Ämpärillinen

Citicapin ja Tinderin risteytys – evoluutio­teoriaan pohjautuva Green Capitalin alaprojekti

Simpanssit ja homo sapiens kuuluvat samaan ihmisapinoiden yläheimoon, joten myös parinmuodostuksessa on tutkijoiden mukaan yhteisiä piirteitä. Simpanssinaaraat vetävät puoleensa uroksia punaisen takamuksen avulla, homo sapiens saattaa toteuttaa saman tempun punaisen vaatekappaleen avulla. Kuva: Laura Pylvänäinen

Lupasin aiemmin syksyllä tällä palstalla kertoa teorian, jossa voisi olla avain maapallon pelastamiseksi ympäristökatastrofilta. Ajatusta pohjustaaksemme joudumme ensin sukeltamaan kauas ihmiskunnan alkuhämäriin.

Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, minkä takia fyysisesti hyväkuntoisen näköisillä ja lihaksikkailla miehillä on keskimääräistä paremmat mahdollisuudet tehdä vaikutus naisiin? Kyse on pohjimmiltaan evoluutiosta ja luonnonvalinnasta.

Kivikauden maailmassahan ihmisen mahdollisuudet selviytyä hengissä ja huolehtia perheestään riippuivat hyvin pitkälle hänen fyysisistä ominaisuuksistaan. Oli siis enemmän kuin luonnollista, että voimaa uhkuva olemus oli iso valttikortti, kun naiset valitsivat luolamiesten joukosta elinvoimaisinta mahdollista ehdokasta tulevien lastensa siittäjäksi.

Hiilijalanjälkeen perustuvaa parinmuodostusta seurataan tosi-tv-sarjassa Temptation Island Enonsaari.

Vastaava logiikka toimii toki myös toisin päin. Ei ole sattumaa, että muodokkaat lantiot ja rinnat herättävät miesten kiinnostuksen, koska ne ovat helposti havaittava merkki naisen hedelmällisyydestä.

Evoluutioteorian kannalta naisten tekemät valinnat ovat kuitenkin olennaisempia. Perinteisestihän miehet ovat voineet maksimoida geeniensä siirron seuraavalle sukupolvelle yksinkertaisesti kylvämällä siementään mahdollisimman moneen paikkaan, sen kummemmin ajattelematta.

Naisten on sen sijaan täytynyt miettiä valintojaan huomattavasti tarkemmin, jotta arvokasta yhdeksän kuukauden aikaa ei tule tuhlattua heikkolaatuisiin siemeniin. Näin luonnonvalinta ja evoluutio on edennyt vääjäämättä omilla raiteillaan ajan kuluessa.

Miljoonien vuosien kuluessa evoluutio piti lopulta huolen siitä, että kropan muodosta ja muista vastaavista ulkoisiin ominaisuuksiin liittyvistä parittelukumppanin valintaperusteista tuli eräänlainen ihmisen sisäänrakennettu tehdasasetus.

Jos nuo tuntuvat aivan liian kaukaa haetuilta selityksiltä, kannattaa uhrata hetki sen pohdintaan, miksi punaisiin vaatteisiin pukeneita ihmisiä pidetään useiden tutkimusten mukaan puoleensavetävinä ja seksuaalisesti viehättävinä.

Tutkijoiden mukaan selitys tähänkin löytyy kaukaa evoluutiosta: Hedelmälliset naaraspaviaanit ja -simpanssit houkuttelevat punaisilla sukupuolielimillään ja kasvoillaan uroksia parituspuuhiin. Naaraiden takamus punertuu ja sukupuolielimet turpoavat voimakkaasti kiiman alkaessa.

Simpanssien takamuksista takaisin meihin nykyihmisiin. Mitä pidemmälle lajimme kehitys eteni, sitä enemmän alkoi olla merkitystä muillakin ominaisuuksilla kuin sukupuolielinten värillä tai lihasvoimalla.

Ihminen nousi lopulta tämän planeetan valtiaaksi älykkyytensä ja ennen kaikkea sosiaalisten taitojensa ansiosta. Mikään muu laji ei pysty yhtä laajamittaiseen ja monimutkaiseen yhteistyöhön saman lajien edusta­jien kesken.

Tämä näkyi väistämättä myös parinmuodostuksessa. Niinpä emme nykyään valitse kaikkein sopivinta kumppania penkkipunnerrus- tai jalkakyykkytuloksen perusteella. Älykkyydellä, huumorintajulla, luonteenpiirteillä ja ties millä muilla henkisillä ominaisuuksilla on täysin olennainen merkitys.

Evoluutioteorian näkökulmasta täysin ymmärrettävää kehitystä: parinvalinnassa on painotettu yhä enemmän niitä ominaisuuksia, joilla on oikeasti merkitystä jälkipolvien elinvoimaisuuden kannalta.

Nykyään ihmisten todellinen kyvykkyys, elinvoima ja valta on helposti määriteltävissä yhdellä yksiselitteisellä mittarilla, rahalla. Tämä näkyy väistämättä myös parinmuodostusmarkkinoilla. Kaljamaha ja vastenmieliset kasvonpiirteet eivät yllättäen olekaan enää mikään ongelma, jos tililtä löytyy riittävästi katetta.

Mahdollisen parittelukandidaatin pankkitilin tilanne ei kuitenkaan ole aina nopeasti tarkistettavissa, joten erilaiset helposti havaittavat ulkoiset merkit ovat arvossaan. Esimerkiksi kalliin näköinen auto on perinteisesti saattanut toimia parisuhdemarkkinoilla eräänlaisena käyttäjänsä elinvoimaisuutta ja statusta viestivänä magneettina.

Maailman muuttuessa parinmuodostuskriteerit ja toimivimmat magneetit saattavat kuitenkin muuttua täysin toisenlaisiksi, ja paljon nopeammin kuin osaamme kuvitella.

Varsinkin nuoremman sukupolven edustajille koko yksityisautoilu edustaa yhä useammin elämäntapaa, joka tuhoaa maapallon elinmahdollisuudet.

Niinpä kallis auto alkaakin olla ajastaan jälkeen jäänyt pokauksen apuväline. En kehitellyt tuota ajatusta täysin omata päästäni. Äskettäin silmiini osui juttu, jossa oli haastateltu varsin vilkasta ja vaihtelevaa parisuhde-elämää harrastavaa nuorta naista. Hän mainitsi pitävänsä pyöräilyä plussana miehelle. Sen sijaan kiinnostus tarkempaan tutustumiseen lopahti, jos miehen pitää päästä autolla joka paikkaan tai vähintään kerran vuodessa lentokoneella jonnekin.

Tuollainen ajattelumalli vaikuttaa yleistyessään väistämättä siihen, millaiset miehet pääsevät lopulta petipuuhiin. Sellaiset, jotka osaavat parhaiten elää jälkipolvien elinmahdollisuuksia säilyttäen. Tuolla jos millä luulisi olevan todellista vaikutusta käyttäytymiseen.

Evoluution näkökulmasta jälleen täysin luonnollista kehitystä. Eikä teoriani taida kaatua edes siihen faktaan, että nykyään parittelua on tapana entistä useammin harrastaa suvun jatkamisen sijaan puhtaasti viihdetarkoituksessa. Sama evoluutiopohjainen sukupuolivietti siellä taustalla kuitenkin jyllää liikkeelle panevana voimana.

Saatatte pitää tuollaisia ajatuksia aivan liian lennokkaina, mutta kannattaa vilkaista, miten perusteellisesti käsitykset miehisyyden ulkoisista merkeistä ovat muuttuneet muutaman sukupolven aikana.

Ei siitä ole kuin 200–300 vuotta, kun kuninkaalliset ja muut mahtimiehet pönöttivät muotokuvissaan vakavalla naamalla peruukki päässä, korkokengät ja sukkahousut jaloissaan.

Tällä kertaa asennemuutoksella on paljon kovempi kiire. Voisiko Lahti voisi toimia tässäkin suunnannäyttäjänä liittämällä tulevaan henkilökohtaisen päästökaupan Citicap-sovellukseensa myös nettideittailuominaisuuden? Mitä pienempi hiilijalanjälki, sitä paremmat mahdollisuudet saada matcheja. Eräänlainen Citicapin ja Tinderin risteytys.

Tuosta saisi kehiteltyä ihan mielenkiintoisen ympäristöpääkaupunkivuoden alaprojektin. Hiilijalanjälkeen perustuvaa parinmuodostusta voisi sitten vaikka seurata vuonna 2021 nähtävässä tosi-tv-sarjassa Temptation Island Enonsaari. Tv-tuotannon toteuttamiseen liittyvää konsulttiapua järjestyy tarvittaessa teemavuoden korkeimmasta johdosta.

Tommi Berg
tommi.berg@uusilahti.fi

Suosittelemme