Lahesta

Lukijalta

Kuljetuspalvelun pitäisi olla subjektiivinen oikeus

Invataksipalvelua tarvitsevalle ei ole samantekevää, millä ehdoilla kyytiin pääsee. Kuva: Elena Liseytseva

Uusi Lahti viestitti Päijät-Hämeen hyvinvointikuntayhtymälle luovutetun vammaisten avustajapalvelun heikentämistä vastustavan adressin. Samaa joukkovoimaa tarvitaan reaktiona vammaisten kuljetuspalvelutilanteeseen PHHYKY:ssä. Vuosittain kuljetuspalvelun kriteerit ovat kiristyneet, vaikka vammaispalvelulaki on pysynyt samana.

Uuden asiakkaan on lähes mahdotonta päästä kuljetuspalvelun piiriin ja sieltä karsitaan henkilöitä, vaikkei vammaisuus ja palvelutarve ole hävinnyt. Jonkun onnekkaan saadessa kuljetustuen, päätös tehdään määräajaksi. Esimerkiksi halvaantunut ystäväni kiikuttaa vuosittain sosiaalirouvalle todisteen kyvyttömyydestään kävellä. Onko sosiaalirouvalta kadonnut todellisuuden taju ja inhimillisyys? Olettaisi pysyvän, vakavan alaraajaongelman riittävän kuljetuspalvelupäätökseen toistaiseksi.

Kuljetuspalvelun käyttöä hankaloittavat PHHYKY:n tulkinnat. Lain mukaan asiakkaan tulee saada kuukaudessa vähintään 18 yhdensuuntaista vapaa-ajan matkaa. Käytännössä määrästä on kehkeytynyt maksimi. Pihistely matkoissa pakottaa priorisoimaan. Jos hoidat välttämättömät asiasi kodin ulkopuolella, et siellä harrasta.

Tosin hankalaa harrastaminen onkin kuljetuspalvelulla. Matkojen yhdistämisen vuoksi asiakkaita kerätään autoon matkan varrelta ja heitä ”tiputetaan” ajon aikana eri kohteisiin. On epävarmaa ehtiä perille tiettynä aikana. Ainakin itseäni harmittaisi menettää osa etukäteen maksamastani pilatestunnista ja se, että ehtisin elokuviin lukemaan vain tekstiä ”the end”.

Nuivien määräysten vuoksi kuljetuspalveluasiakas saa tilata yrittäjältä vain neljä yhdensuuntaista matkaa kuukaudessa. Muut matkat asiakkaan on tilattava päiväsaikaan vähintään tuntia ennen aiottua matkaa matkojen välityskeskuksesta. Tilannetta helpottaisi vakiotaksioikeus. Tuolloin auto noutaisi asiakkaan sovittuna aikana ja matkan kesto olisi arvioitavissa, mutta eipä erikoisoikeuksia heru.

Sosiaalirouva kieltäytyi antamasta vakioinvataksioikeutta edes sähkömopolla liikkuvalle, hengenvaarallista keuhkosairautta potevalle naapurilleni. Hänen PHKS:sta saamassaan todistuksessa perusteltiin vakioinvataksioikeuden tarve selkeästi. Mitäpä erikoislääkärin mielipiteestä, sosiaalirouva tietää paremmin…tai ainakin hänellä on päätösvalta.

Moni kuljetuspalveluasiakas tarvitsee saattajaa, joka auttaa matkalla ja määränpäässä esimerkiksi lääkityksessä ja kommunikoinnissa. Vuoden alussa poistui oikeus hakea saattaja matkan varrelta. Kysyin syytä heikennykseen PHHYKY:n tulosyksikköpäälliköltä. Hän vastasi ”Saattajapalvelun sisältöä ei ole määritelty vammaispalvelulaissa”.

Arvoisa päällikkö on oikeassa. Joskin hän unohtaa sen, ettei laki kiellä hoitamasta saattajapalvelua hyvällä, turvallisella tavalla. Unohtamisesta onkin muodostunut ”talon tapa” PHHYKY:n vammaispalveluissa. Siellä on unohtunut kuljetuspalvelun - ja avustajapalvelun -olevan subjektiivisia, suoraan lakiin perustuvia oikeuksia. Ne pitäisi toteuttaa. Yhtä lailla unohtunut on sekin, että laki edellyttää vammaispalveluratkaisuissa asiakkaan edun huomioimista ja asiakaslähtöisyyttä. Lieneekö vammaispalveluissa unohtunut senkin, ettei organisaatio ole lain yläpuolella.

Anne Siponen

Suosittelemme