Lahesta

Älä tapa hiihtointoasi väärillä varustevalinnoilla - katso tästä vinkit neljälle erilaiselle hiihtäjälle

Tapanilan laduilla on riittänyt tänä talvena vilskettä. Oikeilla välineillä hiihto käy nautinnosta, väärillä valinnoilla kokemus voi olla päinvastainen

Silja Kononen

Suksikauppaa vuosikymmenien ajan työkseen tehnyt Tero Alho neuvoo valitsemaan oikeanlaiset hiihtovälineet.

1 Himohiihtäjä

Aktiivinen liikkuja on harrastanut nuorena kilpahiihtoa. Hänellä on luistelutekniikka hallussa, ja hän nauttii, kun saa hien pintaan. Suksilla mennään sujuvasti jyrkkää mäkeä ylös ja alas. Hän ei kavahda huoltotoimenpiteitä. Himohiihtäjiin lasketaan tervaskannot, eläkeläiset, joilla on hirmu kunto ja jotka lykkivät satoja kilometrejä talvessa.

– Näillä hiihtäjillä on useita suksipareja, vähintään kahdet, mutta jopa kymmenet. Luistelua ja pertsaa varten on omat suksensa. En suosittele kenellekään pelkkää luisteluhiihtoa, sillä ladut tulevat nopeasti tutuiksi. Perinteisen hiihtäjälle au­keaa retkeilymahdollisuuksia. Hyviä suksia löytyy keskihintaluokastakin, ja koska takana on nyt neljä huonoa talvea, ylivuotisia suksia voi saada halvalla, esimerkiksi neljänsadan euron suksia parilla sadalla, Alho kertoo.

2 Kasvava lapsi

Taasko se suksipaketti jäi pieneksi? Viime talvena lapsi sai monot kahdesti jalkaan, ja nyt pitäisi koko kalusto uusia, koska koulusta on tullut Wilma-viesti, että hiihto alkaa. Lapsen motivaatiota ei saisi tappaa kehnoilla sivakoilla.

– On tosi tärkeää, että suksi mitataan. Lapsen suksissakin jäykkyyden pitää olla kunnossa. Kasvunvara pitää ottaa huomioon niin, että nyt ostetaan sopivan mittaiset ja seuraava vuonna hiihdetään lyhyillä. Paljon motivaatiota on tapettu sillä, että on ostettu liian pitkät sukset. Seuraavana vuonna voi ostaa uudet, sopivat monot. Nykyään on myös netissä hyviä kierrätyspaikkoja, kuten Tori.fi ja Facebook, joista voi löytää pari kertaa pidetyt monot. Hyvät monot saa kaupastakin alle viidelläkympillä.

3 Peruspertsailija

Harvoin tulee lähdettyä, mutta kun sitten lähtee, tuntuu se aika mukavalta. Tästähän voisi jopa innostua, mutta siinä vaiheessa, kun niin käy, talvi ehtii jo loppua. Jospa kuitenkin hiihtolomalla hiihtäisi vähän enemmän.

– Paha virhe on, ettei mene ladulle silloin, kun se on mahdollista. Pitää olla hereillä ja mennä heti, kun on valkoista maassa, eikä hiekka raavi pohjia. Jos ei halua hankkia yksiä suksia vesikelille tai toisia kuivalle pakkaskelille, suosittelen hankkimaan halvemmat zero-sukset tai vähän kalliimmat karvapohjasukset. Zero-suksissa on keskellä pitopohja, joka toimii nollan molemmin puolin. Kuivalla pakkaskelillä niihin voi lisätä päälle pitovoidetta. Luistovoide on lähtökohta kaikessa hiihdossa. Sitä laitetaan kärkeen ja kantaan. Nanogrip-pinnoite sopii sille, joka on valmis tinkimään vauhdista.

4 Hiihtoallerginen

Vaikkapa äiti- tai isä-ihminen, jolla on huonoja muistoja koulun hiihtokisoista ja joka hiihtää lähinnä siksi, että lapsille pitää siirtää hiihtoperinne. Voi olla myös nuori, joka ei pääse pakoon koulun hiihtotunteja tai sinkku, joka lupautuu lähtemään kaveriporukan mukana Lapin lumille. Hiihtoallerginen sivakoi pakon edessä ja niin harvoin kuin mahdollista.

– Zero-sukset saa jo noin sadalla eurolla. Siihen päälle monot ja sauvat. Hiihtoallergisen sukset on tärkeää mitata: ei saa laittaa liian jäykkiä suksia, ettei allergia pahene. Jos ostaa voideltavan suksen, pitää lähipiirissä olla joku, joka hoitaa voitelun tai sen voi teettää huollossa. Minullakin käy asiakkaita, joiden suksiin laitetaan alkutalvesta voide ja jotka tulevat seuraavana talvena pyytämään samanlaisen voitelun. Silloin ei kyllä hiihtokilometrejä voi tulla kuin korkeintaan sata.

Suosittelemme