Lukijalta

Lukijalta

Lientola liekeissä

Kuvataiteen läänintaiteilija Elisa Lientola kirjoittaa: ”Tiskin alta ei paikkaa julkiseen tilaan pidä myöntää, ja taiteen asiantuntemusta pitää kunnioittaa taide-asioissa” (Uusi Lahti 30.1.).

Hakematta pulpahtaa mieleen vanha sanonta happamista pihlajanmarjoista. Lientolan mielipiteestä saa käsityksen, että hän ja vain hän on oikeutettu määräämään, mitä patsaita tai veistoksia, mihin ja kenen rahalla Lahteen saa pystyttää.

Kehotan läänintaiteilija Lientolaa opiskelemaan hiukan Lahden historiaa, niin jospa hänelle avautuisi myös Lahden patsaitten historia. Kun Olavi Kajalasta tuli Lahden kaupunginjohtaja sotavuonna 1942, Kajala ensi töikseen alkoi hankkia Lahteen patsaita ja veistoksia, jotka hänen mukaansa kaunistavat puuseppäkaupungin ankeaa ilmettä. Lahteen hankittiin Kajalan kaupunginjohtajakautena kymmeniä patsaita ja veistoksia, kuten on hankittu Kajalan jälkeenkin, milloin kenenkin käskystä tai toiveesta.

Lahteen tuli sotiemme seurauksena noin 10 000 karjalaisevakkoa, jotka saivat kaupungin hurjaan nousuun ja kasvuun. Evakot aloittivat työt heti uudessa kotikaupungissaan, joten he eivät hakeutuneet paikkakunnalle sosiaaliavulla elääkseen. Päinvastoin, karjalais-väestö toi Lahteen yrityksiä, yhdistyksiä, kouluja ja seuroja, joista monet toimivat edelleenkin.

Onneksi Lientola ei ole pormestari, eikä edes kaupunginjohtaja, joten luultavasti - ja toivottavasti – evakkopatsaan saamme.

Kiitos ja kunnia karjalais-evakoille ja kaikille muillekin sodissamme rintamilla ja kotirintamalla Suomea puolustaneille sankareille!

Anneli Seppälä

Suosittelemme