Ämpärillinen

Horisontaalista ja vertikaalista integraatiota

Keskussairaalan laajennus on käynnissä. Tiettävästi tänne ollaan tekemässä myös strukturoituja viitekehyksiä. Kuva: Antti Yrjönen

Näissä hommissa sitä tulee mietittyä harva se päivä, miten saisi kirjoitettua tärkeistä paikalliseen päätöksentekoon liittyvistä asioista mahdollisimman ymmärrettävällä tavalla.

Tavoite on periaatteessa yksinkertainen, mutta välillä sen toteuttaminen käy työstä. Byrokratian rattaista ja poliittisesta päätöksentekokoneistosta tulee säännöllisesti ulos sellaista kieltä, joka kuultuna muistuttaa vain etäisesti suomea.

Otetaan nyt esimerkiksi aina yhtä puhuttava ja tärkeä sote-tilanne. Siitä puhuttaessa lahtelaisetkin valtuutetut ovat vuosien saatossa nähneet useammat kalvosulkeiset, joissa on korostettu ”horisontaalisen ja vertikaalisen integraation” tärkeyttä. Käsittääkseni tuo tarkoittaa sitä, että palvelut pelaavat entistä joustavammin ja saumattomammin erilaisista organisaatiorajoista huolimatta.

En lähde arvailemaan, mitä tuolla yritetään sanoa.

Nykyisestä tilanteesta päätellen integraatio ei ole vielä ihan valmis paikallisessa hyvinvointikuntayhtymässä. Äskettäisten raskaiden yt-neuvotteluiden lisäksi yhtymässä onkin aloitettu myös pidemmän tähtäimen kehittämisohjelma.

Siihen liittyen yhtymä pukkasikin jo muutama viikko sitten julki tiedotteen, jossa käytiin läpi muutosohjelman valmistelun tilannetta. Realistisen nykytilan analyysin perusteella on kuulemma tarkoitus valita muutama kehityskärki, ohjelma rakentuu sitten näiden kehityskärkien ympärille ja kärkikohtaisesti tarkennetaan vielä pääprojektit.

Edellä kerrotun luulen suunnilleen vielä ymmärtäneeni, mutta tästä en ole enää niinkään varma: ”Muutosohjelma dokumentoidaan ja kuvataan ja lisäksi se hankkeistetaan strukturoituja viitekehyksiä hyödyntäen”.

En lähde arvailemaan, mitä tuolla yritetään sanoa, mutta jos ette pääse tulevaisuudessa ajoissa lääkäriin, syyttäkää vaikka strukturoimattomia viitekehyksiä.

Sote-soppaan liittyy olennaisesti myös päihteiden ongelmakäyttö, joka on puhuttanut erityisesti Lahden seudulla. Niinpä tähänkin ongelmaan on pyritty tarttumaan mitä erilaisimpien hyvää tarkoittavien hankkeiden avulla.

Tässäkin tapauksessa aiheeseen liittyvä arkikeskustelu ja hallinnon kieli ovat suht etäällä toisistaan. Esimerkiksi paikallisten nuorten päihteidenkäytön ehkäisyyn tähtäävä HuuMa-hankkeen yhtenä tavoitteena on myös ”kuvattu konsepti kattavan, vaikuttavan ja kustannustehokkaan edistävän ja ehkäisevän työn tekemiseksi”.

Tähän liittyen ”konseptia ja sen käytettävyyttä arvioidaan osana prosessiarviointia ja asettamalla käytettävyydelle mittarit palvelumuotoiluprosessissa”.

Toivoa sopii, että kukaan päihteidenkäytön riskiryhmään kuuluva ei lue noita tekstejä. Jos hän sattuu yhtään olemaan selkokielen ystävä, tulee hänelle pakottava saada jotain keskushermostoa rauhoittavaa ja äkkiä.

Kaikki edellä kuvatut esimerkit ovat epäilemättä sellaisia, että alan ammattilaisten silmin katsottuna niissä tuskin on mitään outoa tai erikoista.

Vakiintuneet termit ovatkin varmasti paikallaan ammattilaisten keskinäisessä puheessa, jotta monimutkaisia asioita ei tarvitse kerta toisensa jälkeen selittää rautalangasta vääntäen. Onhan esimerkiksi tekniikan alallakin käytössä valtava määrä sanastoa, josta suuren yleisön ei tarvitse tietää mitään.

Sote-asioihin liittyy kuitenkin tavallista enemmän yleistä mielenkiintoa, joten suurelle yleisölle ja poliitikoillekin suunnatuissa viesteissä olisi kuitenkin aina syytä pyrkiä mahdollisimman selkeisiin ja helposti ymmärrettäviin ilmaisuihin.

Tässä yhteydessä myös meillä median edustajilla on peiliin katsomisen paikka. Suomi-sote-sanakirjan laadinta on meille valtava ja jatkuva savotta, joka ei tule ihan heti valmiiksi.

Tiedän tosin ainakin joidenkin paikallisten päättäjien ajattelevan, että sote-ammattilaisten käyttämä kieli ja puhetapa on osittain tarkoituksellista.

Tämän tulkinnan mukaan asiat saadaan näyttämään koukeroisen kielen ja terminologian avulla vielä monimutkaisemmilta kuin ne ovatkaan, mikä etäännyttää poliitikkoja asiasta ja antaa virkamiehille työrauhaa tehdä asioita parhaaksi katsomallaan tavalla asiantuntijastatuksensa turvin.

Oikein kyynisiksi jos heittäydytään, hieno kielenkäyttö on yksi tapa näyttää tehokkaalta toimeliaalta tekemättä oikeastaan hirveästi mitään konkreettista. Ilmiö, joka on varsin yleinen tämän päivän työelämässä.

Totuuden nimissä onkin syytä muistuttaa, että osataan niitä kielikukkasia viljellä muuallakin kuin hyvinvointiyhtymässä. Esimerkiksi tuorein kaupungin talousarviokirja on tältä osin varmasti varsinainen aarreaitta.

Otetaan kuitenkin vielä yksi esimerkki hieman toisesta puheenaiheiden lähteestä. Lahdessakin paljon puhuttaneen Kymiring-ratahankkeen yhteyteen on perustettu EU-rahoitteinen hanke, jonka tavoitteena on kehittää liiketoimintaa radan ympärille.

Hankkeen tavoitetta kuvaillaan muun muassa näin: ”Hankkeen tuloksena syntyy kansainvälisten benchmarking-tulosten pohjalta yhteistyömallikuvaus moottoriratojen ja korkeakoulujen välisestä yhteistyöstä, KymiRingin TKI-ekosysteemikuvaus sekä TKI-ekosysteemin kehittämiseksi laadittu TKI-tiekartta KymiRingin innovaatioekosysteemin tueksi”.

Tässäkin tapauksessa arvuuteltavaksi jää, onko vika viestin esittäjässä vai sen lukijassa. Oli miten oli, useimmiten parasta vastalääkettä hallintobyrokratian pöhöttämälle käsittämättömälle kielenkäytölle on yksi tyhmä kysymys: ”Mitä oikeastaan tarkoitat?”

Jos viestin esittäjäkään ei pysty esittämään tolkullista vastausta, on syytä olla huolissaan.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme