Lahesta

Bangladeshin pyhäpäivä on perjantai

Lasten koulunkäynnin edistäminen on Toivaisten työtä Dhakassa.

Mitkä ovat aamurutiininne?

– Heräämme yleensä läheisen moskeijan rukouskutsuun. Suihkuvesi pitää erikseen lämmittää, kahvi on Nescafea ja sanomalehti englanninkielinen. Viiden kilometrin matkaan toimistolle pitää varata ruuhkasta riippuen 0,5–2 tuntia aikaa.

Kuvailkaa Bangladeshia.

– Värikäs ja väkirikas maa, jota halkovat suuret joet. Sijaitsee suuren naapurinsa Intian ”kainalossa.” Täällä asuu lämminhenkistä ja ystävällistä bengalin kieltä puhuvaa kansaa. Kaakossa on maailman pisin (120 km) hiekkaranta Cox’s Bazar, lounaassa maailman suurimmat mangrovemetsät Sundarbanin alueella.

Mikä työllistää paikallisia?

– Vaateteollisuus on mittavaa. Vaikka 2/3 bangladeshilaisista on maanviljelijöitä, yli 3/4 maan vientituloista saadaan vaateteollisuudesta. Onneksi lapsityövoiman käyttö ja vaaralliset työolosuhteet ainakin suurissa tehtaissa on saatu minimoitua.

Minkälaista elämä on 12 miljoonan asukkaan pääkaupungissa Dhakassa?

– Liikenne on ajoittain lähes kaoottista ja ilma usein jopa epäterveellistä hengittää. Kaupunki vetää maaseudun köyhiä ihmisiä puoleensa tarjoten toivoa työstä ja paremmasta elämästä. Monet ihmiset joutuvat pettymään, ja tienaavat vain muutaman euron päivässä riksakuskeina, katumyyjinä, tiilenkantajina tai kerjäämällä. Nähtävyydet liittyvät itsenäistymisen muistomerkkeihin ja uskontojen pyhiin paikkoihin.

Bangladesh itsenäistyi Pakistanista vasta 1971. Miten sisällissodan jäljet näkyvät?

– Muistot ovat vielä karvaina kansakunnan muistissa. Itsenäisyyspäivän (21.2.) vietto ja taisteluun osallistuneiden veteraanien muistaminen ovat tärkeitä. Valtiolliset suhteet Pakistanin kanssa ovat yhä viileät.

Olette molemmat Fida Internationialin lasten koulunkäynnin edistämisohjelmassa. Mitä teette?

– Toimimme eräänlaisina neuvonantajina. Vastaamme suunnittelusta, toteutuksesta ja raportoinnista Suomeen päin. Hankkeeseen kuuluu 48 koulua koko maan alueella. Ohjelman avulla tiedotetaan lasten oikeuksista ja keskustellaan vanhempien kanssa koulutuksen merkityksestä. Myös opettajia koulutetaan.

Mistä on suurin puute koulunkäynnissä?

– Se, että kaikki lapset eivät pääse kouluun, tai että he keskeyttävät sen. Joka viides keskeyttää yleisen oppivelvollisuuden, ja yläkouluun jatkavista vielä noin puolet. Suurimmat syyt ovat köyhyys, lapsityövoima ja vanhempien järjestämät lapsiavioliitot.

Mikä Bangladeshissa on yllättänyt positiivisesti?

– Ihmisten työteliäisyys, sitkeys ja hyväntuulisuus. Köyhyydestä huolimatta he jaksavat puurtaa ja tehdä työtä ahkerasti ja hyvällä asenteella. Ystävällisyys ulkolaisia kohtaan on silmiinpistävää.

Kaipaatteko suomalaista rauhaa?

– Ainakin ajoittain. Kotona voimme rauhoittua, ja vaikka liikenteen meteli on melko suuri. Saamme nukuttua korvatulppien avulla. Vasta Suomessa pääsee kokemaan sitä rauhaa, jota saatamme pitää itsestään selvyytenä. Suomessa asuu noin 17 ihmistä neliökilometrillä, Bangladeshissa yli 1 250.

Mikä paikallinen tapa on erikoinen?

– Ruoka syödään sormin oikeaa kättä käyttäen, vain ravintoloissa ja hotelleissa on tarjolla ruokailuvälineitä. Naisten vaate on sari, 6m pitkää kangasta käytetään sujuvasti juhlissa tai arjen katu- ja peltotöissä. Miesten lannevaate lungi aiheuttaa ihmetystä. Rukouskutsun aikana kaupan myyjä saattaa keskeyttää työnsä mennäkseen rukoilemaan.

Mitä suomalaista otitte mukaanne?

– Pienen Suomen lipun, ruisleipää, salmiakkia, joitakin mausteita, ristikkolehtiä, suomalaisia kirjoja ja korvatulppia.

Entä mitä Bangladeshista voisi pakata kotimatkalle?

– Vaatteita ja käsityötuotteita, ja jos mahdollista, kilokaupalla mango-hedelmiä.

Kuinka pitkään aiotte asua Dhakassa?

– Sopimuksemme on ensi kesään. Keskustelemme jatkosta työnantajan kanssa. Meillä on oma pieni asunto Lahdessa, johon tarvittaessa voimme palata.

Milloin vierailette Lahdessa?

– Joka kesä olemme päässeet työnantajan kustantamana kesälomalle Suomeen. Jälleen ensi kesänä se on tavoitteena!

Mikä on teille rakkain paikka Lahdessa?

– Eija: Mukkulan ranta sekä Lahtea ympäröivät luontopolut.

– Pekka: Radiomäki, Isku Areena, ja koko hiihtostadionin seutu. Molemmille ikimuistoinen on Vesitornin mäki, jossa kihlauduimme 30 vuotta sitten.

Ketkä?

Eija ja Pekka Toivainen

Eija syntynyt 16.6.1965 Kälviällä, Pekka 9.11.1964 Lahdessa.

Eija muutti Lahteen syksyllä 1985.

Pekka on toiminut opettajana ja rehtorina Lahden kouluissa, Eija mm. lähihoitajana päiväkodeissa ja kotihoidossa, sosiaaliohjaajana sekä maahanmuuttajapalveluissa.

Tehneet yhdessä lähetys- ja kehitysyhteistyötä ulkomailla 11 vuoden ajan. 1–3 vuoden mittaisia pestejä Intiassa, Albaniassa, Kosovossa, Makedoniassa, Jordaniassa, ja nyt elokuusta lähtien Bangladeshin Dhakassa.

Neljä aikuista poikaa: Niklas, Joonas, Markus ja Matias.

null
Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi

Suosittelemme