Kannanottoja ja kolumneja
Aatu
Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi

Homeettomien koulujen Lahti?

Pudasjärven hirsikoulun käyttöiäksi on arvioitu 150 vuotta. Kuva: Lemminkäinen

Tuoreiden uutisten perusteella puun käyttö koulujen ja päiväkotien rakentamisessa tekee taas tuloaan.

Kotimainen hirsitalovalmistaja toimittaa lähivuosina 34 hirrestä rakennettua päiväkotia eri puolille Suomea niin julkisten kuin yksityisten tahojen käyttöön. Raikas sisäilma, hyvä akustiikka, levollinen tunnelma ja rakennuksen miellyttävä ulkonäkö ovat vakuuttaneet tilaajia jo ainakin Oulussa, Aurassa ja Vantaalla - ja Pudasjärvellä, jossa päiväkodin lisäksi valmistui viime vuonna maailman suurin hirsirakenteinen koulu.

Pohjoispohjanmaalainen Pudasjärven kunta on jopa tehnyt periaatteellisen päätöksen, että kunnan kaikki julkiset rakennukset pyritään rakentamaan hirrestä. Valmiina on jo hirsinen vanhainkotikin.

Suuntaus tuskin yllättää ketään, kun tiedossa on, kuinka suuri vitsaus sisäilma- ja homeongelmat Lahdessakin ovat, ja kuinka miljoonia euroja palaa jatkuviin remontteihin ja väistötiloihin siirtymiseen.

On eri asia sanoa lapsiperhemyönteisiä asioita kuin tehdä niitä.

Kaikilla rakennusmateriaaleilla on varmasti hyvät ja huonot puolensa, mutta kerrannaisvaikutukset huomioon ottaen ja kaupunkilaisjärjellä ajatellen alkaa olla vaikeaa perustella miksi ihmeessä hirsiä ja puuta ylipäätään ei suosita Suomessa enempää.

Yksi selitys löytyy tiukoista energiatehokkuuden vaatimuksista, joilla tarkoitetaan hyvää, mutta yhteiskunnan kokonaishyöty tuntuu olevan kovasti monimutkaisempi asia kuin luontoa säästävät kilowattitunnit. Vaikuttaa siltä, että kun betoniaikakaudella energiankulutusta on madallettu rakentamalla tiiviitä rakennuksia, on saavutettu hyöty vain vaihtunut uusiksi erilaisiksi ongelmiksi homehtumisen ja sisäilman kanssa.

Rohkenenpa arvata, että niin Pudasjärven, Oulun, Auran kuin Vantaankin markkinoinnissa kuntaa mainostetaan ympäristöystävälliseksi ja lapsiperheille hyväksi paikaksi asua. Kuulostaako tutulta? Tuskin on olemassa suomalaista kuntaa tai kaupunkia, joka ei näin ilmoittaisi, koska niin kuuluu ilmoittaa.

Samat ylevät tavoitteet löytyvät katsomattakin myös Green Cityn eli oman Lahtemme visioista, joita pannaan toteen vaihtelevalla menestyksellä.

Jos vaikkapa Vantaa ja muu pääkaupunkiseutu innostuu Pudasjärven esimerkistä, ja valittu linja ihmiselle hyvistä rakennuksista paisuu pikavauhtia, niin mitä tapahtuu Lahden vetovoimalle? Mitähän siinä vaiheessa miettivät Lahden ja pääkaupunkiseudun väliltä tulevaa asuinpaikkaansa harkitsevat lapsiperheet? Painaako vaakakupissa enemmän ”hyvä logistinen sijainti” vai tuleeko mieluummin valittua se kaupunki, jonka päiväkodeissa ja kouluissa perheen lapset tai henkilökuntaan kuuluva vanhempi ei sairastu?

On siis eri asia sanoa lapsiperhemyönteisiä asioita kuin tehdä niitä.

Meneillään olevissa vaaleissa yksi puolue oli muuten maininnut puurakentamisen suosimisen kuntavaaliohjelmassaan, ja lisäksi muutamien valtuutettujen aloitetta Pudasjärven mallin omaksumisesta käsiteltiin viime viikolla Lahden valtuustossa, joten toivoa on.

Jos sellaiseen käsittämättömään auvoon kuin homeettomat julkiset rakennukset Lahdessa päästäisiin, olisi sillä joka tapauksessa jättimäinen merkitys tuhansille lahtelaisille lapsille ja opinahjojen työntekijöille. Jotenkin tuntuu, että tässä asiassa kannattaisi olla jälkijunan sijaan etulinjassa niin kaupungin taloutta kuin mainettakin ajatellen.

Siinäpä vaikka tärppi omaa ehdokastaan arpovalle äänestäjälle. Välillä olisi syytä politikoida siitäkin mitä rakennetaan, eikä pelkästään kuinka halvalla.

Aatu Raninen
aatu.raninen@uusilahti.fi
@

Suosittelemme