Lukijalta

Lukijalta

Pienituloisten asemaa on parannettava

Hyvinvointia on tässä yhteiskunnassa nakerrettu aina ja revitty pienempituloisten selkänahasta. Rikkaat, jotka eivät edes tarvitse yhteiskunnan tukea, saavat sitä eniten, kun osaavat käyttää oikeita väyliä hakemiseen.

Rikkaat rikastuvat köyhien kustannuksella, ja näennäisyys, miltä näyttää ulospäin, on merkityksellisintä. Puhutaan paljon, mutta teot ovat kuitenkin ne, mitkä kertovat totuuden. Amerikan malliin vaalikampanjoidaan joka mediassa, suurilla puheilla ja illuusioilla, melkein kansalaisuus saatu.

Tulevissa eduskuntavaaleissa on koko lailla samat ehdokkaat kuin neljä vuotta sitten. Mikä muuttuu? Jos samat ihmiset äänestetään takaisin, ei mikään. Alasajo jatkuu, ja hinnat jatkavat nousuaan. Duunarilla, opiskelijalla, eläkeläisellä ja toimeentulotukiasiakkailla eivät tulot tule kasvamaan, vaan keksitään milloin aktiivimallia, milloin jotain muuta järjetöntä mallia, joka ei lisää työllisyyttä mutta heikentää oman maan kansalaisten toimeentuloa. Ei lisää kilpailukykyä, ja siivoaa hetkellisesti vain tilastoja.

Sote ja Maku -show osoitti vahvasti päätöksentekijöidemme tason. Kaikki se raha olisi voitu laittaa olemassa olevan terveydenhuollon ja muiden julkisten palvelujen kehittämiseen, ei alasajoon. Niillä rahoilla olisi voitu palkata monta käsiparia muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluihin. Näin ne palvelut paranisivat ja jonot lyhentyisivät, eikä kukaan uupuisi työhönsä.

Tulevissa eduskuntavaaleissa on koko lailla samat ehdokkaat kuin neljä vuotta sitten. Mikä muuttuu?

Varmuudella ei voida sanoa, kuinka paljon tai vähän mikään muuttuu paremmaksi, vaikka henkilöt osin vaihtuvat. On vain pidettävä nenästä kiinni ja toivottava että, niin käy. Se on varmaa, että mikään ei muutu, jolleivat myös he äänestä muutoksen puolesta, jotka viime vaaleissa jätti äänestämättä.

Halpatyövoimaa halutaan lisätä. Syntyvyyden kasvun heikkenemisen myötä katseet on käännetty maahanmuuttajiin, joille tosin ei haluttaisi maksaa työehtosopimusten mukaan. Yleissitovuutta pyritään kaikin tavoin heikentämään, ja väitetään sen syövän työelämän joustoja, vaikka se takaa minimiehdot, jottei ihan ilmaiseksi jouduta töitä tekemään.

Pienituloisten palkoista halutaan paikallisen sopimisen lisäämisen myötä leikata, mutta annetaanko sitten takaisin, kun menee hyvin? Miksei niistä palkoista leikata, millä olisi todellista merkitystä, johtoportaasta? Hintojen nousulla syödään aina palkankorotukset, ja ay-liikettä yritetään murentaa kaikin tavoin. Uskotellaan, että työnantajan perustama YTK olisi todellinen vaihtoehto. Ei ole, ottavat rahat sitäkin kautta, niiltä ketkä ovat uskoaan liittoihin huonojen toimijoiden takia menettäneet.

Juha Sipilä (kesk) sanoi, ettei hädänalaisia jätetä pakkaseen, mutta oman maan kansalaisten hätää ei haluta kuulla. Amerikan meininki on vain hyvä, sotilasliittoa myöten. Hävittäjät tulevat todella kalliiksi, ja nekin rahat voidaan käyttää palvelujen parantamiseen.

Jos ja kun Suomi muuttuu samanlaiseksi kuin monet muut maat, missä ei ihmisellä ole hyvinvointiyhteiskunnan turvaa lainkaan, eivätkä päättäjät välitä kuin vaalien aikaan, se heijastuu auttamatta myös kansalaisten keskinäisiin toimintatapoihin.

Nyt on inhimillisten tekojen aika, ja ne pitää aloittaa Suomen maan kansalaisten hyvinvoinnin, koulutuksen ja palvelujen parantamisesta.

Satu Lehtola

Suosittelemme