Pääkirjoitus

Kahden rintaman taistelu huumeita vastaan

”Työskentelen lahtelaisessa yläkoulussa, jossa valitettavan selvästi huumemyönteisyys nuorten keskuudessa on kasvanut. Nuoret puhuvat huumeista avoimesti, jopa käyvät kauppaa koulun alueella ja sen ympäristössä. Kotiväki, herätkää! Me emme voi kertoa lapsesi huonosta kaveripiiristä tietosuojan vuoksi. Ole itse kiinnostunut, missä ja kenen kanssa hän liikkuu ja miten koulu sujuu. Kai ymmärrät, että muuttuneelle käytökselle kotona tai koulussa voi olla se pahin mahdollinen syy, ei välttämättä pelkkä murkkuikäisen kuohunta.”

Näin vastasi yksi lukijamme Lahden huumetilannetta koskevassa kyselyssämme, jonka anti on muutenkin pysäyttävää luettavaa. Paikallinen huumetilanne kaikkine lieveilmiöineen näkyy ja tuntuu monin tavoin ihmisten arjessa, kuten tämän lehden sivulla seitsemän julkaistavasta koosteesta on havaittavissa. Vastauksista huokuu suuri huoli yhdistettynä täydelliseen turhautumiseen.

Arjen kokemusten kartoittaminen on tarpeen mahdollisimman realistisen ja monipuolisen tilannekuvan muodostamiseksi. Ratkaisuja etsittäessä se on kuitenkin korkeintaan vasta hyvä alku.

Kyse ei ole rakettitieteestä, vaan loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertaisista perusasioista.

Tässä lehdessä pohditaan erilaisia keinoja nykyiseen tilanteen parantamiseksi. Siinä keskustelussa on kyse kahdesta osittain erilaisesta näkökulmasta: nykyisten huumeriippuvaisten auttamisesta ja huumeidenkäytön ennaltaehkäisystä.

Molempien tavoitteiden eteen tehdään Lahdessakin jo nyt paljon töitä monen eri toimijan voimin. Hyvä niin, mutta samalla herää väistämättä myös kriittinen kysymys: onko kokonaisuus kenelläkään kunnolla hallussa, kun soppaa on hämmentämässä monta kokkia?

Nykyisen tilanteen perusteella on ainakin helppo sanoa, että kirittävää riittää vielä paljon. Tarvitaan entistä parempia toimintamalleja ja rohkeitakin uusia avauk­sia. Monin paikoin myös lisää resursseja.

Yksi selvimmistä epäkohdista liittyy huumeriippuvaisten hoitoon. Tämä tuli selvästi esille juttukokonaisuuttamme varten tehdyissä haastatteluissa, joiden yhteydessä useampi haastateltava puhui toisistaan tietämättä samansuuntaisesti: hoitoketjut eivät toimi ja avun tarvitsija joutuu odottamaan hoitoon pääsyä liian kauan.

Tilanne on tyystin erilainen esimerkiksi Portugalissa, jonka malliin Suomessakin usein vedotaan (s. 5).

Nykyinen kuntien taloustilanne paikallisen hyvinvointikuntayhtymän talousahdinkoineen ei ainakaan helpota tilanteen korjaamista. Yhtälö ei ole helppo, mutta vielä vähemmän kunnilla on varaa päästää tilannetta pahenemaan. Väärässä paikassa nyt tehty säästö kostautuu helposti tulevaisuudessa.

Kaikkein tehokkainta ja parasta huumepolitiikkaa onkin aina huumeidenkäytön ennaltaehkäisy, johon liittyy kaikki mahdollinen mielenterveystyöstä nuorten harrastusmahdollisuuksiin.

Huumeidenkäytön ennaltaehkäisystä puhuttaessa maailman katseet ovat jo vuosien ajan kääntyneet Islantiin, jonka kokemuksia pyritään nyt hyödyntämään niin Suomen hallitusohjelmassa kuin paikallisessakin huumeidenkäytön ehkäisyyn keskittyvässä hankkeessa (s. 7).

Rohkaisevaa kyllä, mallissa ei ole kyse rakettitieteestä, vaan loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertaisista perusasioista.

Vaikka nykyinen huumetilanne on vaikea, toivoton se ei ole. Tuoreen kouluterveyskyselynkin (s. 6) perusteella suuri enemmistö paikallisista nuorista pysyy onneksi edelleen erossa huumeista.

Nyt pitää huolehtia kaikin käytettävissä olevin keinoin siitä, että se vähemmistö saadaan entistä pienemmäksi. Urakka koskee tavalla tai toisella meitä kaikkia, vähintäänkin puheiden ja asenteiden tasolla.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme