Lahesta

Evakkopatsaan taipaleella riittänyt mutkia - käynti Myllyvirran puheilla laittoi vauhtia hankkeeseen

Evakkopatsas esittää karjalaisille pitäjäjuhlille lähdössä olevaa perhettä, jossa on äiti sekä aikuinen poika ja tytär. Perheen isä on kaatunut sodassa ja lepää nykyisen rajan takana kotiseutunsa sankarihautausmaalla, josta ei enää ole muuta jäljellä kuin suomalaisten pystyttämä muistolaatta. Kuva: Matti Silvennoinen

Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, Lahdessa paljastetaan valtakunnallinen Suomen evakot 1939–1944 -patsas ensi vuonna. Kuvanveistäjä Reijo Hutun tekemä patsas on tarkoitus pystyttää Vapaudenkadun ja Lahdenkadun kulmauksessa sijaitsevaan Kalmarinpuistoon.

Hankkeen toteuttamista valmistellut Lahden Karjalaseura ry:n työryhmä käynnistää nyt rahankeräyksen, jonka tavoitteena on saada kasaan 160 000 – 200 000 euroa patsasta ja sen peruskiveä varten. Lisäksi kaupunki tekee puistoon tarvittavia muutostöitä.

Tätä ennen on ehtinyt tapahtua monia värikkäitä käänteitä. Rahankeräykseen tarvittava lupa oli lukuisten byrokraattisten mutkien takana, mikä viivytti hanketta noin vuodella. Patsaan suunniteltu toteutustapa ei puolestaan herättänyt Lahdessa pelkkää innostusta.

Ohitimme museon ja julkisen taiteen työryhmän. Puheenjohtaja Raimo Koukonen

Hanke sai alkunsa vuonna 2015, jolloin kokoontuivat Lahden Karjalaseura ry:n puheenjohtaja Raimo Koukonen, Hannu O. Nenonen ja Lasse Koskinen muodostamaan evakkopatsas-työryhmää. Ryhmän tarkoituksena oli viedä eteenpäin kuvanveistäjä Pekka Asikaisen vuonna 1987 tekemän pienoismallin pohjalta ajatusta valtakunnalliseksi evakkopatsaaksi.

Patsaan kuvanveistäjäksi ryhmä valitsi Reijo Hutun ja tukitaiteilijaksi Pekka Asikaisen. Huttu loi Asikaisen mallin pohjalta uuden pienoispatsaan, johon on tehty tarkennuksia ja muotoilua tiivistetty.

Toteutustapa herätti kuitenkin kritiikkiä, kun patsaan puuhamiehet esittelivät hanketta Lahden museon ja julkisen työryhmän edustajille.

– He olisivat halunneet, että hanke kilpailutetaan, muistelee Raimo Koukonen.

Patsaan puuhaajat olivat puolestaan sitä mieltä, että heillä oli valmis ja toteuttamiskelpoinen konsepti. Koukonen muistuttaa, että kilpailutuksissa palkintorahoja on tapana maksaa myös mitalisijoille sijoittuneille teoksille, joita ei kuitenkaan toteuteta. Hän muisteleekin kyselleensä, onko kaupungilla tähän tarvittavia rahoja.

– Ei kuulemma ollut, mutta niitä oli tarkoitus hakea.

Koukonen epäileekin, että taideteosten kilpailutuksessa yhtenä motiivina onkin ”rahojen hankkiminen taiteilijoille”.

Lahden julkisten taideteosten toteutusta käsiteltiin syksyllä julkaistussa jutussamme (UL 26.9.). Tuolloin museonjohtaja Timo Simanainen totesi, että prosessi on joka kerta polveileva ja erilainen. Julkisen taiteen työryhmässä istuva läänintaiteilija Elisa Lientola puolestaan peräänkuulutti avointa kuvausta siitä, miten julkisiin teoksiin liittyvä päätöksenteko toimii: ”Silloin prosessi on kaikkien tiedossa. Ei synny vääränlaista vallankäyttöä, jossa vain ne ihmiset, joilla on hyvät suhteet ja suora puhelinyhteys, saavat patsaan kaupunkiin”.

Lientola onkin arvostellut sosiaalisessa mediassa evakkopatsaan toteutustapaa hankkeen tultua julki viime viikolla.

Patsaan puuhaajat ovat puolestaan kiitollisia entiselle kaupunginjohtajalle siitä, miten hankkeeseen saatiin vauhtia.

– Ohitimme museon ja julkisen taiteen työryhmän ja menimme Myllyvirran puheille. Oli meillä karjalanpiirakatkin mukana, Koukonen muistelee.

Reilu vuosi sitten järjestetyssä tapaamisessa Jyrki Myllyvirta lämpeni hankkeelle ja antoi asian valmistelun palaverissa paikalla olleen museonjohtaja Simanaisen hoidettavaksi. Koukosen mukaan Simanainen olikin kyseisen tapaamisen jälkeen hyvin yhteistyöhaluinen ja liittyi myös Karjalaseuran jäseneksi.

Kun hanke oli ollut vastatuulessa Lahdessa, puuhamiehet kävivät esittämässä ideaa Hollolassa, jossa patsaalle mietittiin paikka Salpakankaan keskustasta.

– Asenne oli heti alussa toinen kuin Lahdessa. Kysyttiin samantien, paljonko pitäisi varata budjettiin rahaa, Koukonen muistelee.

Hollola tipahti kuitenkin suunnitelmista Myllyvirta-tapaamisen jälkeen. Patsaalle oli ideoitu paikkaa myös Mukkulassa sijaitsevasta evakkolasten puistosta ja Fellmannin puistosta, mutta museon ehdottama Kalmarinpuisto oli selvä suosikki myös Karjalaseuran sisäisessä äänestyksessä.

Rahankeräysluvan haku johti vuoden kestäneeseen byrokraattiseen pomputteluun

Evakkopatsasta puuhaavat henkilöt joutuivat myös huomaamaan surkuhupaisalla tavalla, mitä tarkoittaa niin sanottu sääntö-Suomi ruohonjuuritasolla. Hankkeeseen hankittu rahankeräyslupa oli monivaiheisen ja pitkään kestäneen byrokraattisen pallottelun takana.

Kaikki alkoi reilut vuosi sitten, kun Lahden Karjalaseura aikoi hakea valtakunnallista rahankeräyslupaa patsaalle, jolla on tarkoitus muistaa koko Suomen evakoita. Pian kuitenkin ilmeni, että paikallisesti toimiva yhdistys ei voi saada valtakunnallista keräyslupaa.

Hankkeen puuhaajat ajattelivat kiertää ongelman hakemalla lupaa valtakunnallisen Karjalan Liiton kautta. Tälläkin suunnalla tuli kuitenkin seinä vastaan, koska liitolla oli jo lupa toiseen keräykseen, mikä oli sääntöpykälien kannalta ongelma.

Puuhamiehet eivät lannistuneet, vaan perustivat viime joulukuussa keräystä varten uuden valtakunnallisen yhdistyksen, Suomen Evakot ry:n.

– Huhtikuussa tuli sitten päätös, että emme voi saada lupaa, koska yhdistyksellä ei ole viime vuoden tilinpäätöstä ja toimintakertomusta. Miten sellaisia voisi olla uudella yhdistyksellä?, Lahden Karjalaseura ry:n puheenjohtaja Raimo Koukonen ihmettelee.

Poliisihallituksen tekemän päätöksen saatesanoissa oli kuitenkin mainittu, että Lahden Karjalaseura voi hakea paikallista lupaa. Paikallisen poliisin edustaja tosin hylkäsi ensin tämänkin hakemuksen, koska keräyksen kohde ”ei ollut yleishyödyllinen tuote”. Karjalaseura oli asiasta jyrkästi eri mieltä ja muistutti poliisihallituksen päätöksessä olleesta maininnasta. Tämän jälkeen paikallinen lupa järjestyi.

Koukonen sanoo ymmärtävänsä, että säännöt on tehty rahankeräyshuijausten kitkemiseksi. Hänen mukaansa nykyiset määräykset ovat kuitenkin johtaneet siihen, että virkamiehet joutuvat olemaan ylivarovaisia.

– Rehellisellä pohjalla olevaa toimijaa kohdellaan kuin rikollista ja hän joutuu käymään melkoisen pykäläviidakon läpi.

Viidakon läpi selvittyään patsaan puuhaajat aikovat kerätä rahaa monesta lähteestä. Yksityisten lahjoittajien lisäksi on tarkoitus kartoittaa esimerkiksi EU:n rahoituslähteitä, säätiöitä ja kotiseutuyhdistyksiä.

Tausta

He edistävät hanketta

Lahden Karjalaseura ry:n vetämää patsashanketta toimikuntaan kuuluvat puheenjohtajana Raimo Koukonen, varapuheenjohtajana Mauri Tanninen, sihteerinä Sini Keituri ja tiedottajana Lasse Koskinen. Muut jäsenet ovat Leena Jäske, Arto Tuutijärvi, Hilkka Kemppi ja Hannu O. Nenonen.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme