Lukijalta

Lukijalta

Demokratiassa pitää osata johtaa

Etelä-Suomen Sanomien pääkirjoituksessa 6.5. kirjoitettiin mäkimontun muutostyön vaiheista. Kyseessä ei ole remontti, koska mäkimonttu ei ole mennyt rikki niin, että se täytyy korjata, remontoida. Kirjoituksessa viitattiin valtuutettujen jälkiviisauteen ja velttouteen tietojen hankkimisessa. Sitäkin esiintyy, mutta montun rinteitä ja sinne heitettävää miljoonaa laajempi kysymys kuuluu: Miten tätä kaupunkia oikein johdetaan?

Jatkuvasti Lahdessa pompahtaa esille tarpeita ja kustannuksia, joita ei ole budjetoitu huolellisten kunnollisten suunnitelmien mukaan. On outoa, että on tehty pitkäjänteisesti kaavoitus – ja sitten, kaupunkisuunnittelun aikajännettä ajatellen – yhtäkkiä heitetään päätettäväksi kaavamuutos. Puheet kaupungin talouden tasapainottamisesta ovat huijausta, kun puhujat ovat valmiita talousarvion ulkopuolelta laittamaan miljoonakaupalla rahaa johonkin kivaan hankkeeseen.

Lahtea vaivaa järjellisen johtamisen puute. Sen kohentumiseen on vaikea uskoa, kun uusi kaupunginjohtaja ensi töikseen matkusti Espanjaan tutustumaan moottoripyöräilyyn. Tätä kivaa nautitaan nyt, kun kaupunginhallitus päätti vahvistaa Lahden ympäristökaupungin imagoa osakkuudella spekulatiiviseen moottoriurheiluhankkeeseen. Onneksi ei Espanjassa asti.

Kuntia voidaan johtaa monilla tavoilla. Jossain on johtaja saanut diktaattorin vallan. Antiikin Roomassa valittiin vaikeina aikoina diktaattori. Se on hyvä menettely, jos diktaattori on fiksu.

Lahdessa johtamisen avainsanoja ovat salakähmäisyys ja ujuttaminen. Valtuutetuille voidaan jakaa tietoa muodollisesti riittävästi, esimerkiksi mahdollisuutena lueskella asioita netissä. Todellinen tiedon jakaminen toimii niin, että luottamushenkilöt koetetaan aidosti saada tuntemaan ja ymmärtämään mistä päätöksissä on kysymys. Tähän kuuluu luottamushenkilöiden osallistuminen valmisteluun.

Salakähmäinen toimintamalli toimii päinvastoin. Joku keksii jossain jotain, esimerkiksi pormestarin. Lyhyellä varoitusajalla, tai mieluummin ilman sitä, pakotetaan luottamushenkilöt päättämään. Ajatteleminen ja kommunikointi kielletään: ”Ja tästä ei sitten puhuta!”

Hätäpäissään luottamushenkilöt tekevät mitä käskytetään. Näin saadaan aikaan päätöksiä, jotka ovat mahdollisesti huonosti harkittuja ja tyhmiä. Eikä ainakaan tulla varmistaneeksi sitoutumista. Tästä tulos on se että päätöksen mukainen toiminta ei suju.

Ujuttaminen suoritetaan niin, että hankkeen puuhaajat antavat virheellisiä tietoja. Tämä tarkoittaa todellista pienempää arvioita kustannuksista ja hihasta vedettyjä positiivisia vaikutuksia. Kun myönteinen suhtautuminen on saatu aikaan, ryhdytään satsaamaan hankkeeseen. Vähitellen aletaan paljastaa lisää kustannuksia. Kun hanke on toteutumassa, sitä ei voida (muka) pysäyttää, vaikka kustannukset nousevat kolminkertaisiksi alkuperäisestä. Kaupungin rajattomat rahavarat mahdollistavat ujuttamisen.

Ei ole mielekästä pelkästään moittia. Kunnallisessa demokratiassakin on olemassa taitavan johtamisen malli. Tiedän kunnan, jossa se on toiminut. Hyvä johtaminen ei ole vaikeaa, mutta se on karvasta kaikenlaisten edunhankkijoiden näkökulmasta.

Oikeanlainen johtaminen luo tehokkuutta. Vältetään alituiset sotkut ja selvitykset ja takapakit. Luottamushenkilöt otetaan oikeasti mukaan asioiden valmisteluun. Kalliit seminaarit visiohömpötyksistä jätetään pitämättä, koska niiden julkilausumia ei noudateta. Tiedottaminen luottamushenkilöille hoidetaan ammattitaitoisesti niin, että viestit menevät perille. Luovutaan tästä kerrotaan ”mahdollisimman vähän, harvoin ja kelvottomasti”-tyylistä.

Valtuutetuilta kaivataan ryhtiä. Heillä on oikeus vaatia osaavaa johtamista.

Kristiina Joensuu

Suosittelemme