Ämpärillinen

Ratkaisu kaikkeen: jaetaan Lahti kahteen osaan muurilla

Oheisen vision esikuvana on toiminut tämä kovia kokenut muuri Saksan pääkaupungissa. Kuva: Kari Rouhiainen

Missä koulun yhteisiä joulujuhlia saa järjestää? Mitä mieltä pitää nyt olla 30 vuotta vanhoista tv-sketseistä?

Viime aikoina kansakuntaa kuohuttaneet puheenaiheet ovat pikkuriikkisiä esimerkkejä huomattavasti laajemmasta ilmiöstä. Kaikkialla länsimaissa riehuva kulttuurisota on käytännössä korvannut viime vuosisadan mielenmaisemaa hallinneen kylmän sodan.

Oman aikamme isoa taistelua ei enää käydä sosialistien ja kapitalistien, vaan konservatiivien ja liberaalien välillä. Homoavioliiton, abortin ja uskonnon tapaiset arvokysymykset ovat klassisia esimerkkejä taisteluiden sytykkeinä toimivista aiheista.

Rintamalinjat eivät kylmän sodan tavoin mene enää perinteisten valtioiden välillä, pikemminkin niiden sisällä.

Liberaalin Pohjois-Lahden Alueella ei syödä enää lihaa, paitsi kasvislihaa, joka ei nimestään huolimatta ­kuitenkaan ole lihaa.

Kulttuurisota alkoi toden teolla Yhdysvalloissa 1960-luvulla ja on levittäytynyt pikkuhiljaa sieltä kaikkialle länsimaiseen politiikkaan. Nykyään sen melskeistä onkin näkyvissä vuosi vuodelta selvempiä merkkejä myös Lahden valtuustossa, jos vain osaa sillä silmällä katsoa.

Suomalaisessa kamppailussa noita taistelun vastakkaisia leirejä ei tosin välttämättä kutsuta konservatiiveiksi ja liberaaleiksi. Huomattavasti tutumpia ilmauksia saattavatkin olla paikalliseen käyttöön räätälöidyt kansanomaisemmat termit, kuten suvakit ja rajakit, vihervassarit ja öyhöttäjät – ja ties mitkä muut vastaavat pilkkanimet.

Nettiaikakauden myötä kulttuurisodan kamppailu on pyörähtänyt uusille kierroksille. Molemmat osapuolet ovat saanet entistä vahvempia aseita käsiinsä, joten taistelukentälle tulitetaan jatkuvalla syötöllä ammuksia niin mee­mien, trollausten kuin valeuutisten ­muodossa.

Identiteettipolitiikan läpitunkemalla ajattelutavalla onkin väistämättä yhä enemmän vaikutusta myös käytännön päätöksentekoon. Olennaisinta on koko ajan tehdä jaottelua ”meihin” ja ”heihin”, eli esiintyä myös oman viiteryhmän silmissä ”oikealla” tavalla.

Taisteluja somefiidissään ja uutisruudullaan seuraava keskivertopulliainen ei tiedä, pitäisikö itkeä vai nauraa. Sodan molemmat osapuolet onnistuvat yllättämään kerta toisensa jälkeen. Juuri kun luulit kaiken nähneesi, todellisuus lyö vasten näköä entistä kovempaa.

Kaiken tämän pohjalta tulikin mieleeni radikaali ehdotus. Ei edes yritetä enää käännyttää ketään muuttamaan ajatteluaan. Tehdään sen sijaan taistelun molemmille osapuolille omat hallintoalueensa. Täydelliset paratiisit, joissa he voivat toteuttaa estoitta haluamansa kaltaista elämäntyyliä.

Noin järeää muutosta ei ole helppoa ottaa kerralla käyttöön maailmanlaajuisesti, joten on syytä aloittaa pienemmällä kokeilualueella. Lahti sopii tähän tarkoitukseen kokonsa puolesta erinomaisesti. Tehdään siis Pohjois-Lahdesta häpeilemättömän ultraliberaali vyöhyke ja Etelä-Lahdesta vankka konservatiivinen linnake.

Luonteva rajalinja menee rautatien kohdalla. Elämäntyylien sekoittuminen estetään Berliinin muurin tapaisella rakennelmalla, johon tehdään matkakeskuksen kohdalle tiukasti kontrolloitu rajanylityspaikka, Lahden Checkpoint Charlie.

Kokeilun alkuvaiheessa toteutettavan siirtymävaiheen aikana lahtelaiset saavat päättää, kummalle puolelle muuria asettuvat asumaan. Päätöksen tueksi olen laatinut seuraavat pienet ku­vaukset elämästä molemmin puolin ­muuria.

