Lahesta

110 vuotta torin ympärillä - tässä on taloja jokaiselta vuosikymmeneltä

Hollolan Säästöpankki, 1900-luku

Vuonna 1848 perustettu pankki sai piristysruiskeen Lahden saadessa kaupunkioikeudet vuonna 1905. Pankki päätti hankkia ensin uuden ison kassakaapin, mutta pian oli ryhdyttävä puuhaamaan omaa toimitaloa. Hollolan Säästöpankin nelikerroksinen talo nousi torin laidalle, jossa siihen aikaan oli vain matalia puutaloja. Rakennuksen suunnittelivat helsinkiläiset arkkitehdit Valter Jung ja Emil Fabritius apunaan lahtelaisarkkitehti Uno Alanco. Kivileijonien vartioima pankkitalo valmistui 1909. Sen upea sali on säilynyt meidän päiviimme.      

Kotilan talo, 1910-luku

Kotila oli valmistuessaan vuonna 1911 Lahden ensimmäisiä asunto-osakeyhtiöitä ja ensimmäisiä modernin betonirakennustekniikan edustajia. Sen perustivat lahtelaisen yritys-, kunnallis- ja sivistyselämän johtohahmot. He valitsivat rakennushankkeen suunnittelijaksi arkkitehti Wivi Lönnin, joka oli ensimmäinen oman suunnittelutoimiston perustanut nainen Suomessa. Lönn hahmotteli Kotilan keväällä 1910 Keski-Eurooppaan suuntautuneella matkallaan. Talo oli valmistuessaan hyvin edistyksellinen pyykkitupineen,  kylpyhuoneineen ja halkohisseineen.

Suomen Pankin talo, 1920-luku

Lahden pormestari Otto Lyytikäinen ja arkkitehti Eliel Saarinen tutustuivat toisiinsa Lahden kaupungintaloa rakennettaessa. Tämän jälkeen Saarinen sai useita toimeksiantoja Lahdesta. Heidän yhteinen hankkeensa oli Lahden Toritalon suurhanke, johon kaavailtiin kauppahallia, ravintolaa, hotellia, elokuvateatteria, juhlasalia, klubihuoneistoja sekä maanalaista paikoitustilaa. Lopulta, vuonna 1923 valmistui vain pieni kauppahalli. Sen ympärillä oleva talo rakennettiin perinteiseksi asuin- ja liiketaloksi vaiheittain 1920-luvun kuluessa. Lahtelaiset kutsuvat Torikulmaa Suomen Pankin taloksi. Suomen Pankin Viipurin-konttori sijoitettiin Lahteen 1940, ja se toimi samalla paikalla 1990-luvun loppuun asti.

Vapaudenkatu 10, 1930-luku

Vapaudenkatu 10:n asuin- ja liiketalo valmistui vuonna 1938. Rakennuksen piirsi helsinkiläinen arkkitehti Arvo Muroma. Hänellä oli kaupungissa vaikutusvaltainen serkku, asianajaja Edvard Murén, joka oli nimitetty Lahden ensimmäiseksi kaupunginsihteeriksi. Uudisrakennus oli poikkeuksellisen korkea, kulmatornistaan seitsenkerroksinen. 1920-luvulla oli ryhdytty keskustelemaan puukirkon tilaongelmista ja asemasta kaupunkikuvassa. Vapaudenkadun ja Mariankadun kookas kulmatalo oli omiaan vahvistamaan mielipiteitä puukirkon korvaamisesta isommalla ja näyttävämmällä kirkolla. 

Salpausselän Säästöpankin talo, 1940-luku

Lahtelaiset säästöpankit, Hollolan Säästöpankki ja Lahden Säästöpankki kilpailivat kiivaasti keskenään sotien välisenä aikana. Hollolan Säästöpankki, maaseudun väen suosima rahalaitos, kasvoi tuolloin kilpailijaansa riuskemmin. Laajentunut toiminta tarvitsi uudet tilat. Uudisrakennuksen piirustukset valmistuivat 1943, suunnittelijana arkkitehti Jaakko Tähtinen. Rakennusjärjestyksen mukaan talon olisi voinut toteuttaa vain viisikerroksisena, mutta pankki lunasti kaupungilta lisää rakennusoikeutta, ja tuloksena oli seitsenkerroksinen asuin- ja liiketalo. Torin ympäristön tarkoin varjellut rakennuskorkeudet alkoivat näin kasvaa ja vaikuttaa pienen puukirkon asemaan kaupunkikuvassa.

Starckjohannin talo, 1950-luku

Starckjohannin kauppahuone muutti Viipurista Lahteen sodan aikana. Merkittävä yritys sai kaupungilta edustavan tontin torin varrelta. Uusi liiketalo valmistui 1950, ja lahtelaiset saivat todeta sen olevan jotakin aivan ennennäkemätöntä. Lasisen rakennuksen sanottiin loistavan kuin korurasia pimeässä kaupungissa, jossa sähköä käytettiin sodan jäljiltä vielä niukasti. Arkkitehdit Ragnar Ypyä ja Martta Martikainen-Ypyä olivat luoneet paviljonkimaisen rakennuksen, joka muodosti takanaan olevan puiston kanssa hienon kokonaisuuden. Liiketalon sisustus oli pääosin samojen arkkitehtien käsialaa.

