Kannanottoja ja kolumneja
Tommi
Berg
@TommiMBri tommi.berg@uusilahti.fi

Taas on aika tulkita lennokkaasti

Se oli pelkkää iloa ja riemua. Suunnatonta yhteenkuuluvuudentunnetta kaikkien paikalla rynnänneiden tuhansien ihmisten kesken. Onneksi tuli lähdettyä itsekin sunnuntain MM-finaalin jälkeen Lahden keskustaan. Lanunaukion ja torin tunnelma jätti pysyvän muistijäljen.

Tällä kertaa tunnelma saattoi olla jopa vielä riehakkaampi kuin vuoden 2011 maailmanmestaruuden jälkeen. Yhteistä molemmille juhlailloille olivat ainakin alastomat miesvartalot tummuvassa Lahden kevätyössä.

Kiekkokullan välittömät vaikutukset heijastuvat näkyvät muuallakin Lanunaukion kylpylässä. Näin voisi ainakin päätellä julkisen keskustelun perustella. Heti maanantaiaamuna oli jo julkaistu ensimmäiset ekonomistiarviot, joiden mestaruudella voisi olla pieni piristävä vaikutus Suomen talouskasvuun tänä vuonna.

Tässähän ei ole mitään uutta. Vuonna 1995 voitetun ensimmäisen mestaruuden arvioidaan osaltaan olleen vauhdittamassa Suomen nousua lamasta, yhdessä Nokian puhelinten voittokulun kanssa.

Koska nuo vaikutukset ovat ennen kaikkea henkistä sorttia, kenenkään on mahdotonta osoittaa aukottomasti, ovatko tuollaiset puheet täyttä puppua vai olisiko niissä totuudenperääkin.

Oli miten oli, maailmanmestaruus on Suomessa niin iso ja harvinainen juttu, että sen pohjalta on tapana tehdä pitkälle meneviä, osittain huvittaviakin johtopäätöksiä ja rinnastuksia.

Mieleen tulee vuoden 2011 jälkeisen maailmanmestaruuden jälkeinen julkinen keskustelu, jossa maailmanmestaruudesta vedettiin yhtäläisyysmerkkejä silloiseen talouden tilaan.

Mikael Granlundin ilmaveivi nähtiin jossakin kolumnissa tekona, josta pitäisi ottaa mallia metsäteollisuuden rakennemuutoksessa.

Tuollaisia tarinoita lukiessa sitä ei äkkiseltään tiedä itkeäkö vai nauraa. Niin hieno asia kuin jääkiekkovoitto onkin, sen hehkutus karkaa helposti sellaisiin asiayhteyksiin, joissa ei tunnu olevan enää järjen hiventä.

Miksi ei voisi tyytyä nauttimaan loistavasta, yllättävästä ja tunteisiin käyvästä voitosta sen itsensä vuoksi? Ilman että sitä tarvitsee analysoida  puhki tai yrittää tekemällä tehdä vieläkin isompaa asiaa kuin se on?

Näin olen perinteisesti ajatellut, mutta hieman tarkemmin asiaa miettiessäni huomaan olevani osittain eri mieltä itseni kanssa.

Tässä mestaruudessa tapahtui kieltämättä jotain, mitä kaikki mahdolliset organisaatiot haluaisivat toistaa omassa toiminnassaan. Joukkue oli yhdessä paljon enemmän kuin osiensa summa. Paperilla olleet nimet eivät ratkaisseet lopputulosta, kun joukkue pelasi yhtenäisesti ja toisiaan tukien.

Valitettavasti vastaavan tempun toistaminen on kaikkea muuta kuin yksinkertaista, joten hyvät neuvot ovat kullanarvoisia.

Sen näkevät varmasti tämänkin vuoden aikana ne lukuisat yritysasiakkaat, jotka maksavat tämän vuoden aikana päävalmentaja Jukka Jalosen luentopalkintoja. Tuttu ilmiö jo 1990-luvulta tämäkin.

Tämänkertainen mestaruus puhuttelee ennen kaikkea joukkueen kasvutarinan vuoksi. Siitä on vain muutama viikko, kun asiantuntijat lyttäsivät joukkueen mahdollisuudet täysin ja kisojen alla luotiin kriisitunnelmaa lukuisten NHL-pelaajien kieltäytymisten vuoksi.

Pienellä mielikuvituksella tuosta olisi helppo vetää yhtäläisyysmerkkejä ties minne, vaikkapa nykyiseen Lahteen. Kaupunkiin, jonka mahdollisuuksiin ei oikein tunnu aina löytyvän täyttä luottoa sen paremmin ulkopuolisilta kuin meiltä paikallisiltakaan. Emme nauti kaupunkien mestaruuskisassa samanlaisesta tähtistatuksesta kuin Suomen suurimmat kasvukeskukset.

Toimivan keskinäisen yhteistyön ja olennaiseen keskittymisen avulla voisimme kuitenkin parantaa huomattavasti asemiamme.

Nyt syyllistyin itse tismalleen samanlaiseen ajatukselliseen harharetkeen josta syytin vuoden 2011 kolumnisteja.

Ilmaveivi ja metsäteollisuuden rakennemuutos, Lahti ja joukkuehenki. Kas kun en peräänkuuluta Mörköä kaupungintalolle.

Ehkä tämäkään toteamus ei näytä enää seuraavan mestaruuden aikoihin niin naiivilta ja hölmöltä kuin nyt. Metsäteollisuudessa se rakennemuutos on nimittäin tapahtunut suhteellisen onnistuneesti vuoden 2011 jälkeen.

Auringonlaskun alaksikin tuomittu teollisuudenala porskuttaa nykyään aivan uudenlaisessa nosteessa, koska sellua menee nyt kaupaksi mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin, kuten pakkausmateriaalien raaka-aineeksi. Biopohjainen muovin korvike on nyt trendin aallonharjalla.

On todellakin tapahtunut jonkinlainen rakennemuutos tai ilmaveivi, jonka tekijöiden on täytynyt tietää, mitä ovat tekemässä.

Jos joku saa nyt viime sunnuntain pelistä voimaa ja tsemppiä arkiseen työhönsä, mikseipä sitä hänelle suotaisi. Oikea asenne kun kasvattaa kummasti onnistumisen mahdollisuuksia asiassa kuin asiassa.

Älkäämme kuitenkaan sortuko siihen ajatusharjaan, että kaikki olisi vain ja ainoastaan asenteesta kiinni.

Tällä hetkellä kukaan tuskin enää muistaa, että Ruotsi oli hyvin lähellä tehdä viidennen maalinsa puolivälierässä Suomen pelatessa jo ilman maalivahtia. Jos se kiekko olisi liukunut tolppien välistä, peli olisi ollut siinä eikä tällekään pohdinnalle olisi koskaan tullut minkäänlaista virikettä.

Juuri siinä onkin pallopelien viehätys. Ne ovat kuin elämä pienoiskoossa.

Tarvitaan paljon työtä, uskoa omiin kykyihin, saumatonta ryhmätyötä, oikeat ihmiset oikeaan paikkaan – ja kaiken tuon päälle vielä ripaus onnea, jotta hyviä asioita tapahtuu.

Viime kädessä kaikki on arvaamatonta ja osittain sattumanvaraistakin, mutta omilla toimilla voi aina vaikuttaa todennäköisyyksiin, joilla hyviä asioita tapahtuu. Jos kaikki menee oikein nappiin, Lanunaukiolle ilmestyy alastomia miesvartaloita.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme