Lahesta

Auramies avautuu työnsä varjopuolista - nyrkkiä puivat autoilijat ja 12-tuntiset työpäivät ovat arkea

– Vuorokausikin voi tulla töitä, mutta siinä on pakko käydä välillä huilaamassa.

Näin kuvailee jo useamman vuoden auraushommia tehnyt Matti auramiehen perusarkea. Toisinaan 12 tunnin au­rausreissulla silmät eivät ole enää pysyä auki.

– Jos soitto päivystäjältä tulee illalla ja on päivän valvonut ja lähdet yöksi auraamaan, niin kyllä se silmä alkaa aamutuimaan luppaamaan. Joskus on täytynyt ajaa bussipysäkille ottamaan vartin kauneusunet, että jaksaa, Ma

tti kertoo.

Matti tietää, että ihmisillä on auraamisesta paljon vääriä käsityksiä. Moni ei esimerkiksi tiedä, että auraaja ei itse päätä, koska töihin lähdetään.

– Meillä on tarkat toimintatavat. Pääurakoitsija hoitaa päivystysvastuun ja soittaa, koska lähdetään. Tiet kuuluvat eri hoitoluokkiin, ja eri hoitoluokissa on omat senttirajat ja kitkavaatimukset, hän kertoo.

Kokenutta auramiestä harmittaa ihmisten suhtautuminen auroihin tieliikenteessä. Välinpitämättömyys ja ajattelemattomuus voi johtaa vaaratilanteisiin.

– Työtähän tämä on. Emme me tätä kiusallamme tee. Ihmisten välinpitämättömyys keltaista vilkkua kohtaan on yksi suurin asia, joka aiheuttaa vaaratilanteita, ja se turhauttaa. Ei me siellä olla tukkona, vaan me yritämme tehdä työmme. Eihän se mikään hälytysajoneuvo ole, mutta kyllä sitä keltaistakin vilkkua kannattaa varoa.

Harva tulee ajatelleeksi, että traktori painaa kymmenen kertaa enemmän kuin henkilöauto. Matti muistuttaa, että törmäyksen tapahtuessa on melko selvää, kumpi tilanteessa on häviöllä.

– Jos minä lähden väistämään sillä koneella penkan puolelle, niin se voi töpätä sinne. Sitten on traktori poikittain sen vastaantulevan auton keulassa. Sen jälkeen ei ajella muuta kuin pyörätuolilla.

Aurauskeskustelun yksi keskeisin aihe on se, miksi auraajat jättävät lumet sinne mihin jättävät.

– Kaupungin ohjeiden mukaan siellä tehdään, ja jos ei tehdä, niin ensin tulee sanomista, sitten huomautus ja seuraavaksi tulee sakot. Kaupungin tarkastajat valvovat, että ne lumet laitetaan sinne, mihin on käsketty. Lumet myös viedään pois, sitten kun kaupunki niin sanoo.

Nyrkkiä heiluttavat autoilijat ovat auramiehen arkipäivää.

Matti naureskeleekin, että auramiehellä pitää olla hyvin tietynlainen luonne, jotta työssä jaksaa. Eräs ­tapaus viime jouluaaton aatolta on kuitenkin jäänyt hänen mieleensä.

– Oli hyvin loskainen keli, ja se loskalumihan lentää aika hyvin. Erään kiinteistön kohdalla sitä lunta lensi hieman pidemmälle talon puolelle. Takaisin tullessa kiinteistön omistaja huitoi pysähtymään. Kun pysähdyin ja avasin oven, niin ukko hyppäsi alimmalle rapulle ja oli tulossa hyttiin sisälle. Aikamoiset uhkailut tuli, että haetaan kohta haulikkoa. Kyllä siinä mietti, että tuleeko pian painiottelu. Asiasta onneksi selvittiin puhumalla.

Oman tien hoitoluokan voi käydä katsomassa sivulta liikennevirasto.fi.

Haastateltavan nimi on muutettu.

Jenny Mäkinen

Suosittelemme