Pääkirjoitus

Todellinen yhteisöllisyys syntyy ruohonjuuritasolla

Viime viikonloppu oli Lahdessa yhtä suurta yhteisöllisyyden juhlaa.

Kisapuistossa juhlittiin 50-vuotiasta Kortteliliigaa, joka on liikuttanut vuosikymmenien saatossa tuhansia ja taas tuhansia lahtelaisia eri lajeissa. Joissakin paikallissa perheissä osallistutaan liigan peleihin jo kolmannessa sukupolvessa.

Tämä ei olisi mahdollista ilman lukuisia taustalla puurtavia vapaaehtoisia toimihenkilöitä, kuten joukkueenjohtajia ja tuomareita.

Lahdessakin on vielä paljon ­tehtävää byrokratian purkamisessa.

Samanaikaisesti Kortteliliigan juhlapäivän kanssa vietettiin ensimmäistä kertaa järjestettyä Anttilanmäen kyläjuhlaa, jonka suosio ylitti odotukset. Vanhan puutalo­alueen kapeat kadut täyttyivät hyväntuulisista ihmisistä, jotka tutustuivat kirpputoritarjontaan, pienimuotoisiin kulttuuritapahtumiin ja pop up -ravintoloihin.

Välillä joku saattoi käydä katsomassa alueen historiaan kytkeytyvää kesäteatteri­esitystä, ja päivä huipentui mäen päällä järjestettyyn maksuttomaan puistokonserttiin.

Kaikki tämäkin oli vaatinut tapahtuman järjestäjiltä valtavan määrän työtä ja pyyteetöntä talkoohenkeä.

Mainitut tapahtumat ovat esimerkkejä juuri sellaisesta yhteisöllisyydestä, jota jokainen kaupunki kaipaa ollakseen viihtyisä ja kiinnostava asukkailleen.

Tämä onkin tiedostettu ainakin periaatteellisella tasolla myös kaupunkien virallisissa koneistoissa. Strategiapapereista ja imagokampanjoista löytyy yleensä nopealla silmäilyllä iskulauseita, joissa korostetaan yhteisöllisyyden ja asukkaiden me-hengen tärkeyttä.

Siitä puhe mistä puute, voisi kuulua kyyninen tulkinta. Yhteisöllisyyden katoa­misestahan on puhuttu jo ­vuosikausien ajan. Viime lauantain tapahtumat osoittavat, että puheet ovat pahasti ennenaikaisia. Olennaista molemmissa tapahtumissa oli, että ne olivat saaneet alkunsa asukkaiden omasta ruohonjuuritason toiminnasta, ei ylhäältä alaspäin tuputetusta kampanjasta.

Kaupungin tehtävänä onkin tällaisissa tapauksissa toimia asukkaiden oman aktiivisuuden mahdollistajana ja raivata esteitä sen tieltä. Tältä osin Lahdessakin on vielä paljon tehtävää byrokratian purkamisessa.

Nythän tapahtuman järjestäjä saattaa esimerkiksi toisella kädellä maksaa kaupungille vuokraa katutilan käytöstä ja toisella kädellä anoa tukea tapahtumalleen. Monessa tapauksessa se katutilan luovutus olisi paljon suoraviivaisempaa ja tehokkaampaa yhteisöllisyyden rakentamista kuin yksikään tekemällä tehty ­osallisuuskampanja. Kynnys asukaslähtöisten tapahtumien järjestämiseen on saatava mahdollisimman matalaksi.

Lahdessa järjestettiin lauantaina myös kolmas mielenkiintoinen tapahtuma. Torille kokoontui entisiä ja mahdollisesti myös nykyisiä rikollisia Ex Criminal Day -tapahtumaan. Aiemmin muualla järjestetty tapahtuma tuli nyt tänne Lahden huumetilanteen johdosta.

Niin kaukaa haetulta kuin se saattaakin tuntua, tuollakin tapahtumalla on kytkös noihin kahteen muuhun tapahtumaan. Mitä enemmän kaupungin asukkailla, etenkin nuorilla, on itselleen merkityksellisiä yhteisöjä, sitä vähemmän tulevaisuudessa on tarvetta entisten rikollisten tapahtumille. Yhteisöllisyys on parasta mahdollista ennaltaehkäisyä.

Lehdessämme julkaistun ennakko­jutun perusteella toritapahtuman järjestäjät tarjosivat ratkaisuksi päihde- ja rikollisuusongelmiin Jeesusta. Kaupungin päätöksentekokoneistolla ei tiettävästi ole suoria vaikutusmahdollisuuksia kyseisen henkilön tekemisiin, mutta yhteisöllisyyden eteen olisi tehtävissä paljon ja hyvinkin pienillä teoilla.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme