Pääkirjoitus

Lisää tirkisteltävää paikallisille listoille, kiitos

Maanantaina julkistetut viime vuoden verotiedot jakavat perinteiseen tapaan mielipidettä. Joku pitää ihmisten tulojen julkistamista täysin turhanaikaisena tirkistelynä ja kateuden lietsomisena. Toinen korostaa listojen tärkeyttä yhteiskunnan läpinäkyvyyden ja tulonjakokeskustelun näkökulmasta.

Ollaan tuosta mitä mieltä tahansa, yksittäisten nimien ja lukujen taakse kätkeytyy mitä erilaisimpia kiehtovia tarinoita. Joukossa on paljon kannustavia esimerkkejä, joista periaatteessa kuka tahansa voi ottaa opiksi tai inspiroitua. Joku on saavuttanut taloudellisen menestyksensä pitkäjänteisellä puurtamisella, joku on saanut rahaksi muuttuneen oivalluksen, joku ollut yksinkertaisesti oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Vaikka paikallisilta verolistoiltakin löytyy huomattavia tuloja ja merkkejä paikallisten perheyritysten elinvoimasta, eivät paikalliset äyrikuninkaalliset hätyyttele likimainkaan valtakunnan kärkisijoja. Tähän tilanteeseen olisi hienoa saada muutos, koska paikallinen verotilasto on aina myös eräänlainen röntgen-kuva koko seudun elinvoimasta.

Verotilasto on aina myös eräänlainen röntgen-kuva koko seudun elinvoimasta.

Niin hienoa kuin tänne olisikin saada paikallisia Supercell-miljonäärejä, vielä olennaisempaa olisi saada nostettua niin sanottujen tavallisten ihmisten keskituloa. Se on nykyään valtakunnallista keskiarvoa pienempi, mikä aiheuttaa monenlaista vaikeutta muun muassa julkisten palveluiden järjestämiseen.

Asetelma tuli esille myös uunituoreessa vertailussa, jossa kuntien vetovoiman asiantuntijana profiloitunut Timo Aro laittoi Suomen 23 suurinta kaupunkia järjestykseen lyhyen aikavälin kilpailukyvyn perusteella. Vertailu perustui yhteensä 10 erilaiseen kaupunkien elinvoimaa perustuvaan lukuun.

Lahti sijoittui tuossa vertailussa sijalle 17, mitä ei voi pitää likimainkaan tyydyttävänä tuloksena. Kaupungin sijoitusta heikensi muun muassa työttömyysaste, joka on suurten kaupunkien kärkipäätä.

Jotta Lahden suhteellinen asema ja taloudellinen iskukyky paranisi, pitäisi työttömyysastetta saada matalammaksi ja toisaalta työssä olevien ansiotasoa nykyistä korkeammaksi. Kyse on toisiaan tukevista ja samansuuntaisista tavoitteista, mutta toisaalta myös osittain eri asioista.

Paikallisessa keskustelussa huomio kiinnittyy helposti työttömyyden pienentämiseen, mikä on tilanne huomioiden ymmärrettävää. Kaupungin pitkän aikavälin elinvoiman ja kannalta työllisen väestön tulotason nosto on kuitenkin vähintään yhtä tärkeä.

Alueen tulotason nostossa on yksinkertaisesti kyse siitä, kuinka paljon täällä pystytään tuottamaan lisäarvoa maksaville asiakkaille, olivat he sitten kotimaisilta tai kansainvälisiltä markkinoilla. Bisneskirjojen vakiojargoniin kuuluva lisäarvo voi suomeksi sanottuna tarkoittaa melkein mitä tahansa, josta joku on syystä tai toisesta valmis maksamaan. Suomen kaikkien aikojen veronmaksajiksi täysin virtuaalisilla tuotteillaan nousseet Supercell-miljonäärit ovat tästä konkreettisin mahdollinen esimerkki.

Lisäarvon synnyttämien vaatii tänä päivänä yhä enemmän osaamista, jota on mahdollista synnyttää vain riittävällä panostuksella koulutukseen, tutkimukseen ja tuotekehitykseen.

Lahden seutu on perinteisesti joutunut antamaan näissä asioissa etumatkaa monelle muulle maamme kaupunkiseudulle, mutta nyt tilanteeseen on pikkuhiljaa tulossa kauan kaivattu muutos, kun Lahdesta on vihdoin tulossa oikea yliopistokaupunki.

Sekään ei ole oikotie onneen, mutta toivottavasti saamme mahdollisimman pian lukea kansallisen veropäivän listausten yhteydessä ensimmäisistä LUT-miljonääreistä, joiden tarina on saanut alkunsa paikallisessa korkeakouluyhteisössä.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme