Kaupungin kasvot

Bussikuskin matka taittuuJaajon juttuja kuunnellen

Liikennejohtaja Jukka Ruoti on ratsastanut hevosella ilman satulaa mutta ei hevin lähde linja-autolla Pietarin ruuhkiin.

Jukka Ruoti on pyörittänyt bussin rattia jo yli 30 vuotta, mutta vielä ei kyllästytä. Kuva: Marjaana Kontu

Palasit juuri lomalta, onko energinen olo?

On, oli hyvä loma! Olin pääasiassa mökillä, pikku puuhastelua, lenkkeilyä ja polkupyöräilyä.

Mihin paikkaan liittyvät parhaat lapsuusmuistosi?

Mummolaan. Renkomäki, jossa asuimme, oli silloin ihan maalaiskylä ja molemmat mummolat naapurissa. Yrittäjävanhemmat olivat paljon pois, mutta meille ei tarvinnut hoitopaikkaa etsiä. Äidinisä oli autokauppias ja muistan, kun hänellä oli kerran asiakas ja minulla oli kumi puhki pyörästä. Asiakas odotti, kun minun renkaani korjattiin.

Rassasitko mopoa teininä?

Kyllä, mutta huonolla menestyksellä. Purin mopon osiin, mutta en saanut sitä enää kasattua.

Uravalintaa ei ilmeisesti tarvinnut pähkäillä?

Ei, ajauduin siihen. Aloitin jo koulun ohella autonpesijänä ja siivoojana.

Perheyrityksellänne Reissu Ruotilla on pitkät perinteet. Jos voisit hypätä kuskiksi mille tahansa vuosikymmenelle yhtiönne historiassa, mihin aikaan siirtyisit?

Menisin sinne 60-luvun alkupuolella. Kalusto ja olosuhteet olivat silloin haastavia.

Mitä toimenkuvaasi kuuluu?

Ajelen kaksilla rattailla, olen Reissu Ruotin liikennejohtaja ja siinä ohessa olen bussimatkatoimistoyrittäjä. Käyn itse ajamassa niin paljon kuin mahdollista järjestämiäni ryhmämatkoja.

Mikä on ollut ikimuistoisin tilausajoreissu?

Ensimmäinen tilausajo, kun oli juuri saanut linja-autokortin. Piti viikon varoitusajalla lähteä ryhmämatkalle Brnohon koirien maailmannäyttelyyn. En ollut käynyt edes Tukholmassa. Puolet istuimista oli otettu pois ja laitettu koirahäkit tilalle. Siitä tuli valtava seikkailu, ja kun pääsin kotiin, oli kuningasfiilis, että voin lähteä mihin vain.

Entä mikä on ollut kiperin tilanne bussin ratissa?

Yhtenä talvena oli viemässä laskettelijoita Ruotsin Tärnäbyhyn. Perille päästiin, mutta jäin mäen päälle jumiin, kun tietä ei ollut hiekoitettu. Seikkailin auton kanssa serpentiinitietä liukuen alas. Onneksi löysin hiekkaa hiekoittamiseen.

Mikä on pahin kaupunki ajaa bussilla?

Pietari. Sinne ei kannata viikolla mennä autolla, ruuhkat ovat katastrofi.

Milloin kehuit viimeksi alaistasi?

Tänään.

Mikä on parasta matkamusiikkia?

Kuuntelen ennemmin puheradiota. Tai sitten Aamulypsyä, Jaajo on suosikkini.

Jos istut pelkääjän paikalla, pystytkö olemaan neuvomatta kuskia?

Pystyn. Nuorempana olisin neuvonut.

Oletko ratsastanut?

Olen, alakouluiässä luokkakaverilla oli hevosia, kävimme siellä ratsastamassa ilman satulaa. Tipuinkin hevosen selästä.

Kaalikääryleet vai silakkapihvit?

Kaalikääryleet. Syön vaimon tekemiä, hän on loistava kokki.

Mikä on sinulle arjen luksusta?

Small talk tyttären kanssa. Me on oltu kuin paita ja peppu hänen lapsuudestaan saakka.

Mikä on paras ikä jäädä eläkkeelle?

Pikku hiljaa se on pyörinyt mielessä. Kai se siellä 60–65 vuoden välillä voisi olla. Minun piti jo jäädä puoliksi eläkkeelle, mutta ei minusta ollut siihen.

Mihin olet koukussa?

Kuntoliikuntaan. Lajit ovat vaihtuneet mutta jääkiekkoa olen pelannut 11-vuotiaasta lähtien.

Asteikolla 4–10, miten taitava kravattisolmun tekijä olet?

Yhdeksän. Olen kohtalaisen hyvä, en tarvitse apua, se kuuluu linja-autonkuljettajan työhön. Osaan tehdä ranskalaisen ja englantilaisen solmun.

Missä asiassa Lahdessa koet saavasi verorahoille vastinetta?

Hiihtomaastoissa ja Sibeliustalossa.

Ruotilta haasteen saa opettaja Marja Orpana-Niitlahti.

Marjaana Kontu
marjaana.kontu@uusilahti.fi
@

Suosittelemme