Kannanottoja ja kolumneja
Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Palikat levällään kaupungintalolla

Lahtelaisen päätöksentekokoneiston ylimmällä huipulla on eletty muutaman viime vuoden ajan jatkuvien myllerrysten aikaa. Kaupungintalolla on tehty aikaa ja energiaa säästelemättä johtamisjärjestelmän uudistuksia, joissa on rakenneltu uusia hallintohimmeleitä.

Organisaatiokaavioon putkahtaneiden jaostojen ja muiden vastaavien laatikkoleikkien seurauksena paikallisille poliitikoille avautui uusia tienestimahdollisuuksia, kun perustettiin uusia kokopäiväisiä ja puolipäiväisiä ­puheenjohtajien tehtäviä.

Suurelle yleisölle muutoksia ei tietenkään perusteltu näin. Virallisen selityksen mukaan kaiken tarkoitus oli vain ja ainoastaan poliittisen ohjauksen vahvistaminen. Toisin sanoen äänestäjien ja veronmaksajien tahto piti saada entistä vahvemmin näkymään kaikessa kaupungin toiminnassa.

Paikalliset poliitikot saivat uudistuksen kuulostamaan suurelta demokratian riemuvoitolta.

Miten tämä kaikki lopulta näkyy käytännössä ulospäin? Viime aikojen uutisten perusteella ei kovin vakuuttavasti.

Pelkästään tämän kevään aikana olemme törmänneet paikallisessa päätöksenteossa liian usein tilanteisiin, joissa homma ei ole ollut kunnolla kenenkään hanskassa. Ja pahimmillaan ne hanskatkin ovat olleet hukassa.

Viimeisin kohu on noussut Lahti Energian toimitusjohtajalle myönnetystä palkankorotuksesta. Eläkkeelle tämän vuoden aikana jäävän Eero Seesvaaran palkkaa on nostettu kahdessa vuodessa 46 prosentilla.

Sanomattakin on selvää, että noin iso korotus herättää paheksuntaa ja ihmetystä. Varsinkin kun Seesvaaran yhtenä valintaperusteena tiettävästi oli aikanaan hänen maltillinen palkkatoiveensa.

Keskustelun yhteydessä on jo ehditty todeta monesta muustakin lahtelaisesta tapauksesta tuttu töksäytys, jonka mukaan kaikki on mennyt pykälien mukaan.

Tässä tapauksessa Lahti Energian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ratia osaa epäilemättä ilmaista ­asian tavalla, joka saa ainakin arimmat kriitikot vaikenemaan.

Lakipykälät eivät kuitenkaan tässäkään tapauksessa ole se olennaisin asia. Huomattavasti merkittävämpää on, millaisen signaalin Lahti antaa veronmaksajille ja koko muun kaupunkikonsernin henkilöstölle.

Miten puhut jatkuvasta rahapulasta ja säästöjen tarpeesta, kun jossakin näyttää löytyvän tuosta noin vaan löysää rahaa? Asiat ovat sitä miltä ne näyttävät, joten hyvä veli -verkostoista puhuvien kaupunkilaisten päähän on turha yrittää tässä tapauksessa tunkea foliohattua.

Palkankorotuksen puolustajilla löytyy tähänkin toki tutut vasta-argumenttinsa, joilla kriitikot leimataan populisteiksi. Olemmekin jo odotetusti kuulleet, että palkankorotukseen käytettävä rahasumma on vain hyvin pieni siivu koko Lahti Energian liiketoiminnasta.

Näin se epäilemättä onkin, mutta vastaavilla argumenteilla voisi perustella melkein mitä tahansa.

Kaupunginvaltuusto voisi esimerkiksi päättää, että torille rakennetaan 120 metriä korkea Pekka Komun patsas kiitokseksi hänen juuri päättyneestä kahden vuoden työstään kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Pykälien mukaan sekin varmasti menisi ja näennäisestä kalleudesta huolimatta kustannus olisi vain pieni palanen kaupungin kaikista menoista.

Lahti Energian palkankorotukseen liittyvä päätöksenteko ei mennyt kaupungin sisäisten ohjeistusten mukaisesti, sen ovat kaikki myöntäneet.

Positiivista tässä on, että asiaan on havahduttu kaupungin sisäisissä tarkastuksissa edes nyt, vaikkakin pahasti jälkijunassa. Lähiaikoina näemme, onko sillä mitään merkitystä. Asian palataan vielä tavalla tai toisella. Viime kädessä mietittäväksi tulee Lahti Energian hallituksen tai sen puheenjohtajan luottamus.

Faktat ovat nyt kaikkien tiedossa. Lopputulos riippuu siitä, mihin suuntaan päättäjien moraalinen kompassi näyttää, jos sellaista edes halutaan käyttää.

Toinen keväinen kohu on liittynyt mäkikatsomoon suunniteltuun katsomon pengertämiseen. Sillä ei äkkiseltään ajateltuna ole yhtään mitään tekemistä Lahti Energian palkankorotuksen kanssa. ­Tapauksissa on kuitenkin samantapaisia piirteitä: molemmilla kerroilla poliittiset päättäjät tulivat yllätetyiksi housut kintuissa ja asiat olivat jo edenneet tiettyyn suuntaan kenenkään tietämättä.

Mäkimontunkin tapauksessa oli tapahtunut yksiselitteinen virhe, joka osaltaan vaikutti tietokatkokseen. Tähänkään päivään mennessä ei ole saatu täysin yksiselitteistä vastausta siihen, kenen aloitteesta hanke oli lähtenyt juuri tuossa muodossa liikkeelle ja millä perusteilla.

Nyt asia on etenemässä mäkimontun osalta järkevämmällä tavalla. Mahdollinen katsomorakentaminen mietitään osana urheilukeskuksen isompaa kehittämissuunnitelmaa, ei erillisenä ja irrallisena päätöksenä. Näinhän sen olisi pitänyt ilman muuta mennä heti alusta alkaen, mutta näköjään tässäkin tapauksessa tarvittiin pientä kohua ennen kuin lamppu syttyi.

Vielä yksi tuore esimerkki Lahden konserniohjauksen pettämisestä. Kaupungin tytäryhtiöt Lahti Energia ja Labio ovat molemmat puuhaamassa Lahteen biokaasulaitosta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että yhtiöt kilpailevat keskenään samoista raaka-aineista.

Jälleen kerran yksi esimerkki siitä, kuinka kaupungin yhtiöt elävät omaa elämäänsä ja kokonaiskuva on usvan peitossa. Perinteitähän tällekin on. Tapauksesta tulee mieleen takavuosien surkuhupaisa tilanne, jossa yksi kaupungin tytäryhtiöistä valitti markkinaoikeuteen toisen kaupunkikonserniin kuuluvan yhtiön tekemästä päätöksestä.

Jos paikallisten poliitikkojen juhlapuheita on uskominen, kaikki muuttuu paremmaksi viimeistään parin vuoden kuluttua, kun Lahti siirtyy pormestarimalliin. Silloin poliittinen ohjaus vahvistuu ja kaupungin johtamisella on todelliset kasvot.

En nyt pidättäisi hengitystä. Paraskaan organisaatiokaavio ja johtamisjärjestelmä ei auta huolimattomuuteen tai suoranaiseen välinpitämättömyyteen. Todellisten muutosten pitää tapahtua korvien välissä.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme