Lahesta

Sota syttyi Lahdessa tasan sata vuotta sitten - vihreät miehet tulivat etelästä, harjuilta avautui tulitus rautatieasemalle

Anttilanmäen Liisankadulla asunut Frieda Ahonen oli 6-vuotias, kun hänen kotinsa osui kaupunkia valtaamaan tulleiden saksalaisten reitille vuoden 1918 sisällissodassa. Ahonen kertoi tämän jutun kirjoittajalle kymmenen vuotta sitten, miltä tilanne näytti pikkutytön silmin.

- Kun ensimmäinen tykinlaukaus kuului, siskoni Margit oli tulossa yläkerrasta. Hän pelästyi niin, että leipä tippui ja vyöryi alas portaita pitkin, Ahonen muisteli.

Talon lapset vietiin turvaan piharakennukseen. Sieltä käsin he joutuivat katsomaan, kuinka viereisen Saksalan tilan navettaan tuli tykinammuksen täysosuma.

- Eläimet kuolivat. Muistan, kuinka lehmät olivat pellolla jalat pystyssä.

Eläimet kuolivat. Muistan, kuinka lehmät olivat pellolla jalat pystyssä. Frieda Ahonen, 6-vuotias Anttilanmäen asukas vuonna 1918

Saksalan tila sijaitsi Anttilanmäen kulmauksessa nykyään olevien vanhustentalojen paikkeilla.

Nyt noista tapahtumista on lähes päivälleen sata vuotta. Saksalaiset hyökkäsivät Lahteen aamulla 19.4. idän ja etelän suunnalta. Villähteen suunnalta saapunut osasto törmäsi punaisten kovaan vastarintaan mm. nykyisen Ruolanharjun ja Pekanmäen alueella. Sen sijaan etelästä tullut polkupyöräosasto pääsi yllättäen esteettä rautatieasemalle asti. He saivat siellä vielä vangiksi junasta juuri tulleen 50 punakaartilaisen osaston.

Tilanteeseen havahtuneet punaiset aloittivat tulituksen Radiomäeltä, Kullankukkulalta ja Lotilanharjulta. Tähän myös Frieda Ahosen lapsuudenmuisto liittynee. Ahosen täti tuli lopulta kertomaan hänen isälleen, että portilla on outoja miehiä.

- Millaiset vaatteet heillä on, isä tiedusteli.

- Vihreät, täti vastasi.

Saksalaiset univormut olivat ilmestyneet Lahteen 12 päivää sen jälkeen, kun eversti Otto von Brandensteinin komentama 3 000 miehen osasto oli tehnyt maihinnousuun Loviisaan.

Saksalaisten tulosta oli ehtinyt jo liikkua huhuja Lahdessa. Osa kaupunkilaisista odotti heidän tuloaan, osa pelkäsi.

Pika-ajuri Väinö Jokinen muisteli sodan jälkeen, kuinka hän kuljetti punakaartilaisia 18.4. saksalaisia vastaan nykyisen Renkomäen suunnalle Simolan kylään.

- Tulimme metsätaipaleelta aukealle paikalle, että näkyi Pennalan kylän taloja. Jo alkoi liikettä näkyä edessäpäin. Polkupyörällä tuli miehiä aika tavalla, mutta kun kaartin pojat alkoivat ampua, hävisivät pyörät tieltä. Miehet olivat syvissä ojissa, joista alkoi kuulua kuularuiskun papatus ja kiviä sekä kuulia sinkoili ympärillämme.

Punakaartilaiset lähtivät kovaa vauhtia takaisin päin. Rautatien ylikäytävän kohdalla ollut vartiomies oli kysynyt Jokiselta, olivatko miesten kohtaamat joukot saksalaisia.

- Vastasin, että olivat. Mies meni heti liidunvalkeaksi.

Idän suunnasta kaupunkia lähestynyt osasto pääsi keskustaan Joutjärven pohjoispuolelta koukaten myöhään illalla 19.4. Tätä ennen ehdittiin nähdä kuitenkin dramaattisia vaiheita, sillä reitille osui nykyisen kaupunginsairaalan paikkeilla sijainnut Lahden kunnallissairaala ja Lahden kansanopisto, jonne punakaarti oli perustanut oman sairaalansa.

Kirurgi Georg Adolf von Zweygbergin johtama Lahden kunnallissairaala oli toiminut Lahdessa koko punaisen hallinnon ajan. Punakaartin oma ensiapuosasto oli käynyt propagandasotaa kunnallissairaalaa vastaan, vaikka punaiset potilaat olivat olleet tyytyväisiä siellä saamaansa hoitoon. Punaisten epäluulolle oli tosin perusteitakin, sillä sairaalan henkilökunta oli avustanut monin tavoin maanalaista vastarintaa ja toimi salaa valkoisten hyväksi.

Jännitteet nousivat pintaan saksalaisten lähestyessä kaupunkia, kun punaiset olivat tuoneet kaksi tykkiään kunnallissairaalan vieressä olevan synnytyslaitoksen alueelle. Von Zweygberg esitti tapaamalleen punaisten päällikölle ankaran vastalauseen sen johdosta, että sairaala-aluetta nähtävästi aiottiin käyttää taistelupaikkana ja sairaalan katolla liehuvia Punaisen Ristin lippuja tykkien suojana.

Tykkejä siirrettiin vain muutama metri ja taistelun kestäessä punaiset toivat paikalle vielä kaksi uutta tykkiä. Kunnallissairaalasta kävi lähetystö pyytämässä tykkien siirtämistä pois, uhaten samalla, että punaiset potilaat jäisivät ilman hoitoa, ellei pyyntöä noudatettaisi. Sen jälkeen tykit siirrettiinkin jonkin verran etäämmälle.

Illalla 19.4. saksalaiset joukot alkoivat lähestyä sairaalaa idästä ja punaisten joukot alkoivat vetäytyä keskikaupungille. Kuulasade sairaalan ympärillä oli erittäin kiivasta. Ammunta taukosi kello 21, jolloin kunnallissairaala, synnytysosasto ja kansanopisto olivat saksalaisten hallussa.

Lahden taistelu oli kuitenkin kaikkea muuta kuin ohi. Tarina jatkuu ensi viikon lehdessä.

Lähteet:

Hannu Takala: Taistelu Lahdesta, 1998.

Seppo Toivonen, Lahti 1918, Sotahistoriallisen seuran yleisöseminaari Lahdessa 13.9.2014.

Arno Forsius, Lääkintähuolto Lahdessa vuoden 1918 taistelujen aikana.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme