Ämpärillinen

Konsulttiselvitys vai törkeästi ylihinnoiteltu kyselytutkimus?

Lahti Energian omistusjärjestelyitä koskeva selvitys näki päivänvalon viime kuussa. Kaupunki käyttää vuoden mittaan ulkopuolista asiantuntija-apua mitä erilaisimmissa asioissa. Kuva: Sami Lettojärvi

Saamme säännöllisin väliajoin lukea uutisia, joiden mukaan veronmaksajien rahoilla on teetetty konsulttiselvityksiä mitä erilaisimmista asioista. Ilmiö elää ja voi hyvin kaikkialla julkisessa hallinnossa, myös Lahden kaupungissa.

Todettakoon heti kättelyssä, että tuo ei ole automaattisesti paheksuttava asia. Ulkopuoliseen asian­tuntemukseen turvautuminen on kannatettavaa ja järkevää, jos omassa organisaatiossa ei ole riittävää asiantuntemusta jostakin erikoisalasta.

Monessa tapauksessa konsult­tien apuun turvautuminen voi olla välttämätöntä, koska työn tekemiseen ei yksinkertaisesti ole riittävästi väkeä virkakoneistossa. Monet julkisen sektorin organisaatiot ovat nykyään suhteellisen pieniä tilaajaorganisaatioita, joissa ei ole tarkoituskaan tehdä aivan kaikkea itse.

Kysyitte siis itseltänne, mitä tämän asian kanssa pitäisi tehdä ja maksoitte siitä 36 000 euroa?

Näistä itsestäänselvyyksistä huolimatta julkisin varoin maksetut konsulttityöt ansaitsevat kaiken kriittisen huomion. Tällaisia ajatuksia tuli mieleen muutama viikko sitten, kun kuuntelin paikallisten poliitikkojen esitystä Lahti Energian omistusstrategiasta tehdystä selvityksestä.

Kyseinen selvityshän tilattiin konsulttiyhtiö KPMG:ltä ja se maksoi 36 000 euroa. Konsulttiselvityksessä oli käyty läpi viisi erilaista vaihtoehtoa yhtiön omistuksen ja rakenteen järjestelemiseksi tulevaisuudessa. Loppupäätelmänä oli, että yhtiön enemmistöosuuden myynti tai täysin nykytilassa pysyminen kannattaa unohtaa.

Sen sijaan selvityksessä tuli vihreää valoa kolmelle muulle vaihtoehdolle, jotka ovat nimeltään paikallisuus, infrayhtiö ja kumppanuus. Käytännössä noissa järjestelyissä voisi olla kyse esimerkiksi sähkönmyyntiliiketoiminnan myynnistä, fuusiosta Lahti Aquan ja Päijät-Hämeen jätehuollon kanssa tai Lahti Energian vähemmistöosuuden myynnistä.

Mielenkiintoista on, miten tuohon johtopäätökseen oli tultu. Jatkokehitykseen valitut vaihtoehdot oli valittu sen perusteella, mitkä vaihtoehdot olivat saaneet eniten kannatusta konsulttiyh­tiön tekemässä kyselyssä, joka oli suunnattu johtaville poliitikoille ja virkamiehille.

Taannoisessa aihetta koskevassa tiedotustilaisuudessa jouduinkin yksinkertaisena ihmisenä esittämään ihmettelevän kysymyksen suunnilleen tässä hengessä: ”Kysyitte siis itseltänne, mitä tämän asian kanssa pitäisi tehdä ja maksoitte siitä 36 000 euroa?”

Konserni- ja tilajaoston puheenjohtaja Aleksi Mäntylä (vihr.) kommentoi kysymystäni toteamalla aluksi tähän tyyliin: ”Koska toimitaan poliittisessa järjestelmässä, kannattaa yleensä tehdä jonkinlainen koeponnistus siitä, millaisia vaihtoehtoja kannattaa lähteä viemään eteenpäin.”

Toisin sanoen aikaa ja energiaa ei kannata tuhlata sellaisen vaihtoehdon edistämiseen, joka ei voi saada kannatusta. Tästä on erittäin helppo olla samaa mieltä. Sen sijaan ihmetellä sopii, olisiko tuo tieto ollut saatavissa ilman konsulttiselvitystä.

Rehellisyyden nimissä on toki todettava, että ei tuo 36 000 euron selvitys syntynyt ihan pelkästään kyselytutkimusta tekemällä. Mäntylä muistutti, että selvityksen pohjalla olevat erilaiset skenaariot ovat konsulttien rakentamia.

Epäilemättä näin onkin. Konsulttiselvityksen yhteenvedon luettuani olen tosin suhteellisen varma, että olisin jopa itse pystynyt kehittelemään suunnilleen vastaavat vaihtoehdot sen pohjalta, mitä olen sivusilmällä lueskellut juttuja energia-alan kehityksestä viikoittaisesta Talouselämä-lehdestäni tai muista vastaavista, yleensä asioista kartalla olevista lähteistä.

Eikä kaikkea olisi suinkaan tarvinnut kehitellä omasta päästä. Esimerkiksi selvityksessäkin mainittu idea Lahti Energian ja Lahti Aquan yhdistämisestä on ollut esillä paikallisessakin julkisuudessa jo kauan ennen kuin tuosta tuoreimmasta konsulttiselvityksestä oli tietoakaan.

Erona tuossa on vain se, että itsestäänselvyyksilläkin on olevinaan enemmän painoarvoa, kun niiden vieressä paistattelee 145 maassa toimivan ja 207 000 ihmistä työllistävän kansainvälisen konsulttijätin logo.

Päättäjien saamassa selvityksen loppuyhteenvedossa on varsinaista sisältöä otsikkomaisessa ja iskulausemaisessa muodossa viiden PowerPoint-dian verran. Tästäkin yksi dia menee tehdyn selvityksen aikataulun esittelyyn, joten oikeaa­ asiasisältöä on neljällä dialla.

Varmemmaksi vakuudeksi tämänkin selvityksen loppuun on kuitenkin heitetty pienellä präntättyä englanninkielistä tekstiä, jota konsulttifirman pääkonttorilla on epäilemättä hiottu huolella. Kyseisessä tekstissä konsulttifirma käytännössä haluaa korostaa, että selvityksessä on yleisellä tasolla olevaa informaatiota, jonka paikkansapitävyys saattaa muuttua nopeastikin. Tiedon perusteella ei pidä ryhtyä toimenpiteisiin ilman ammattilaisen neuvontaa ja tarkempaa tilanteeseen perehtymistä.

Toisin sanoen konsultti pesee juridisesti kätensä kaikista mahdollisista johtopäätöksistä, joita selvityksen pohjalta mahdollisesti tehdään.

Nähtäväksi jää, mitä äskettäisestä selvityksestä lopulta jää käteen paikallisille päättäjille. Taannoisessa infotilaisuudessakin tosin tuli hyvin ilmi, että selvitys ehti herättää pahaa verta jo kesän kyselyvaiheessa, koska osalle kyselyyn vastaajista oli epäselvää, kuka selvityksen oli laittanut liikkeelle ja mistä syystä.

Oli miten oli, konsulttifirma ei poistu kaupungista takavalot Renkomäen liittymässä vilkkuen. Uutta laskutettavaa on jo tekeillä. Samainen KPMG on toteuttamassa Lahti Sports Hub 2030 Master­plan -nimistä visiotyötä, jossa selvitellään Lahden tulevaisuutta urheilukaupunkina. Tähän liittyen konsulttifirma lähetti kyselyn 80 urheilujärjestön edustajalle, mutta onnistui saamaan vain 15 vastaajaa.

Jos kyseessä olisi esimerkiksi opinnäytetyö, hylkäys saattaisi olla lähellä noilla näytöillä. Tässä tapauksessa tuskin sellaisesta on vaaraa, vaan kaupungin on varauduttava maksamaan selvityksestä sovitut 57 300 euroa.

Miten sitä sanotaankaan: ei se tyhmä ole joka pyytää, vaan se joka...

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme