Kaupungin kasvot

Rokkari sai fanipalautetta Kaisa Mäkäräiseltä

Muusikko Pauli Hauta-aho on auttanut mummoa lumessa ja lähestyy hiustenhoitoa boheemisti.

”Musiikin tekeminen on kutsumus”, sanoo The Blanko -yhtyeen laulaja ja kitaristi Pauli Hauta-aho. Kuva: Marjaana Kontu

Mikä on ollut ilon, mikä ärsytyksen aihe tällä viikolla?

Ilonaihe on ehdottomasti ollut, kun sain kuultavaksi The Blankon tulevan albumin miksaukset – hyvältä kuulosti! Se ärsytti, että levy ei ole vielä ulkona, vaan vasta maaliskuussa.

Esiinnyitkö jo lapsena sukujuhlissa?

Kyllä. Huomasin, että sain hyvin huomiota rämpyttämällä kitaraa. Musiikki oli läsnä koko lapsuuden, sillä isäni soitti muun muassa haitaria.

Treenasin skidinä moonwalkia, monet sukkaparit tuli kulutettua loppuun.

Mikä on paras riparimuistosi?

Kaikista jännintä oli, kun yritimme karata riparilta Parinpellosta. Jäimme aika nopeasti kiinni. Riparista on hyvät muistot.

Mitkä ovat kolme määräävintä piirrettäsi?

Olen utelias, heittäytyvä ja intohimoinen sisäisen äänen toteuttaja.

Olet The Blanko-yhtyeen laulaja ja kitaristi. Oliko sinulla muita ammatillisia haaveita kuin musiikin tekeminen?

Ei.

Mikä on ollut mieleen painunein keikkanne?

Se viimeisin on aina se paras. Viimeksi olimme keikalla Lahden Torvessa, siitä jäi hieno fiilis.

Mikä on ollut pahin mokasi esiintymislavalla?

Aika hauska tilanne sattui, kun soitin Leningrad Cowboysien kanssa festareilla. Soitimme viimeisen biisin, poistuimme lavalta ja jengi taputti meitä takaisin. Ajattelin, että ehdin rumpusoolon aikana käydä nopeasti kusella teltan takana ennen encorea. Toimitin asiani ja ajattelin pieraista, mutta se ei ollutkaan pelkkä pieru. Jouduin palamaan lavalle kakat housuissa. Onneksi ne eivät olleet vaaleat.

Mikä on ollut paras saamasi fanipalaute?

Yksi hienoimmista on ollut, kun Kaisa Mäkäräinen sanoi Ylen haastattelussa, että meidän Electric Desire on hänen voimabiisinsä. Lähetimme hänelle videotervehdyksen ja The Blankon hupparin.

Edellinen haastateltava Markus Castrén kysyy, Fender vai Gibson. Ja jos vastaat Fender, pitää kuulemma olla hyvät perustelut.

Olen soittanut Gibsonilla viime vuodet, mutta vastaan Fender, koska se oli minun ensimmäinen kitarani ja identifioitui Jimi Hendrixiin. Se oli alkulähde ja syy aloittaa soittaminen.

Hän utelee myös, milloin palautat lainaamasi Uuno Turhapuro dvd:n.

Eiköhän se tänä vuonna palaudu.

Miten hoidat hiuksiasi?

En mitenkään, kuten kuvasta näkyy. Hoviparturini muistuttaa, että voisin joskus harjata niitä tai käyttää hoitoainetta. Lähestymiseni hiustenhoitoon on aika boheemi.

Nimeä jokin erityistaitosi, jolla hämmästytät lähipiiriä.

Moon walk. Sitä treenasin skidinä, monet sukkaparit tuli kulutettua loppuun.

Kokkaatko itse vai syötkö mieluummin muiden kokkauksia?

Sekä että. Kokkaaminen on terapeuttista. Olen kaikkiruokainen mutta allerginen kalalle.

Kun et tee musiikkia, mitä harrastat?

Liikkumista, salilla käyntiä ja lukemista.

Oletko pysähtynyt auttamaan tuntematonta?

Olen. Näin autosta mummon, joka kantoi kauppakasseja eikä päässyt tieltä polulle lumipenkan yli. Jostain syystä automaattisesti pysähdyin, otin kauppakassit, odotin, että hän päästi penkan ylitse ja ojensin ne takaisin. Mummo ilahtui.

Käytätkö pitkiä kalsareita?

Tilanteesta riippuen, kyllä. Mopoaikoina tuli käytettyä pitkiä kalsareita, collegehousuja ja verkkareita, ja niiden päällä piti olla vielä farkut.

Mikä on Lahden romanttisin paikka?

Kesäinen satama. Siellä voi vaikka istua kahdestaan rantakivellä.

Asteikolla 4–10, miten tärkeä kaupunki Lahti sinulle on?

Kymppi. Vaikka asun puoliksi Herralassa, Lahdessa olen viettänyt tärkeitä aikoja, muun muassa käynyt lukion. Olen lanseerannut Lahdelle sloganin: ”Lahti – mainettaan parempi”.

Hauta-aho heitti haasteen muotoilija Kaisa Jäntille.

Marjaana Kontu
marjaana.kontu@uusilahti.fi
@

Suosittelemme