Pääkirjoitus
Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Oy Lahden rahamonttu Ab

Urheilukeskuksen mäkimontun nurmirinteeseen tulee betonoituja penkereitä noin 1,3 miljoonan euron edestä, jos valtuusto hyväksyy suunnitelman kevään aikana. Tähän asti asian valmistelu on ollut poikkeuksellinen farssi jopa lahtelaisen päätöksenteon mittapuulla kaikkine budjettikirjan copypaste-virheineen. Asia on tulossa nyt uudelleen valtuuston päätettäväksi, koska alunperin valtuutetut olivat menneet hyväksymään hankkeeseen varatut rahat talousarvioon virheellisen tiedon pohjalta.

Tämän hankkeen jos minkä ympärille olisi helppo kehitellä ties millaisia salaliittoteorioita, eikä tarvita edes foliohattua. Koko kuvio haisee ja näyttää ulospäin pahalta kaiken sähläilyn ja epäjohdonmukaisuuden vuoksi.

Surkuhupaisat yksityiskohdat eivät kuitenkaan ole se asian olennaisin pointti. Tekevälle sattuu virheitä ja kustannusarvioillakin on tapana kasvaa suunnitelmien tarkentuessa. Se on osa päätöksenteon arkea, jota on pakko jossain määrin sietää. Sen sijaan häiritsevintä tässä kuviossa on, miten nuo montun betonipenkereet ovat pompsahtaneet päättäjien pöydälle tuollaisen irrallisena ja sattumanvaraisena hankkeena.

Kaikki viittaa siihen, että ajatus montun kohentamisesta on saanut vauhtia Cheekin konsertin jälkeen. Ajatuksena on, että pysyvien katsomorakenteiden avulla montusta olisi entistä helpompi kehittää ympärivuotista tapahtuma-areenaa, pelkän mäkihypyn takia uusia katsomoita ei kannattaisi rakentaa.

Puhetta on ollut myös urheilukeskuksen alueen omistusjärjestelyiden miettimisestä.

Tuo voisi ollakin hyvä ja perusteltu idea, jos se linkittyisi johonkin kunnolla perusteltuun ja isompaan suunnitelmaan. Nyt olemme kuitenkin tilanteessa, jossa sataman ja mäkimontun pidemmän tähtäimen tulevaisuutta miettivä selvitystyö on vielä kesken.

Mitä todennäköisimmin selvityksessä tullaan esittämään monttuun jonkinlaista tapahtuma-areenaa. Haaveiden rinnalle tarvitaan kuitenkin myös realistisia faktoja. Cheekin jäähyväiskonsertit olivat ainutlaatuinen sukupolvikokemus. Tuollaisesta tapahtumasta on helppo innostua, mutta monttuun tehtävien pysyvien investointien tueksi tarvitaan jotain muutakin elokuisen illan euforiaa.

Nykyinen tapahtumajärjestämisen realismi tulee hyvin esille, jos menee vilkaisemaan mäkimontun tai Mukkulaan tehdyn tapahtumapuiston varauskirjoja. Urakkaan ei tarvitse varata kohtuuttoman paljon aikaa.

Jos mäkimontusta halutaan todenteolla tehdä tapahtuma-areena, yksittäisen katsomon pengertämistä oleellisempaa ovat sellaiset ratkaisut, joiden avulla esiintymislavan tekeminen olisi nykyistä yksinkertaisempaa. Esimerkiksi Cheekin konsertissahan maauimalan allas jouduttiin täyttämään hiekalla.

Asiaa seuranneet tapahtuma-alan ammattilaiset ovatkin olleet sitä mieltä, että pysyville lavarakenteille olisi hyvä paikka maauimalan uimavalvojan rakennuksen takana olevassa betonikatsomossa. Fiksulta kuulostava ajatus, koska kyseinen katsomohan on muuten käytännössä tyhjän panttina.

Tuollainenkin ratkaisu voisi olla yksi osa montun kokonaisvaltaista pitkän tähtäimen kehittämissuunnitelmaa, jota ei toteuteta impulsiivisesti yksityisiin palasiin poukkoillen, kuten tällä hetkellä näyttää tapahtuvan.

Mäkimontun tapaiseen investointiin liittyy ongelmia myös kaupungin organisaation sisäisen budjettielämän kannalta. Esimerkiksi katsomoinvestointi menisi perinteisesti liikuntatoimen kontolle, vaikka tuossa muodossa kyse on enemmän kaupungin elinvoimaan liittyvästä hankkeesta.

Kaupungintalolla onkin alustavasti mietitty asiaan uudentyyppisiä lähestymistapoja. Puhetta on ollut myös urheilukeskuksen alueen omistusjärjestelyiden miettimisestä. Villi arvaus: onko koko monttu kohta yksi kaupungin tytäryhtiö tai jonkin nykyisen kaupungin yhtiön osa? Tuskin ainakaan yksityinen bisnes.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme