Kaupungin kasvot

Puut syysmekossaan ilahduttavat muotoilijaa

Opintokoordinaattori Auli Papinniemi katsoi lapsena Naapurilähiötä ja tuntee nostalgiaa ulkoillessaan Radiomäellä.

Miten aamusi alkoi tänään?

Heräsin viideltä. Olen aamuihminen ja tehokkain aamulla. Päivä lähtee liikkeelle hyvällä, vahvalla kahvilla.

Mikä on varhaisin tv-muistosi?

Naapurilähiö, jossa oli se Harriet Finne.

Mitä julisteita sinulla oli seinällä teininä?

Minulla ei ollut julisteita, vaan mietelauseita – olin runotyttö. Mietin jo silloin tarkkaan sisustuksen värit. Huoneeni oli sinivalkoinen.

Oliko sisustusalalle hakeutuminen itsestäänselvyys?

Olen tehnyt monta uraa: Ensin olin pitkään matkailualalla, sieltä ajauduin vetämään kansainvälisiä urheilutapahtumia. Sitten halusin palata lapsuuden unelmaan, joka oli sisustusarkkitehti, ja opiskelin Muotoiluinstituutissa muotoilijaksi. Jatkoin opettajaksi, ja nyt opiskelen taideterapeutiksi.

Mitkä ovat kodin sisustuksen uudet trendit?

Selvästi näkyy kierrättäminen, uutta ja vanhaa sekoitetaan. Sisustuksen on myös tullut runsautta, lämpöä ja värikylläisyyttä, on paljon murrettuja, maanläheisiä värejä.

Olet opintokoordinaattori Lahden ammattikorkeakoulussa, mitä työhösi kuuluu?

Työn ydin on uraohjauksessa. Olen opiskelijan tukena, kun hän pohtii omaa opintopolkuaan. Parasta työssä on, kun näkee opiskelijan hyvän mielen ja hymyn.

Mitkä ovat ensivaikutelmat Niemen kampus-alueen tiloista?

Meitä on paljon, ja meistä lähtee ääntä! Täällä on valtavasti erilaisia tiloja, hiljaisia ja äänekkäitä. Nyt vasta harjoittelemme niiden käyttöönottoa. Pienellä muokkauksella tiloista tulee todella toimivat.

Mikä on rakkain harrastuksesi?

Metsässä kävely, se antaa voimaa. Kävelen metsässä viikoittain. Ja teatteri myös, käyn tosi paljon teatterissa.

Mikä on vastenmielisin kotityö?

Roskien vieminen. Onneksi meidän nuoret hoitavat sen.

Mikä on sinulle arjen luksusta?

Hyvä kahvi, hyvä kirja ja ruokailuhetket perheen parissa.

Masentaako syksy sinua?

Olen kesäihminen, kaipaan valoa, joten marraskuu Etelä-Suomessa on painava. Mutta on huikean kaunista, kun lempipuuni vaahtera pukeutuu syysmekkoon.

Mikä saa sinut polttamaan päreesi?

Minut saa silmittömään raivoon, jos lasten, nuorten tai iäkkäiden oikeuksia ei oteta huomioon. Lähtisin koska vain barrikadeille heidän puolestaan.

Milloin viimeksi menit epämukavuusalueellesi?

Teen sitä lähes viikoittain. Olen peloton ja tartun minulle heitettyihin haasteisiin. Mokissa oppii kaikkein eniten, täydellisyyttä ei pidä tavoitella vaan unelmoida suuria.

Edellinen haastateltava Sanna Leppänen kysyy, missä näet itsesi 5–10 vuoden päästä?

Varmaan teen enemmän monitaiteista terapiatyötä, voi olla, että teen sitä oppilaitosyhteistyössä. Voi olla, että minulla on ”Aulin kammari”, johon voi tulla pohtimaan oman luovuuden lähdettä.

Miten olet pienentänyt hiilijalanjälkeäsi?

Pyöräilen ja kävelen töihin. Kasvisruokaankin olemme siirtymässä koko ajan enemmän.

Vietätkö syyslomaa?

Muutama päivä varmaan ollaan irti arjesta pohjoisessa Ranualla, ystävien luona.

Mitä mieltä olet Vesijärvenkadun kaventamisesta?

Pidän sitä hyvänä asiana, sillä olen kävelykatujen puolestapuhuja. Se varmaan elävöittäisi uuden taidemuseon aluetta, jos sinne tulisi kahviloita ja liikkeitä.

Mihin menisit viikonloppuna Lahdessa, jos vaihtoehdot ovat Ilpo Kaikkosen keikka, Pelicansin matsi ja Reel Lahti -elokuvakerhon ”Loistavat Bakerin pojat”?

Menisin leffaan.

Mikä on sinulle Lahden nostalgisin paikka?

Radiomäki. Olen asunut paljon ydinkeskustassa, joten Radiomäellä on ollut lähin metsä. Siellä on myös tosi kaunis vanha hautausmaa.

Papinniemeltä haasteen saa psykoterapeutti Seppo Kantola.

Marjaana Kontu
marjaana.kontu@uusilahti.fi
@

Suosittelemme