Lukijalta

Lukijalta

Ikäihmiset on pidettävä mukana yhteiskunnassa

Ikäihmisten määrä kasvaa Suomessa tulevien vuosien aikana selvästi. Pelkästään Päijät-Hämeessä yli 75-vuotiaiden osuus kasvaa vuosina 2020–40 nykyisestä yli 60 prosenttiin. Tämä tarkoittaa, että vuonna 2020 yli 75-vuotiaita on noin 25 000 ja vuonna 2040 jo 40 000. Tämä edellyttää, että ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen toimenpiteet sekä asumisen ja asuinalueiden kehittäminen korostuvat entisestään.

Julkisesti rahoitettu vanhustenhuolto on pitkään perustunut siihen, että ikäihminen viettää loppuvuodet elämästään laitoksessa asuen. Nykyiset palveluasumisen ympäristöt eivät kuitenkaan vastaa ikääntyneiden toiveita, vaan useimmiten halutaan loppuelämän asunnoksi joko nykyinen koti tai kodikas ja turvallinen asuinympäristö. Niin Lahdessa kuin monissa muissakin kaupungeissa on turvallisesta ja yhteisöllisestä ikääntyneiden asumisesta edelleen puute, jonot näihin asumismuotoihin ovat pitkät. Valtion tulee siis edelleen tukea turvallisten asumisympäristöjen rakentamista vanhuksille, eikä vain tehostetun palveluasumisen käyttöön.

Nykyisin valtion ohjaus painottaa kotona tapahtuvaa hoitoa laitoshoidon sijaan. Myös hyvinvointikuntayhtymään kohdistettujen säästöpuheiden sijaan onkin luotava ymmärrystä resurssien lisäämiseen ja uudelleen kohdentamiseen niin, että annetaan ikääntyneelle ihmiselle enemmän mahdollisuutta päättää elämänsä kulusta itse. Rahan uudelleen kohdentamisen tulisi tarkoittaa mm. lisää käsiä kotihoitoon ja voimakkaampaa panostusta ikääntyneiden kuntoutukseen ja elämänilon ylläpitämiseen.

Olen keskustellut useiden ikäihmisten kanssa heidän toiveistaan tulevaisuuden suhteen. Heille tärkeää on elää mahdollisimman pitkään kotona ja saada tarvittava apu sinne. Heistä monet kärsivät yksinäisyydestä ja siitä, etteivät he enää tunne olevansa tarpeellisia yhteiskunnan jäseniä. Vanhemmilla ihmisillä on paljon elämänkokemusta, viisautta sekä sellaista kulttuuriperintötietoa ja historian tuntemusta, että voisimme osallistaa heitä esimerkiksi kouluissamme. Hyvin toimivissa monitoimitaloissa ikääntyneet voisivat päivätoiminnassa tavata toisiaan, harrastaa käsitöitä ja liikuntaa sekä kohdata lapsia ja nuoria jakaen osaamistaan. He toimisivat arvokkaina kuuntelijoina, keskustelijoina, myös itse oppien.

Taide ja kulttuuri kuuluvat ikääntyneille ja heille, jotka eivät itse pääse kulttuurin äärelle. Taidepainotteinen työote on huomioitava tuetun asumisen yksiköissä ja kotihoidossa jo henkilökunnan koulutuksessa ja työssä oppimisessa. Tähän tarvitaan avuksi vapaaehtoisia työskentelemään henkilöstön rinnalla ja toimimaan saattajina yhteisiin tapahtumiin.

Perhehoidon lisäksi yksi tuettu asumisen muoto voisi olla yhteisönä asuminen tilavissa kerrostaloasunnoissa (ns. kimppakämppä), jossa kolme tai neljä ikäihmistä jakavat asunnon. Heillä käy kotihoitaja varmistamassa asumisen sujuvuuden ja avustamassa niissä tarpeissa, joista ei porukalla selviä. Yhteisölliseen asumiseen, jossa asukkaat osallistuvat arjen toimiin yhdessä jaksamisensa mukaan, on kehittämisen arvoinen vaihtoehto. Sen järjestämiseen sitä haluavia ikääntyviä ihmisiä voisi edelleen kannustaa ja tukea. Helsingin Arabianrannassa on tällaista yhteisöllistä, itsenäistä kerrostaloasumista jo kokeiltu.

Ikääntynyt on aikuinen ihminen elämänsä loppuun saakka. Tavoitteenamme tulee olla se, että jokainen ihminen voisi elää turvallista ja toimintakykyistä elämää alusta loppuun saakka.

Marju Markkanen

Suosittelemme