Tuomitalo, 1960-luku

Lahtelainen vaatetehtailija Hjalmar Tuominen toteutti pitkäaikaisen haaveensa vuonna 1963, jolloin valmistui valtava, läpi korttelin ulottuva liike- ja asuinrakennus Aleksanterinkadun ja Hämeenkadun välille. Arkkitehti Unto Ojonen voitti Tuomisen järjestämän pienimuotoisen suunnittelukilpailun, tuloksena oli toriympäristön mittakaavan ja värimaailman uudistanut luomus. Ojonen käytti rakennuksen julkisivuissa pääasiassa valkeaa marmorimosaiikkia, mutta Aleksanterinkadun puoleinen fasadi on aitoa italialaista marmoria ja Lahden Lasitehtaan Lahtex-värilasia, joka oli Ojosen arkkitehtuurissaan suosimaa sinistä. Tuomitalo avattiin kansanjuhlassa rautalankamusiikin säestyksellä.

Ristinkirkko, 1970-luku

Alvar Aallon suunnittelema Ristinkirkko (valmistunut 1978) sijaitsee vaikuttavalla paikalla Mariankadun pohjoispäässä. Kirkon ulkoseinien materiaali on punatiili ja betonista valettu kellotorni kohoaa 40 metrin korkeuteen. Torille päin näkyvän julkisivun ristinmuotoinen ikkunamuodostelma koostuu 52 ikkunasta,  yhdestä jokaista kirkkovuoden viikkoa kohden. Vastapäätä Ristinkirkkoa Mariankadun akselin eteläpäässä on Eliel Saarisen suunnittelema kaupungintalo ja puolivälissä kauppatori. Aiemmin paikalla olin vuonna 1890 rakennettu, arkkitehti Albert Mellinin suunnittelema puinen keski-Lahden kirkko, joka oli osoittautunut liian pieneksi jo 1920-luvulla. Suunnitelma puukirkon purkamiseksi sai 1970-luvulla aikaan ennennäkemättömän kiistan Suomen kirkkorakentamisen historiassa. Luvan saaminen hankkeelle kesti lukuisten valitusten ja lausuntojen jälkeen lähes seitsemän vuotta.

Mascotin kulma, 1980-luku

Rauhankadun ja Vapaudenkadun kulmatontti oli tyhjillään toistakymmentä vuotta ennen nykyisen liikerakennuksen valmistumista. Tontilla oli vuodesta 1937 kuulu Lasipalatsi, helsinkiläisen kaimansa pikkusisar. Rakennuksen purkaminen oli suuri menetys. Vuonna 1988 valmistunut uudisrakennus on Arkkitehtityö Oy:n tuotantoa. Siitä voi yllättäen löytää monia yhtymäkohtia virtaviivaiseen Lasipalatsiin, vaikka mittakaava ja materiaalit – 1980-luvulle tyypillinen klinkkeri – poikkeavat edeltäjästä. Muun muassa kadunkulman muotoilu ja nauhaikkunat tekevät kunniaa funkkiskaunottarelle. Myös viereinen Valtakulma on tarjonnut rakennustaiteellisia vaikutteita suunnittelijoille.

Metro, 1990-luku

Alatorin yleinen käymälä oli tullut tiensä päähän 1990-luvun alussa. Vuonna 1994 tiloihin perustettiin olutravintola Metro. Samoihin aikoihin tämäntyyppisiä tiloja otettiin ravintolakäyttöön muuallakin Suomessa. Rakennussuojelu ja luova tilankäyttö löysivät toisensa, ja vaatimaton mutta taiten suunniteltu rakennus sai säilyä. Monet puhuttelevat yksityiskohdat, kuten pikkuruinen lippuluukku ja vanha klinkkerilattia säästettiin. Toriparkin rakentamisen yhteydessä rakennus on purettava kokonaan, sillä sen ympärillä oli Alatorilla aikoinaan sijainneen huoltoaseman pilaamaa maata.

Novatalon korotusosa, 2000-luku

Torinkulman kaupunkikuva muuttui vahvasti, kun Novataloa korotettiin viidellä, osin kuudella  kerroksella, suunnitelmasta vastasi rakennusarkkitehti Ismo Blomqvistin vuonna 2000. Vuonna 1960 kaupungin asemakaava-osasto oli vahvistanut tavoitteen suosia niin kutsutun cityn liiketoimintoja ja samalla vähentää keskustan asukasmäärää. Aleksanterinkatu oli kaupungin tärkein liikekatu, eikä sen varrelle haluttu asuntoja. Näinä vuosina keskustaan syntyi runsaasti matalia liiketaloja. Kolmikerroksinen Novatalo valmistui näiden periaatteiden pohjalta vuonna 1972. Yleiskaavaa laadittaessa vuonna 1978 todettiin, että keskusta oli konttoristunut. Tavoitteet käännettiin ympäri ja alettiin suosia keskustan asuintaloja ja rakennuskannan tiivistämistä.

Kontu Marjaana

Suosittelemme