Konservatiivisen Etelä-Lahden Alueella ei ole huumeongelmaa, koska nuoret saavat elää tervehenkisen maaseutumaisissa olosuhteissa kärsimättä ilmasto­ahdistuksesta ja syömishäiriöistä. Joku päräyttää joka aamulla mönkijällä hoitamaan hevostaan ennen kouluun lähtöä, toinen ampuu 12-vuotiaana ensimmäisen hirvensä Renkomäen metsissä.

Korkeakulttuurin määrärahat on leikattu minimiin ja niin sanottu postmoderni tekotaide ei saa enää lainkaan tukea. Kulttuurin tehtävänä on suomalaisen ja lahtelaisen identiteetin vahvistaminen, joten tukirahat on kohdennettu kulttuuriperinnön säilyttämiseen. Museossa näytetäänkin taukoamattomana virtana uusintoja 80-luvun Pulttiboiseista. Latin latia ei mene sellaiseen toimintaan, joka ei tutkitusti auta lonkkavaivaan tai korvatulehdukseen.

Euroopan vihreään pääkaupunkiin tähtäävät valmistelut on keskeytetty tarpeettomina. Eteläisen Lahden halki suunnitellulle älypyörätielle varattu alue on korvattu uudella ohituskaistalla, jota pitkin kelpaa kiihdyttää karva­nopat viuhuen.

Launeen pellolle on rakennettu uusi valtava suurkirkko. Sen virallinen tehtävä on toimia koko eteläisen Lahden yhteisen joulukirkon pitopaikkana. Äänen lausumaton mutta vähintään yhtä olennainen tavoite on provosoida pohjoista naapuria korkeuksiin kohoavilla kirkontorneilla, jotka näkyvät pitkälle muurin toiselle puolelle.

Paikallisen etnonationalismin hengessä veroprosentti on alhaisempi sellaisille henkilöille, jotka pystyvät dna-testien avulla todistamaan olevansa vähintään kolmannen polven lahtelaisia. Muualla syntyneillä on velvollisuus käyttää hihamerkkejä, joiden avulla heidät voi erottaa kantaväestöstä.

Liberaalin Pohjois-Lahden ­Alueella ei ole huumeongelmaa, koska kannabis on julistettu lailliseksi ja ylipäätänsä huumeiden käyttö on jokaisen oma asia ja yksilölliseen valinnanvapauteen pohjautuva ratkaisu.

Alueella ei syödä enää lihaa, paitsi kasvislihaa, joka ei nimestään huolimatta kuitenkaan ole lihaa.

Autoilu on kielletty kokonaan kolmen kilometrin säteellä keskustasta. Vapautuneelle katutilalle on perustettu säännöllisin välein kaupungin tuella tapahtuma-aukioi­ta ja kukkaruukkuinstallaatioita.

Vuoden lopussa alueen kouluissa vietetään keskitalven juhlaa. Se on korvannut ongelmalliseksi koetun joulun, jonka vieton yhteydessä joku oli tiettävästi tahtomattaan kuullut sanan Jeesus ja saanut siitä traumoja.

Vanhoista perinteistä muistuttaa kuitenkin tuttu hahmo, joka on sopeutunut ajan henkeen. Feministinen joulupukki ei välitä lapsille vanhakantaista ja vahingollista miehen mallia.

Torilla on puhujakoroke, jossa järjestetään viikoittain julkisia katumustilaisuuksia.

Sinne on jonottanut muun muassa 1980-luvulla paikallisessa me­diassa ja teatterissa työskennelleitä henkilöitä ja ylipäätänsä kaikenlaista väkeä, joka on sanonut 30 vuotta sitten julkisesti jotakin. Mikäli he eivät ole ymmärtäneet olla riittävän oma-aloitteisia, asia on siirtynyt viranomaisten selvitettäväksi.

Noin muuten alueen keskustelukulttuuria leimaa äärimmäinen suvaitsevaisuus ja vapaamielisyys. Kiellettyjen sanojen listalla on vain pari termiä, kuten viherpiiperrys ja viherpönötys.

Tarkkaavaisimmat saattoivat huomata noissa kuvauksissa satunnaisia yhtymäkohtia viime aikojen todellisiin uutisiin ja kannanottoihin.

Se ei välttämättä ole sattumaa. Niin hullu tai tyhmä en minäkään ole, että yrittäisin päihittää kulttuurisotien todellisuutta kokonaan omasta päästä keksityllä parodialla.

Tekemällä tehdyn huumorin keinoin on täysin mahdotonta päihittää esimerkiksi tätä Helsingin Sanomien nettijutun lopussa viime viikolla oikeasti ollutta virkettä: ”Täsmennys 27.12. kello 15.05: Täsmennetty otsikkoa, josta alun perin saattoi saada käsityksen että jokainen suomalainen perhe etsii nyt feminististä joulupukkia.”

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme