Lukijalta

Lukijalta

Työllistämisihme mätäkuun juttu

Tilastokeskus julkisti mätäkuun alkaessa ilouutisen työllisyyden myönteisestä kehityksestä. Sen mukaan työllisiä oli Suomessa 2 672 000 henkilöä, eli ennätysmäärä sitten 1980-90-luvun vaihteen. Tottahan tällaisesta kehityksestä olisi syytä iloita, jos luvut olisivat vertailukelpoisia edes Tilastokeskuksen lähes kolmenkymmenen vuoden takaisiin tuloksiin. Ennen kuin pureudutaan tarkemmin työllisyyttä kuvaavien lukujen taustoihin, on hyvä tietää, miten em. tutkimus on tehty.

Tilastokeskuksen työvoimatutkimus kerää tilastotietoja 15-74-vuotiaan väestön työhön osallistumisesta, työllisyydestä ja työttömyydestä sekä työvoiman ulkopuolisesta toiminnasta. Tutkimus tehdään puhelinhaastattelemalla 12 000 henkeä. Varmistaako jo haastateltavien ikähaarukka halutun tuloksen?

Ketkä sitten lasketaan työlliseksi tänä päivänä? Erona kymmenien vuosien takaiseen käytäntöön on se, että hallituksen kikkailulla työlliseksi luetaan henkilö, jos hän olisi ollut töissä viikon aikana yhden (1) tunnin. Luit aivan oikein, yhden tunnin, vaikka olisikin ollut työttömänä muun ajan kuukaudesta. Tuo yksi tunti ei tuo työttömälle metukkaa leivän päälle, vaan merkitsee paperisotaa, uusia työttömyysturvan haku/hylkypäätöksiä, ym. kyykytystä ja pomputtelua, jolla vaarannetaan päivittäinen toimeentulo.

Tässä ruletissa yhä useammalle työttömälle langetetaan karenssi, mutta häntäkään ei tilastoissa lueta työttömiksi. Tilastopeukaloinnin paljastaa sekin, että toimeentulonsaajien ja työllisten määrä nousee samanaikaisesti. Samoin ns. aktiivimallin ansioleikkuri sai aikaan sen, että monet työttömät ahdisteltiin henkensä pitimeksi toimeentuloluukulle.

Oikeistokomentoa tarvitsee kärsiä enää muutama kuukausi ja pahimmillaankin kahdeksan kuukautta.

Työttömyystilastoista on siivottu myöskin myös ilmaistyötä ja orjatyötä tekevät 451 000 ihmistä. Seura-lehti on laskenut, että ilmaistöiden talkoisiin osallistuvat ammatti- ja ammattikorkeakoulujen opiskelijat, te-toimistojen kurssitettavat, työkokeilijat sekä kuntouttavassa työtoiminnassa tms. olevat. Näin iso luuta lakaisee työttömyyskortistoja ja kaunistaa tilastoja. Siirtotyöläinen-laulun sanoja lainaten voimme kysyä: Oi armas Suomi, mitä hälle se antaa?

Työttömien keskusjärjestö vaatii hallitukselta oikeutetusti työllisyyskeskustelun käymistä oikeiden numeroiden pohjalta. Sanktiomallien hiomisen sijaan työttömien etujärjestö vaatii hallitusta keskittymään työllisyyttä ja toimeentuloa kehittäviin toimenpiteisiin, kuten pienten ja keskisuurten yritysten toimintaedellytysten parantamiseen, työn jakamiseen, kierrättämiseen ja koulutukseen.

Oikeutetusti vaaditaan myös ihmisiä vahingollisesti eriarvoistavan .aktiivimallin. perumista ja sen aiheuttamien taloudellisten ongelmien korjaamista.

Hallituksen suitsutus tilastoharhaan perustuvasta työllistämisihmeestä on pelkkä mätäkuun juttu. Edes maailmantalouden nostetta seurannutta myönteistä työllisyyskehitystä ei hallitus voi lukea omaan piikkiin, sillä se on heikentänyt kansalaisten ostovoimaa erilaisin leikkauksin.

Pelkkä julkisen talouden lomarahaleikkaus aiheutti kansantuloon viime kesänä 0,5 prosentin notkahduksen, joka tullee myös tänä kesänä olemaan tosiasia. Halpatyövoimamarkkinoiden luomisella sekä ammatillisen koulutuksen leikkauksin ja koulutuspaikkoja vähentämällä syödään pohjaa ammattiosaajien saamiseksi työmarkkinoille. Tämä tilanne on käsillä jo nyt, jos työantajapiirien itkuvirsiä on uskominen.

Kun ollaan optimisteja, niin todettakoon, että oikeistokomentoa tarvitsee kärsiä enää muutama kuukausi ja pahimmillaankin kahdeksan kuukautta. Passitetaan sipilät oppositioon vääntämään kakkaroitaan. Voimme jouduttaa lähtölaskentaa kaatamalla rahavallan soten nyt syksyllä.

Seppo Korhonen

Suosittelemme