Pääkirjoitus
Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Palikat levällään ja osittain hukassa

Iisakin kirkko, joka romahti kasaan juuri harjakorkeutta lähestyessään. Näin voisi luonnehtia viime viikolla kaatunutta valtakunnallista sote-uudistusta, jota valmisteltiin vuosikausien ajan ja lukemattomien asiantuntijoiden voimin.

Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän syntyhistoria on täysin päinvastainen tarina. Päätökset tehtiin kovalla kiireellä, ja mahdollisia ongelmia on ratkottu sitten jälkikäteen. Alkuperäisenä ajatuksena oli, että yhtymä olisi vain lyhyt siirtymävaihe kohti valtakunnallista uudistusta, jonka myötä kunnat olisivat päässeet eroon sote-palveluiden järjestämiseen ja rahoittamiseen liittyvistä vastuistaan.

Kaikenlaisissa päättäjien seminaareissa kuultiin enemmän tai vähemmän innostuneita puheenvuoroja siitä, kuinka kohta päästään keskittymään täysillä ”elinvoiman kehittämiseen”. Sehän kuulostaa jo sananakin paljon mieltä ylentävämmältä kuin kaikenlaisten iänikuisten sote-ongelmien kanssa rimpuilu.

Nyt tiedämme, että toteutuva todellisuus on jotain muuta. Paikallisetkin päättäjät joutuvat tulemaan toimeen sote-asioiden kanssa vielä epämääräisen pitkän ajan. Seuraava hallitus toteuttanee jonkinlaisen sote-uudistuksen, mutta sen tarkasta sisällöstä tai aikataulusta ei tietenkään ole tässä vaiheessa kenelläkään tietoa.

Lähitulevaisuus näyttää taloudellisesti uhkaavalta.

Tilanne on erityisen hankala Päijät-Hämeen kannalta, koska sote-uudistuksen myötä tänne piti tulla huomattavat määrät lisää valtion rahoitusta sote-palveluihin. Nythän maakunnassa on tuotettu paikalliset sote-palvelut laskennallisesti 40 miljoonaa euroa pienemmällä rahasummalla kuin koko maassa keskimäärin.

Mielenkiintoista kyllä, palveluiden koettu saatavuus on kuitenkin ollut täällä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n selvityksen mukaan lähes maan kärkitasoa. THL on myös arvioinut, että sote-palveluiden kasvutarpeen pitäisi olla täällä vuoteen 2030 mentäessä hieman pienempi kuin koko maassa keskimäärin.

Tuollaiset tutkimukselliset valonpilkahdukset ovat tässä vaiheessa laiha lohtu, koska lähitulevaisuus näyttää taloudellisesti uhkaavalta. Kustannusten kasvuvauhti on ollut täällä kovempaa kuin muualla. Tuoreimpien tietojen mukaan hyvinvointiyhtymän taloudessa on tänä vuonna vielä noin 19 miljoonan euron edestä sopeuttamistarvetta, vaikka sopeuttamistoimia on löydetty jo yli viiden miljoonan euron edestä. Vaikuttaakin siltä, että edessä on parin vuoden sopeutuskuuri.

Talouslukujen taustalla on monenlaisia syitä, myös suoranaista inhimillistä kärsimystä. Esimerkiksi Lahdessa lastensuojelukulut ovat kasvaneet, mihin yhtenä vaikuttavana tekijänä on paikallinen huumetilanne. Hyvinvointiyhtymän varapuheenjohtaja Sari Niinistö mainitsikin maanantaina valtuuston kokouksessa esimerkinomaisesti, että kaupungissa on jopa 10-vuotiaita suonensisäisten huumeiden käyttäjiä.

Maanantaina yhtymän määräaikaiseksi muutosjohtajaksi valitulla Asko Saarella on nyt enemmän kuin riittävästi työmaata muutaman kuukauden pätkäpestinsä aikana.

Tilanne on ennen kaikkea vakavan mietinnän paikka paikallisille päättäjille. Pidemmälle tulevaisuuteen katsottaessa tuskaa ei ainakaan vähennä tieto siitä, että vuonna 2022 valmistuva 130 miljoonan euron hintainen keskussairaalan uusi keskusleikkausyksikkö lisää kiinteistökuluja pysyvästi noin kymmenellä miljoonalla eurolla vuodessa.

Käytännössä investoinnille ei hirveästi ollut vaihtoehtoja, jos täällä halutaan nähdä nykyisenkaltaista keskussairaalatason toimintaa tulevaisuudessakin. Potilaat tarvitsevat hoitonsa ajallaan, oli hallinnollinen laatikkoleikki millaisessa haaksirikossa tahansa.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme