikana yhtyeen soundi on muuttunut paljon. Yksi äänimaailmaa eniten muuttaneista tapahtumista sattui, kun siihen aikaan yhtyeessä toisena kitaristina toiminut Järvelä mursi sormensa kesken Amerikan-kiertueen.

– Se oli paras asia, mitä tälle bändille on tapahtunut. Kun Jonne ei pystynyt enää piiloutumaan kitaran taakse, esiintyminen laulajana koheni paljon ja toisen kitaristin eli Canen piti parantaa omaa tonttiaan. Soundi selkiytyi. Korpiklaani ei kuulostaisi siltä kuin nyt ilman tuota sattumusta, Rounakari muistelee.

Jenny Mäkinen
@

Suosittelemme